Alone Against All (BC fan fiction)

22. & Kiitokset

Okei alotetaan sillä et mitä helvettiä täällä tapahtuu. Oon niiku lähteny täältä pari päivää ennen kun kesäloma alkoi ja sillon mulla oli ehkä 200 luku kertaa tai jotain. Kirjottelen tätä vaan koska mun on helppo käsitellä asioita samalla joita mun päässä myllää. Nyt kun koulut alko ja tulin takas nii tää oli niiku räjähtäny mun mittakaavassa koska luulin ettei ketää enää kiinnosta ja et tää on jo vanha juttu eikä kukaa koskaa tulis lukee tätä. Oon nii kiitollinen teille kaikille. En osaa sanoin kuvailla mun tunnetta tällä hetkellä. Kiitos!

Aleksin pov.

Herään puheen sorinaan tai no tuo Ollin osuu on enemmän huutamista. En sisäistä heidän puhettaan. "Olli mitä pitää tehä nyt?" Viivi kysyy Ollilata ja tuo on ensimmäinen asia mitä kuulen. "Annat Aleksin olla rauhassa ja meet vaikka sillä aikaa hoitaa hommat loppuun ja sit tuut hakee Aleksin ja meette yhessä" Olli ohjeistaa. "Aleksi onks ok jos mä menisin tonne keittiöön Joelin kaa, voit tulla sinne ite jos haluut tai sit tuun hakee sut koht. Saat vähä aikaa leipäillä toi näytti kuitenki tosi rankalle ja kuitenki jo ainaki toine tänää" Viivi lähinnä ilmoittaa. "Ja voit tietty vaik jutella Ollinki kaa se vaikuttaa ihan hyvltä tyypiltä" Viivi huikkaa vielö oven suusta ja vinkkaa silmää. "Viivi mä sanoin et lopeta toi!" huusin tuon perään

     "Olli en mä haluu syödä" jatkan tätä samaa mitä olen tuolle koko päivän hokenut. "Aleksi rakas sun täytyy syödä et pysyt elos tee se ees mun takii. Mee syömää sit ku Viivi tulee hakee sut" Olli selittää. "Okei mä meen mut en syö" koitan ehdottaa Ollille. "Ja tasan tarkkaan syöt mä tuun vahtii" Olli jatkaa tätä meidän 'kiistaa'. Miten onnistumme kaikkein vakavimmatkin asiat vetämään leikiksi? Okei onhan tää aika helvetin kivaa joten joo ei siinä. "Ja mites meinasit päästä mukaan jos jätän puhelimen tänne"  kyselen Ollilta. "No se saa jäädä nähtäväksi" Olli toteaa muka salamyhkäisesti. Tiedän ettei tuo enää keksinyt enempää sanottavaa.

    "Aleksii tuu syömään" Viivi vinkuu ovelta. "Voin tulla mut en syö" vastaan tuolle kiven kovaa. Jos Joel ei nyt jo ole tajunnut niin tuo on kyllä yksi tampio. "No tule sitten mutta et lähde pöydästä ennen kuin kaikki on syönyt tarpeeksi ja minä aijon ainakin syödä niin pitkään kunnes säkin alat syömään" Viivi toteaa. "Ja sehän jää nähtäväksi" vastaan tuolle. En todellakaan haluaisi syödä. Hyi helvetti millanen läskipallo mustakin sit tulee.

      Menen istumaan pöytään johon oli katettu kaikenlaista. Siinä oli mehu- ja vesikannut, leivän teko tarvikkeet, vaaleaa ja tummaa leipää, banaanii, vesimeloonii, mustikoit, omenoit ja viinirypäleitä. Oksetti pelkkä ajatuskin syömisestä. Viivi oli kuitenkin halunnut ottaa Ollin mukaan ruokapöytään ja mitäs muuta Olli siellä toisella puolella teki kuin söi. "Aleksi söisit nyt pliis" Olli aneli. "En" vastasin tuolle tiukasti. Oksettaa. Noissa kaikissa on iha vitust kalorei. "Ota lasiin vettä" Olli toteaa. Tuo oli kyllä käsky jota päätän totella edes hieman otan siihen vettä, mutta laitan siihen ihan pienen tipan jo valmiiksi laimeaa mehua jotta tuo näyttäisi mehulta. "Aleksi toi ei mee läpi näin mitä teit mut on tuokin jo tosi hyvä" Olli kertoo kun olen juuri esittelemässä minun todella hienoa mehua joka ei kyllä muistuta mehua ei ollenkaan. 

