Alive or only burning || OLEKSI

Luku 61

~Olli~

Makoilen sairaalasängyssä ja minulla on aika tylsää. Kädessäni on tällä hetkellä pari tikkiä, koska olin saanut siihen jostain aika ison ja syvän haavan. Jalkani on koholla ja siinä on tällä hetkellä vähän alle polven yltävä kipsi, mutta jalkaa ei onneksi tarvinnut kuitenkaan leikata. Sen lisäksi minulla on edelleen hieman huono-olo, enkä muista ihan kaikkea ja ranteessakin on joku tuki. Päätä särkee ikävästi ja kädessäni on tippa, josta ilmeisesti saan ajottain nestettä ja lääkkeitä. Äsken minulle tuotiin iltapala ja sain sen syötyä, vaikka onkin hieman huono-olo edelleen. Nyt ajattelin ensin soittaa Joonakselle ja sitten vielä Aleksillekkin.

Etsin puhelimesta Joonaksen numeron ja soitan hänelle videopuhelun. Ei mene kuin hetki, kun hän jo vastaa puheluun ja näköjään Niko on hänen kanssaan myös, no ei se haittaa. Pojat makoilevat sängyllä ja Niko silittää Joonaksen selkää. Joonas taas näyttää todella väsyneeltä ja itkeneeltä.

Porko 🐒

"Moi", sanon. "Moi.",
"Mo-moi O-Olli ja a-anteeksi, e-ei mun o-ollu ta-tarkotus sua sa-satuttaa.", Joonas sanoo itkien. "Joonas, ei sun tarvi pyytää anteeksi. Me vaan leikittiin ja se oli täysi vahinko. Mä tiedän ettet sä koskaan halua satuttaa ketään tahalleen, eikä mulla oo mitään kamalaa hätää enää. Kaikki on ihan hyvin nyt.", selitän. "Mut mä silti satutin sua.", Joonas jatkaa. "Se. Oli. Vahinko. Eikä niille voi mitään, kaikki on ihan hyvin nyt.", toistan. "Mähän sanoin, ettei Olli sulle suutu ja kaikki on ihan hyvin.", Niko sanoo ja pussaa Joonasta hiusten sekaan. "En tietenkään.", vastaan. "Kai mun pitää teitä sit uskoa.", Joonas sanoo. "Todellakin."

"Mutta Olli mites sä just nyt voit? Ja mitä vammoja sulle tuli? Toki Aleksi jotain kerto sun tilanteesta, mut ei siitä sen selityksestä hirveesti tajunnut.", Niko kysyy. "Ja millon sä pääset kotiin sieltä?", Joonas kysyy. "Just nyt ihan hyvin, paitsi päätä, rannetta ja jalkaa särkee. Pitää pyytää lisää lääkettä, että saan nukuttua. Ja öö ranteessa on joku tuki ja kädessä joku syvä haava, missä on tikkejä. Sen lisäksi jalssa on pitkä kipsi ja joku kunnon murtuma.

Ja sain aivotärähdyksen ja koska sen takia oksensin, sain jonkin sortin muistinmenetyksen ja menin hetkeksi tajuttomaksi, niin oon ainaki yön yli  tarkkailussa. Jos kaikki on huomenna hyvin ja pärjään ilman suonensisäisiä lääkkeitä, eikä tapahu enää mitään ihmeellistä, niin pääsen ilmeisesti jo huomenna kotiin.", sanon. "Mä aiheutin sulle nuin paljon vammoja. Mun pitää korvata tää sulle jotenkin.", Joonas sanoo ja alkaa taas itkeä. "Voi Joonas, ei todellakaan tarvitse. Monestikko se pitää sulle sanoa. Mä en ole vihanen, kaikki on ihan hyvin ja se oli täysi vahinko.", totean.

Niko silittelee edelleen Joonaksen hiuksia ja rauhoittelee häntä. Hetken päästä Joonas rauhoittuukin. "Ja Joonas, mä kuulin et sait paniikkikohtauksenki. Onhan sulla nyt kaikki sen suhteen hyvin, tiiän et se voi viiä voimia ja  säikäyttää?", sanon. "On joo, paitsi kyllä mua paljon väsyttää ja oon nukkunukki aika paljon nyt illalla.", Joonas kertoo. "Kannattaa vaan sit nukkua ja se väsymys on aivan normaalia.", selitän. "Nyt mä ainaki ymmärrän paremmin miltä Aleksista tuntuu ja sustakin on tuntunut niiden muutaman kohtauksien aikana.", Joonas jatkoo. "Totta, mut Aleksilla ne on välillä tosi tosi pahoja.", sanon. "Jep." "Mut joo mä lupasin vielä soittaa Aleksille ja mua väsyttää. Ja Joonaski näyttää kohta nukahtavan siihen, niin mitä jos lopetettas nyt.", sanon. "Joo, heippa." "Heippa."

Suljen puhelimeni ja etsin seuraavaksi Aleksin yhteystiedoistani ja soitan hänellekin videopuhelun. Aleksi vastaa heti ja huomaan hänen makaavan sängyssämme Rillan kanssa ja käpertyneenä huppariini.

