Alive or only burning || OLEKSI

Luku 12

Time skip pari päivää...

~Olli~

"Huomenta pojat! Tulkaa alas! Meillä ois teille yllätys", kuulin isin huudon. Nousin pikkuhiljaa ylös. Taidan jo arvata mikä se yllätys on. Aleksikin oli näköjään noussut ja ehtinyt pukea jo päällensä. "Mennäänkö", kysyin heti kun olin valmis. Aleksi nyökkäsi päätään. Lähdimme siis käsikädessä alakertaan.

Ensimmäinen asia minkä näimme alhaalla oli söpö lyhytjalkainen karvaturri, joka tuli heti hyppimään ja haistelemaan innoissaan jalkojamme. Kävelin vanhempieni luo, jotka istuivat sohvalla ja otin aamupalaa. Katsoin taakseni ja huomasin Aleksin istumassa lattialla, pentu söpösti sylissään nuolemssa hänen kasvojaan. Vilkaisin vanhempiani, jotka hymyilivät. "Ihana nähdä Aleksi nuin onnellisena. Se on kokenut niin kovia", äiti kuiskasi. Nyökkäsin ja annoin halin vanhemmilleni. Aleksikin oli irtautunut pennusta ja liittyi nyt ryhmähaliimme.

"Super ihana koira! Kenen se on? Mikä sen nimi on? Kauanko se on täällä? Ihan sairaan söpöö....", kuulin kysymystulvan Alen suusta. Voi että Ale on söpö tuollaisena kyselijänä. "Eikö olekkin ihana? Sillä ei oo vielä nimeä. Saatte keksiä sen Ollin kanssa. Se on täällä niin kauan kuin teki pojat ootte. Ja se on meidän koira... tai oikeastaan sinun koira. Vaikka yhdessä me kaikki sitä hoidetaankin. Sinä sen kuitenkin luultavasti joskus kun muutatte pois täältä saat pitää", äiti kertoi. Aleksi tuijotti meitä  suu auki aivan ihmeissään ja tosi onnellisena "Oikeestikko?! Kiitos niin paljon!!", Ale kirkui ja juoksi uudestaan ryhmähaliimme. Hymyilimme kaikki hänelle. Tämä oli täydellisesti onnistunut yllätys. Vaikka koira eniten Alen onkin, ei se mua haittaa ollenkaan. Söpö se koira kyllä mustakin, mutta kaikkihan me sitä yhdessä hoidetaan. 

"Meijä pitäs keksii tälle nimi", Ale sanoi minulle. Hymyilin ja sanoin "Päätä sä sille nimi. Sinunhan se oikeastaan on", kuiskasin. Aleksi katsoi hetken koiraa ja totesi kysyvästi "Miten olis Rilla"?  "Se on täydellinen nimi", vastasimme kaikki yhtä aikaa. Aleksi halasi vielä Rillaa ja sen jälkeen istui sohvalle syliini ja nappasi kädestäni kaakaokuppini alkaen juomaan sitä. "Hei! Se oli mun juoma!", sanoin. "Niimpä. Se OLI sun juoma. Nyt ku me ollaan yhdessä me jaetaan tää", Ale vastasi. Hymyilin hänelle. 

"Sitten me jaetaan myös aamupala. Jos se auttas sua myös syömään", kuiskasin ja annoin Allulle puolet leivästäni. Kun Aleksi sai syötyä antamani puolikkaan leivän, kehuin häntä heti ja painoin suukon hänen otsalle. Aleksi syö jo paljon paremmin kuin tullessaan meille, mutta varsinkin aamulla hänellä on vaikeuksia syödä edelleen... "Te ootte liian söpöjä", äiti sanoi. Hymyilimme heille. Rilla alkoi vinkua  ja pyrki sohvalle, joten nappasin sen vielä syliimme ja Aleksi kuiskasi "Meidän pieni karvavauva. Olli, me ollaan tavallaan tän isejä" (A/N En tiiä miks kirjotin nuin, koska en ite pystys sanoo koskaan itteeni esim. lemmikin äidiksi tai siskoksi yms.) "Voihan sen kai niinkin ajatella", vastasin. Huomasin isän ottavan meistä vielä kuvan ja lähettävän sen meille. Nyt olin onnellinen.

Sanoja: 435