Alone Against All (BC fan fiction)

18.

Viivin pov.

       Aleksi oli ilmeisesti saanut paniikkikohtauksen ja soittanut kaverilleen en tiedä tuon nimeä, mutta taisi tietää mitä pitää tehdä Aleksi luottaa tuohon. Aleksi pyörtyi juuri syliini kun oli puristanut kättäni. "Mitä teen en mä osaa toimii näis tilanteis" kysyn tuolta brunelta Aleksin ystävältä. "Odotat vaa se pyörty koska ei saanu tarpeeks happee nostat vaiks sen jalat ylös ja lasket sen siihen sängylle" Tuo ohjeistaa. Katson kelloa Joelin pitäisi tulla ihan pian kello on kuitenkin jo 10 illalla.

     Aleksi alkaa antaa heräämisen merkkejä ja samalla kuulen ovikellon soivan. "Voinko laskee Aleksin jalat mun poikaystävä tuli just" kysyn tuolta. "Voit mut olis hyvä jos Aleksil olis joku ihan oikeesti siin vieres" Olli sanoo. "Okei käyn nopee vaan avaa oven ja tuun sit takas" juoksen ovelle ja avaan oven. "Meil on tääl nyt tilanne pääl et mee keittiöö tullaan sit myöhemmi" sanon Joelille ja sitten menen takaisin Aleksin luo. Tuo alkaa heräillä. Olen iloinen että tuo heräsi. En tiedä mikä tuolle tuon aiheutti voisin kysyä jos tuo ei itse kerro, mutta nyt odotan että Aleksi herää kunnolla ja sitten myöhemmin vastan tenttaan. 

Aleksin pov.

     Olin ilmeisesti pyörtynyt koska heräsin sängyltä selällään Viivi vieressäni. Tuo kävi avaamassa oven poikaystävälleen. "Tuonko sulle jotain syötävää tänne et saat rauhas keräillä voimii ja sit ku tuntuu siltä voisit tulla tutustuu Joeliin. "O-okei" vastaan ja katson Ollia anovasti. Olli vain nyökkää hymyillen. Ilmeisesti ylpeä että edes suostuin ottamaan ruokaa. Toivon ettei Viivi huomannut painoani. 

Viivin pov.

       Menen hakemaan Aleksille keittiöstä syötävää. Ainakin appelsiini mehua, nuudeleita ja leipää. Vien tuolle ensin levät ja mehun samalla kun odotan että vesi kiehuu. Aleksi keskustelee tuon kaverinsa kanssa jotain mutta lopettaa kuin seinään kun koputan oven karmiin enne kuin astun sisälle. Haluan kunnioittaa Aleksin yksityisyyttä. Menen takisin keittiöön jossa Joel on jo tehnyt Aleksin nuudelit valmiiksi. "Ajattelin et voisin olla ees jotenki avuks" tuo sanoo. "Oot nii kultane" vastaan tuolle ja suutelen. Lähden viemään lautasta Aleksille. Näen ovesta kuinka tuo kädet täristen yrittää juoda tuota mehua. Kun tuo on ehkä juuri ja juuri koskenut mehuun huulillaan huomaan tuon itkuiset kasvot. Huomaan leivän johon ei ole koskettukkaan mutta sen päältä on puraistu todella pieni pala kurkkua. Koputan oven karmiin. En ole varma mitä täällä tapahtuu. 

     "Aleksi mitä täällä tapahtuu" kysyn kun olen saanut tuon huomion. "E-ei mitää erityistä juteltiin vaa Ollin kaa" tuo vastaa. Okei eli tuon kaverin nimi on Olli. "Aleksi mulle voit puhua toi ei mee läpi" vastaan tuolle. Aleksi katsoo puhelintaan. "Okei haluutko olla paikalla vai annatko puhelimen Viiville" Olli kysyy hetken kuluttua. Aleksi antaa puhelimen minulle. "Eli me mennää Ollin kaa vaik makkarii vai" kysyn johon Aleksi nyökkää. Menen puhelimen kanssa makuuhuoneeseeni ja laitan oven kiinni ettei Joel kuule. En halua loukata Aleksia yhtään enempää säpäleiksi kuin tuo jo on. 

     "Nii siis oon ilmeisesti eka jolle Aleksi on kertonu nii Aleksi sano et sil on ogelmii syömisen kaa mut ei sen tarvii sanoo mul mitää tiiän osittain mitä se käy päässään läpi kävin kans itekki seiskan keväällä mut vaa paljo lievempänä. Aleksil on nyt vaikeeta just sen syömisen kaa ja toivon et koitat ymmärtää Aleksii ja et se ei oo nii helppoo parantuu. Toi on kuitenki jo sillee pitkäl edenny et kannattaa alottaa jostain helpoist pieni kalorisist ruuist eikä kannata pakottaa, mielummin oot vaikka hiljaa kuin sanoisit jotain negatiivista. Aleksi tarvii nyt vaa tukee ja kannustustusta ja tietty ruokaa, mut ensin täytyy saada se syömään. Eli tänää Aleksi on syöny yhen näkkärin koulus ja eilen lasillisen smuutieta, muua en tiedä sen syöneen. Ja kaikes juomises auttaa pilli. Eikä mitää katsomoo perusteta siihen ympärille et samalla ku ite syö ruokaa nii voi koittaa jos saisi Aleksin syömään pieniä määriä" Olli kertoi. Okei nyt tuli paljon tietoo. Aleksi siis hengaa porukassa jossa on vanhempia kuin hän ja hän luottaa häntä vanhempaan poikaan enemmän kuin kehenkään tällä hetkellä ja nyt ilmeisesti minuun. "Okei mut mitä pitää tehä jos se ei syö" kysyn. "No kannattaa koittaa suostutella ja jos ei syö niin sanot et voitte yrittää myöhemmin, mut siitä täytyy olla tiukka et ainakin kerran päivässä täytyy syödä" Olli ohjeistaa. "Okei mennäänkö nyt takas Aleksin luo" kysyn. "Jooo" tuo vastaa.