"Iltaa rakas. Sä oot söpö tossa mun hupparissa.", sanon. "Iltaa, mikä olo?" "Ihan ok. Päätä, kättä ja jalkaa särkee, niin pyydän tän jälkeen lisää lääkettä, et saan nukuttua. Aika paljon mua väsyttää, niin alan jo kohta nukkumaan.", selitän. "Voi rakas, pyydä heti lääkettä ku lopetetaan tää puhelu. Mulla on kauhee ikävä sua ja väsyttää. En osaa nukkua ilman sua, haluun sun luokse.", Aleksi selittää. "Niin mullakin on ikävä sua ja haluun sun luo. Harmi  et se ei onnistu ikävä kyllä nyt, mut jospa mä huomenna jo pääsen takas kotiin.", sanon. "Niimpä."

"Mut rakas vaihappa vaatteet missä on mukava nukkua ja käy peseen hampaat. Sua kerran väsyttää, niin mä autan sua nukahtamaan.", sanon. "Okei.", Aleksi sanoo ja häipyy johonkin. Pian hän palaa takaisin ja käpertyy peiton alle. Rilla käpertyy ihan kiinni hänen kylkeensä. "Laita silmät kii ja yritä vaan nukahtaa.", sanon, johon Ale nyökkää ja siirtää puhelimen syrjempään. Alan laulaa Aleksille unilaulua, mitä äiti lauloi minulle aina pienenä. Hetken päästä kuulen tuhinaa ja huomaan Aleksin nukahtaneen. Sammutan puhelun ja pistän puhelimeni laturiin, jonka jälkeen painan hälytysnappia.

Pian joku hoitaja jo tuleekin luokseni. "Hei Olli, mikä hätänä?", hän kysyy. "Miten mä pääsen vessaan ja pesemään hampaat? Ja saanko mä jotain lääkettä, mun jalkaa, kättä ja päätä särkee aika paljon? Halusin alkaa nukkuu, mut en pysty näiden kipujen kanssa.", selitän. "Hei joo. Mäpä autan sut vessaan, saat huomenna vasta kepit nimittäin. Ja haen sulle lisää lääkettä?", hoitaja kertoo, johon nyökkään. Sain hoitajan avulla käytyä vessassa, pestyä hampaat ja lisää lääkettä. Nyt makoilen sängyssä ja yritän alkaa nukkumaan, koska minua väsyttää tosi paljon.

---

Herään aamulla, kun hoitaja häärää jotain ympärilläni. "Huomenta Olli, mikä olo?", hän kysyy. "Ihan hyvä. Jalkaan ja ranteeseen sattuu hieman, mut kyl tää tästä.", kerron. "No hyvä, mäpä haen sulle aamupalaa ja särkylääkettä. Jossain vaiheessa lääkäri tulee tekemään vielä tarkastuksen ja tuo samalla kepit. Jos kaikki on kunnossa, pääset kotiin iltapäivällä.", hoitaja selittää. "Okei, mut voisitko sä ihan eka auttaa mut vessaan?", kysyn. "Tottakai.", hoitaja sanoo.

---

Aika vierähti nopeasti ja lääkäri kävi äsken luonani. Kaikki oli täysin kunnossa, joten pääsen kotiin. Minulle opetettiin kepeillä kävelyä ja sain myös jonkun reseptin, jolla pitää kotia mennessä hakea jotain lääkettä ja paljon ohjeita jatkosta vanhemmilleni. Tämä kipsi on nyt kuulemma aluksi 4 vko ja sitten tarkistetaan tilanne uudestaan. Tikit voin käydä poistattamassa 2 viikon kuluttua ja samalla katsotaan myös ranteen tilannetta. Aleksi ja porukat ovat kuulemma tulossa hakemaan minua aivan juuri.

-

Pian ovelta kuuluukin koputus ja kaikki ryntäävät sisälle. Onneksi istun sängyllä, sillä Aleksi juoksi suoraan halaamaan minua ja meinasin kaatua sängyllekkin. Jos olisin seissyt makaisin nyt lattialla selällään aivan varmasti. "Mulla oli ikävä.", Aleksi kuiskaa ja rutistaa minua lujaa. "Niin mullakin sua.", kuiskaan ja vedän Alen suudelmaan. Hetken päästä erkanemme ja halaan myös vanhempiani. Ojennan heille kaikki paperilaput ja hoitaja tulee vielä selittämään jotakin ohjeita vanhemmilleni, kunnes saamme lähteä.

Istun etupenkillä, koska sinne pääsen helpoiten tämän jalan kanssa ja odotan äitiä apteekista. Hän meni käymään siellä puolestani ja näköjään saapuukin jo takaisin. "Käydään jossain syömässä ja mennään sitten kotiin.", isi sanoo, johon nyökkään. "Voinko käskeä jätkät meille huomenna, kun ne haluis nähä?", kysyn. "Tottakai.", äiti vastaa. "Hyvä." Sain koulusta sairaslomaa viikon verran ja sen jälkeen pitää palata kouluun. Toivottavasti kaikki auttavat minua tämän jalan kanssa kulkemaan koulussakin sitten.

__________

Sanoja: 1089

Olli pääsi kotiin <3