Alone Against All (BC fan fiction)

39.

Aleksin pov.

       Lähdin koulusta kotiin vaikken haluaisi. En haluaisi sortua uudestaan. Mutten kelpaa kellekkään ja olen vain aina tiellä. Jos vain kuolisin...ei kukaan jää kaipaamaan. 

      Saavun pian kotipihaan ja menen omaan huoneeseeni. Tunnen ahdistuvani. Tiedän ettei äidin pitäisi olla kotona ja hänen pitäisi tulla kotiin vasta joskus illalla. Ei tuo oikein ole kotona ja jos on hän nukkuu, ryyppää tai on muuten vaan vitun kiukkuinen. Olen sillekkin vain tiellä ja kyllä hän on sen minulle sanonut. 'Olet tiellä väistä pikku paskapallo mä oon menossa tekee ittelleni ruokaa' kuulen tuon lauseen päässä, joka on kummitellut siellä jo monta kuukautta. Olen nähnyt äidin viimeksi ehkä 5pv sitten, koska olen aina silloin omassa huoneessa kun tuo on kotona. Noh nyt tuo ei ole tulossa kotiin vielä vähään aikaan, joten ehdin vuotamaan kuiviin.  

      Otan jo valmiiksi verisen puukon käteeni ja viillän vanhan arven vierestä. Olen jättänyt Ollin avatulle, en vain jaksa että tuo yrittää muka sopia vaikkei oikeasti haluaisi. Olen hänen mielestään niin läski ja muutenkin paska ettei tuo siedä minua silmissään. Olen vetänyt jo 3 viiltoa kun huomaan Ollin soittavan. Tuon on vihainen että jätin luetulle. Pyydän vain anteeksi heikosti. Minua ahdistaa niin paljon. Yhtäkkiä kuulen auton tulevan pihaan ja pian sen jälkeen ulkoovi aukeaa. Minä pudotan puukon maahan koska käteni tärisevät. Olen selkä oveani päin. En usko että äitini on tänne tulossa, ei häntä ole milloinkaan ennenkään kiinnostanut missä olen milloinkin. Kuulen askeleet oveni takaa. Ovi avataan vauhdilla ja ovi kolahtaa kipeästi selkään ja päähäni, kaadun lattialle iskun voimasta ja lyön pääni. Pääni lyödessä kaikki pimenee.

Aleksin isän pov.

      Olen juuri päässyt vankilasta. Ainoa asia on että haluan nähdä Aleksin. Toivon etteivät nuo ole muuttanut sillä aikaa kun olen ollut linnassa. Erosimme Aleksin äidin Sarin kanssa, kun Aleksi oli noin 7v. Liityin surussani joihinkin huume hommiin, en edes enää tiedä kunnon syytä. En minä itse paljoa kamaa vetänyt, mutta välillä kun oli vaikeaa saatoin laittaa pillerin suuhun ja viinaa päälle. Ei ollut fiksua. En tavannut Aleksia. Olin kuulemma huono isä tuolle pienelle pojan alulle. En ehkä ole koskaan ollut mikään rahalinko, mutta kyllä mun palkalla saa yhden perheen elätettyä, jos tarve vaatii. Eromme oli täysin Sarin haluama, hän ei halunnut kuulemma näin laiskaa miestä, joka ei tee yhtään ylitöitä. En teekkään ei minun tarvitse enkä rakasta työtäni niin paljoa että olisin siellä koko ajan. Olen ikävöinyt Aleksi siitä saakka kun erosimme. Vankilassa ollessani päätin että menen tuon luo ja yritän parhaani mukaa olla parempi isä tuolle. Tutkin pihassa olevia asioita. Kaikki oli niinkuin ennen ja vara-avainkin oli kukkaruukun olla. Menen sisään ja suuntaan Aleksin huoneeseen. Sisälle mennessäni taidan kolauttaa oven Aleksia päin. Pyydän heti anteeksi. Kun pääsen sisään näky on jotain niin kamalaa etten koskaan olisi voinut uskoa tätä todeksi. Näen oman poikani lattialla tajuttomana ranteessa kolme verta vuotavaa viiltoa vanhojen arpien vieressä, verinen puukko makaa lattialla, puhelimessa joku yrittää huhuilla Aleksia pistän sen pois näin kuitenkin nimen Olli<3<3, Aleksilla ei ole kuin ylisuuri verinen tpaita ja näen tuon luut. Nostan Aleksin varoen hänen sängylleen ja otan haavan puhdistus välineet Aleksin työpöydältä, johon tuo on ne laittanut.

-----------------------------

Saitte nyt tietää Aleksin perheestä vähän enemmän...