Alone Against All (BC fan fiction)

19.

Aleksin pov.

        Viivi tulee takaisin Ollin eli puhelimeni kanssa. Olli kertoi juuri Viiville syömishäiriöstäni. "Aleksi haluuks kertoo jollekki ihan aikuiselle joka osaa oikeesti auttaa" tuo kysyy annettuann puhelimen minulle. "Ehkä joskus kaikki ajallaan, mulle on ollu tosi isopala kertoo sullekki en halunnu huolestuttaa" kerron Viiville. "Hei vaik huolestuttaisit nii mitä välii oon aina tääl sua varte mul voi aina puhuu" Viivi kertoo. "Joo, oot paras serkku ikinä" totean. "Nii säki, mut haluisiks tulla tutustuu Joeliin vai haluuks omaa rauhaa" Viivi kysyy. No voisinhan mä tullakki nyt on sellane fiilis et jos se ei oo mikää hirvee mörrimöykky nii voisin ehkä tutustuukki siihe, mut aijon sit olla sun lähel ainaki aluks."  ilmoitan. "Okei, ja sul ja Ollil taitaa olla tapana että puristat tuon kättä jos kaikki ei oo okei" Viivi kysyy. "Heippa Olli me jatketaan nyt tästä moi moi oot paras soitan jos tulee hätä" lopetan minun ja Ollin puhelun. "Nyt Aleksi ala selittää tai kutitan sut henkihieveriin" Viivi uhkailee tuo taisi tajuta. "Okei oon kuses siihe brunee" kerron tuolle. "Jaa jaa ja mites se olikaa millo tutustuitte ja mikä toi teijä ikäero on ku ette oo molemmat seiskal" Viivi tenttaa. "Okei tutustuttii ehkä oo parhaiten täl viikol ja Olli on kasil" vastaan. "Uuuu..." Viivi aloittaa "Vittu turpakii missäs se sun jätkäs on" sanon ja lähden huoneesta keittiötä kohti.

     Kukapa muukaa kuin se lukiolais porukan jäsen siellä keittiössä istuu ja katsoo puhelintaan. Käännyn ympäri ja juoksen takaisin huoneeseeni. Viivi seuraa mun käytöstä ihmetellen. "Joko tuli pupu pöksyyn" Viivi vittuili. "Ei vaa toi on yks sellasen lukiolaisporukan jäsen joka hakkas Ollin joskus" kerroin. "Hei turhaa pelkäät ei Joel haluis olla niitten kaa enää se ei vaa tiiä mitää muutakaa kenen kaa olis, tiedän sun on vaikee luottaa siihen mut se on ihan kunnon ihminen vaikka onkin kaveriporukkansa valinnut väärin" Viivi kertoo. "Okei tuun mut vaa jos pidät mua kädestä" sanoin. "okei mennää" Viivi totese. 

     Kävelimme keittiöön. "Moi Joel tässä on mun 5v serkku joka pelkää sua" Viivi esitteli minut. Pokkani petti ja nauroimme Viivin heitolle hetken. Olin osittain Viivin selän takana ja pidin tuon kädestä kiinni. Minua hieman pelotti olla tuon seurassa, ei tiedä mitä tuo voisi tehdä. "Aleksi?" on ensimmäinen asia mitä Joel sai suustaan. Taisi olla hieman hämmentynyt. "Minäpä tässä" vastaan tuolle. "Oon oikeest ihan vitun pahoillani sillo ku se kai mun porukka kiusas sua sillo ruokalas ja jos vaa viitit sanoo nii oon ihan vitun pahoillani siitä kaikesta paskasta jonka aiheutin Ollille ja Tommille. En haluis olla niitten kaa enää mut ei mul oo muutakaa ja sit ku en enää hengaa niitten kaa nii ne alkaa kiusaa mua joten en oo uskaltanu lähtee" tuo kertoo. Jostain syystä luotan tuohon, voi johtua siihen että tuo antoi äskösen tapahtuneen olla vaikka siinä menikin kauan tai että Viivi on tuon kanssa ja luotan Viiviin toiseksi eniten tässä maailmassa ja se on paljon. Menen halaamaan tuota. "Haluisin sanoo et voit tulla meijän kaa mut en voi lupaa et se käy Ollil ja Tommil" sanon tuolle. Joel näyttää olevan pelkkää hymyä.