Alone Against All (BC fan fiction)

37.

Ollin pov.

    Olin kokopäivän vältellyt Aleksia. En ansaitse hänen anteeksi antoaan. Olen niin paska ihminen. Tiedän tuolle tulevan ehkä huono mieli kun välttelen mutta satutan häntä enemmän jos olen tuon kanssa. Et sä sitä ansaitse et oo tarpeeks kellekkää!  Aleksi tulee luokseni en reagoi tuohon en jaksa. En tainnut nukkua kovin paljon yöllä en ole ihan varma eikä oikeestaan kiinnosta. En jaksaisi puhua tuon kanssa. "Meidän piti puhuu" Aleksi sanoo "Joo piti..." vastaan tuolle. "Mikä sul on?" tuo kysyy. "Kuinnii kaikki on ihan fine" vastaan tuolle. Just noin et kerro sille mitää. "Kyl mä nyt huomaan et kaikki ei oo okei" Aleksi vastaa. "OON TÄYSIN KUNNOSSA!!!" huudan tuolle, josta tuo hätkähtää ja ottaa askeleen taakseppäin. "Olli mä huomaan et kaikki ei oo kunnossa et sä muute mulle huutais etkä oli vältelly mua tänää koulussa eikä sulla olis noita vaatteita koulussa" Aleksi väittää edelleen vastaan. "Mulla on kaikki hyvin" väitän edelleen kiven kovaa vastaan. Aleksi yrittää ottaa kädestäni kiinni, mutta vedän sen pois ja menen muutenkin kauemmas tuosta, kun tuo on tullossa lähemmäs minua. "Älä tuu lähemmäs!" ärähdän tuolle. "Mä yritän vaa auttaa sua ja sopii meijän välei jotka sä rikoit sillä ettet kuunnellu mua vaikka mä olin ihan helvetin rikki ja traumatisoitunut mä yritän tässä sopia ja auttaa sua vaikka sua ei näköjään kiinnosta se yhtään ollaanko me ees väleissä ja oonko mä vittu elossa vaiko en!" Aleksi hieman korottaa ääntään, muttei huuda. Nii just nyt seki vihaa sua!  "Nii se näköjää näyttää olevan" sanon tuolle naama ilmeettömänä. "Olli mä oikeesti yritän vaikka mun ei oo nyt hyvä olla" Aleksi sanoo ja tulee lähemmäs minua. Näen tuon silmissä kyyneleet, mutta otan vain askelia pois päin. Otan pyöräni telineestä lähden kotiinpäin en jaksa Aleksia enkä ketään muutakaan. "No älä sit yritä mä vaan koitan suojella sua iteltäni joten anna mun olla!" melkein huudan tuolle. Näen kuinka tuo alkaa itkemään mutten välitä. Yritän vain olla rikkomatta tuota sillä että olen niin paska.

Aleksin pov.

     Yritin keskustella Ollin kanssa, mutta ei tuo näköjään halua sopia. En ole tuolle mitään, vain ehkä ilmaa jos edes sitä. Voisikohan Joel olla, en haluaisi olla juuri nyt yksin. En haluaisin sortua uudestaan. Ruokaa en kyllä syö, ei Olli musta sen takii tykkääkkää et oon nii läski. Näen Joelin tulevan ovesta ulos, Miksköhän koska tuolla loppui jo aikoja sitten. "Voiks olla ku en haluis olla nyt yksin" kysyn tuolta. "No mä olin sopinu jo Tompan kaa ja sil oli jotai kahen keskeist asiaa mut jos tilanne on nii vakava nytte nii voin kyl olla sun kaa tai voit varmaa tulla meijänki kaa" Joel vastaa. "No ei tilanne oo nyt nii vakava laitan viestii jos tilanne muuttuu" vastaan tuolle vaikka tilanteeseen nähden  olisin kyllä ehkä tarvinnut seuraa...