Alone Against All (BC fan fiction)

54.

Ollin pov.

Näin Aleksin lähtevän juoksemaan vessaan. Käteeni sattui aivan saatanasti. Juoksin Aleksin perässä, mutta tuo oli ehtinyt saada oven jo lukkoon. "Aleksi avaa tää ovi jooko?" yritän tuolle puhella. En kuule onnekseni oksentamisen ääniä, vain hieman hysteeristä itkua. "Aleksi en oo sulle vihanen tuu ulos" yritän vielä. Pikkkuhiljaa itku laantuu.

En tiedä mitä Aleksi tekee vessassa, mutta toivon ettei tuo löydä puukkoa kaapinpäältä. Ei ollut muita vaihtoehtoja kuin jättää se sinne. Olisi ollut hieman epäilyttävää mikäli olisin käynyt keittiössä kun tulen takaisin venyneeltä vessa reissultani. 

Nyt kuulen hysteeristä itkua ja hengen haukkomista. Noni voi nyt vittu se saa toisen ja phemman kohtauksen tuol vessas jo. "Aleksi mä tuun ihan kohta sisää nii voisiks sä vaa avaa tän oven" yritän vielä. Menen jo hakemaan jotain, millä pystyn avaamaan tuon oven.

"Aleksi mä tiirikoin tän oven auki jos et vastaa" sanon vielä. Vastausta ei kuulu, joten alan avaamaan ovea. Samalla kun yritän avata lukkoa kuulen kolahduksen niinkuin, jokin esine putoisi maahan ja hieman sen jälkeen tömähdyksen. Voi nyt helvetin helvetti. Samalla lukko aukeaa ja saan ovenauki. Näky oli aivan kamala. Näin Aleksin makaamassa vessan lattialla ranne verillä, verinen puukko vieressään. Se samainen puukko, jota minä käytin tänään aikaisemmin. Menin Aleksin viereen ja yritin herätellä tuota, mutta turhaan. En pystyisi tähän yksin. Soitin Joelin apuun. En pysty tähän olen aivan paska poikaystävä.

Puhelussa:

J: Moro Olli mit-

O: Tu-tuu tä-tänne he-heti

J: Olli hengitä! Missä sä oot?

O: A-Aleksilla

J: Mä lähen heti tulee, mut älä sulje tätä mä juttelen sun kaa nyt siihe saakka kunnes oon siel

O: O-okei

J: Olli mitä on käyny?

O: Me-me o-oltii va-vaa sy-

J: No mikä on tilanne nytte?

O: A-Aleksi ma-makaa ve-vessan la-lattialla ve-verisenä

J: Onks se tajuissaa?

O: E-Ei

J: No koita tyrehdyttää se

O: O-okei

Joel lopetti puhelun ja käveli viereeni. "Olli mee sä vaikka jo sohvalle olohuoneesee nii mä hoidan nyt Aleksin. Eikä tarvii huolehtii mä teen tän nyt ja sä oot tehny jo paljon tätä enne" Joel ohjeistaa. Menen Aleksin porukoitten sohvalle. Meidän piti mennä tänään vaan enää nukkumaan. Huomenna olis se keskustelu. Aika paska oot kyllä poikaystäväks oisko sun aika lähtee vaikka vähän juoksee että olisit laihempi ettet ois tollanen läski paska joka ei osaa tehä mitään. Ääni päässäni puhuu. "Joel voinks mä mennä ulos juoksee?" kysyn tuolta. "Ei Olli et voi et tosiaan voi Allu tarvii sua ku herää" Joel sanoo minulle tiukasti. En vastaa enää Joelille. Minua alkaa todella ahdistaa tää tilanne. En saa lähteä ulos, en voi viillellä koska muuten Joel huomaisi, Aleksi sortui mun takia ja nyt se on tossa tajuttomana. 

Menen ylös Aleksin huoneeseen. Menen sinne kauimmaiseen nurkkaan. Käperryn sinne sikiöasentoon ja toivon ettei Joel tai Aleksi tule tänne. Yhtäkkiä hengitykseni alkaa kiihtyä ja alan täristä. Tuntuu etten saa henkeä ja kuolen tähän pisteeseen. Alan panikoitumaan yhä enemmän kun tuntuu etten saa kohta enää edes happea.

Hetken kuluttua korvissa alkaa piippaamaan ja näkö sumentua. Yritän vielä hengittää, muttei siitä tule mitään. En saa henkeä enkä pysty huutamaan apua. Yhtäkkiä kaikki pimenee ja menetän tajuni. Tää tais sitten olla tässä.

-----------------------------------------------

ihan btw voin kertoo ettette tuu saamaa multa varmaan koskaan mitään yksityiskohtasta hautajais lukuu, koska en vaan pysty sellasta kirjottaa -hyvä jos ees lukemaa. Mutta siis mun pitäis pakata viikonlopun turnaus tavarat, koska mun herätys on joskus vitun 5 aikaa, koska pitää laittaa hiukset, koska autossa niitä ei pysty laittamaan ja sitte paikan päällä mun pitää varmaa laittaa muille joukkuelaisille. Ja mulle menee hieman motivaatio, koska en oo alottanukkaa pakkaamista ja ei oo motii joten täst tulee tulee vaa jotai tosi epämäärästä säheltämistä. Mut enne ku kukaa kysyy nii ihan lentopallon sm-finaaleihin olen menossa ja toivon ettei kukaan nyt ole tulossa hakkaamaan mua sinne tän tarinan takii.