Alone Against All (BC fan fiction)

52.

Ollin pov. 

Olen huolissani Aleksista -ja hieman perseestäni. Mutta yritän auttaa Aleksia parhaani mukaan, eihän tuo pikkuinen tarvitse mitään paskaa enempää tuon elämään enää. Menimme alas syömään. "Allu haluuks vaik leipää ja smootieta?" kysyn tuolta. Aleksi katsoo käsiään. "Aleksi?" toistan. Nyt tuo luo minuun säikähtäneen katseen. "Hei kaikki on ihan hyvin kysyin vaa että haluutko leipää vai smootieta" totean tuolle. "Ö-öö e-ei oo v-välii" Aleksi vastaa erittäin hiljaa. "Aleksi onks kaikki hyvin? Tai no kyl mä nään ettei oo" kysyn tuolta. Aleksi laskee katseesa takaisin syliinsä. "Aleksi?" kysyn ja taas tuo nostaa säikähtäneen katseensa minuun. "Mennää tonne olkkarii" totean.

 Aleksi nousee tuolilta mutta ottaa nopeasti pöydästä kiinni mun meinaa kaatua. "saanks kantaa sut?" kysyn tuolta kohta pyörtyvältä pojalta. "E-ei k-ku kä-kävelen i-ite" Aleksi takeltelee. Nyt on joku mennyt pahasti pieleen enkä vain ole huomannut. Nii just vitun paska et huomaa ees ku sun rakkaallas on paha olla pitäiskö vähä rankasta ittees tollasesta. Talutan Aleksin sohvalle, tokikin se meni melkein kantamiseksi tuon ollessa heikossa hapessa. "Allu nyt hengitetää ja saat sitten ihan omassa tahdissa kertoo et mikä on" kerron tuolle. Ja nyt  kuulostaa psykiatrilta luukes et Allu sulle puhuu. "O-okei" Aleksi vastaa ja nojautuu rintakehääni vasten.

Hetken kuluttua Aleksi alkaa puhua. "No siis mun päähän vaa tuli taas se sama ajatus mikä on pyöriny siellä vaikka kuinka kauan jo ja nyt sit vaa ahdistuin siitä aika paljon" "Okei no haluisiks kertoo sen mulle nii osaisin sit ehkä auttaa paremmin" yritän kysyä tuolta. "No... no s..sii-s mä.. mä ko..ko-en et e-n ri...riit-ä su-ll-e jo...joss sy..syön ja... ja sa...saa-n m...un kro...kropp-aan jo..jota-in muu..taki ku luu....luuta ja...ja... na..nahk-aa" Aleksi selittää ja lähtee kauemmas sohvalla. Noni oot saanu sille sitte paskan olon jälleen kerran miks toi ees on sun kaa. Kunnes tuo poika lähtee vauhdilla eteistä kohti.

Ei Aleksi pitkället päässyt sillä tuon jalat pettivät alta. Menin tuon luokse ja rauhoittelin tuota hysteerisesti itkevää poikaa. "Anteeks" kuuluu heikosti tuon suusta. "Allu hei en mä suoa tuomitse oon vaa huolissaa ja yritän auttaa parhaani mukaan ja oli hyvä et kerroit nii voin nyt kertoo et en ottanu sua vaan sun ulkonäkös perusteella ei siinä ettet sä olis vitun söpö ja komee ja kuuma jaseksikäs ja mitä kaikkee mut pää asia on se sun luotees et vaikka koetkin kovia nii silti jaksat olla täällä vielä oon vitun ylpee susta" kerron tuolle. Jäämme halaamaan lattialle joksikin aikaa, kunnes siirrymme takaisin olohuoneeseen.

"Haluuks vaik kattoo jotai sillä aikaa kun mä teen meille jotai syömstä?" kysyn tuolta pörröpäältä. "JOO MUUMEJA!!!" tuo ihanuus melkein huutaa. "Okei okei isä ukko laittaa vauvalle muumit tulemaa" lässytän ja laitan areenasta muumit. (Tosiaa näil on sellane hieno tv mist pystyy kattoo kaikee yt, nf, areena jne.) Menen tekemään meille banaani, mustikka, omena smootieta ja teen meille leivät. Vien leipämme ja smootiet tarjottimella olohuoneeseen. Aleksi katsoo ruokia ahdistuneesti. "Syödään yhdessä ja jos sul on kusi tai paskahätä tai vaikka menkat mistä mä sen voin tietää ootko vaikka muija nii käy nytte vessassa et tuu pääsee tuntii tai puolee en oo viel ihan päättäny kumpi nii vessaa" totean tuolle. "Ei tarvii" Aleksi toteaa ja jatkaa muumien katselua. "No mä käyn ainaki vessassa" totean tuolle. Käyt hake keittiöstä puukon ja viillät kurkkus auki. Ääni puhuu mulle taas.

Käyn hakemassa keittiöstä puukon ja piilotan sen mun hihaan, siivoan paikkoja ihan niiku ei mitään olisi tapahtumassa ja sitten menen vessaan. Lukitsen oven ja istun lattialle. VIILLÄ!! Ääni päässäni kehottaa. Tottelen tuota ja viillän ranteeseen viillon. Jään lumoutuneen katsomaan verta. Kunnes viillän toisen ja kolmannen. 

Pian huomaan ranteeni olevan kokonaan veressä. Säikähdän hieman sitä kuinka paljon verta tulee, mutta laitan käden vain hanan alle. Toki vedin vessan ensin ettei Aleksi ala epäillä. Sidon käteeni vielä sideharson ennen kun palaan takaisin olohuoneeseen. Muumit taisivat juuri sopivasti loppua. "Saanko kattoo viel yhen?" Allu kysyy kuin lapsi. "Ei ku nyt syödään saat sit sen jälkee kattoo" ehdotan tuolle. "Eip ku sit me mennää cudlailee" Aleksi toteaa topakasti. "No miten ois jos katottais vaikka samalla" ehdotan tuolle. "JOO!!" Aleksi innostuu. "Mutta vaan jos sä sit ainaki yrität parhaas syödä ton kaiken" kerron ehtoni. "Sopii" 

Saimme juuri syötyä ja Aleksi söi kaiken. "Oon Allu nii ylpee susta" kehun tuolle. "Mut mä en susta" Aleksi toteaa. "Heii mitäs tää nyt on?" kysyn muka vihaisena. "Et kattonu kaikkii muumeja vaa sä kävit jossai kusella" Aleksi yrittää esittää mököttävänsä. Alan kuitenkin kutittamaan tuota ja tuo yrittää ripuilla irti otteestani. Aleksi vahingossa osuu ranteeseeni joka sattuu aika paljon, joten suustani pääsee "Ai saatana!!"