    "Aleksii pliis syö jotain" Olli anelee. "En" totean edelleen tiukasti. Join jo sen lasillisen vettä jossa oli hieman mehua tuo saa riittää. "Aleksi joko sä otat tästä jotain ja syöt tai sit mä alan kutittaa sua ja tungen sen ruuan sun suuhun ja pakotan nilemään, etkä pääse vessaan seuraavaan 3h" Viivi toteaa. "Okei mä syön" myönnyn muiden tahtoon. "Hyvä Aleksi" kuulen Ollin suusta. Viivi vain hymyilee. 

     Katselen kurkkuja ja valitsen kaikkein ohuimman ja pienimmän siivun koko lautaselta. Haukkaan siitä pienen palan ja nielasen sen hyvin vaikeasti koska oksennus oli jo melkein suussa. Haukkaan toisenkin palan ja nielasen sen yhtä vaikeasti kuin ensimmäisenkin. Sitten vielä kolmas ja viimeinen pala menee kurkusta alas. Oksettaa. "Hyvä Aleksi oon nii ylpee susta" Olli toteaa puhelimesta. "Niin mäki oon" Viivi sanoo. "Tää tyttö on kyllä tosi ylpee susta Aleksi tää tärisee" Joel toteaa, jolloin tajuan että tuo on katsonut tämän koko tunnin tätä säätöä. Otan puhelimeni ja juoksen itkien vieras huoneeseen. Oksettaa edelleen mutta en ole näyttämässä naamaani enää ikinä koulussa. Joel tietää ja kohta koko koulu että mulla on syömishäiriö. "Aleksi mun täytyy nyt lopettaa haluisin jatkaa mut en vaan voi" Olli sanoo ja tuo näyttää siltä kuin alkaisi itkeä. "Ei se haittaa oot ihan paras puspus" sanon Ollille heipaksi. "Niin säki oon ylpee et söit ees jotain puspus" Olli sanoo ja lopettaa puhelun. 

     Kuulen koputuksen ovella. "Ei saa tulla mee pois" huudan. En halua että kukaan tulee tänne. Joel kuitenkin avaa oven. Hänen takanaan seisoo Viivi. "Aleksi" Joel sanoo ovelta. "Mene vittuun!" melkein huudan tuolle. "Kenen?" Joel kysyy. "No okei kerro asias nii pääsen sustaki eroon" totean tympääntyneenä. "Tiiän ettet pysty luottaa muhun ja et en sais tietää tästä, mut vaikka et uskokkaan nii mä lupaan etten koskaan ikinä milloinkaan kerro sun syömishäiriöstä kenellekkään" Joel sanoo. En tiedä tuo vaikutti tulevan sydämmestä.

    Tiedän olevani outo mutta juoksen Joelin luo ja vain halaan tuota pitkään. Aluksi Joel vain seisoi jähmettyneenä paikoillaan kunnes taisi tajuta etten lähde tästä hetkeen hän retoutui ja halasi takaisin. "Nonii rakkaat homoni voitais mennä kaikki nukkumaan. Ei sillä et täss tulis mitenkää ulkopuolinen olo tai mitää" Viivi ehdottaa. Päästän irti Joelista. "KIMPPAHALI!!" huusin ja hyppäsin Viivin päälle niin että tuo kaatui takana olevalle sohvalle.

-------------------------------------------

Tuli vähä pidempi luku ja no minä saatoin sanoo mun kavereil tänää et voisin mennä nukkuu 10 aikaa no minä olen tässä kirjoittamassa yhtälukua teille ja kello on 22.40 et ei siinä vähän meni yli mut ei se haittaa jos vähä yöunet lyhenee. Pikkuvikoja.