Alone Against All (BC fan fiction)

24.

Ollin pov.

     Seison Viivin rappukäytävässä. Olen ihan paskathousussa. Okei soitan nyt ovikelloa. Painan sormella ovikelloa. Kuluu aika kauan ja soitan jo toisen kerran ennen kuin kukaan tulee avaamaan ovea. Ovi avataan hyvin varovaisesti. Avaan oven kunnolla ja ensimmäinen asia mitä nään on Aleksin ilmeen vaihtuminen pelokkaasta ja jännityneestä iloiseksi ja hämmästyneeksi. "Mitä helvettiä sä täällä teet?!" Aleksi huutaa enne kuin lähtee juoksemaan minua kohti. Halaamme pitkään. Olimme sopineet Viivin kanssa että tulen tänään hänen luokseen koska miksi ei.

      Viivi myös puhelun aikana kun Aleksi toisen kerran pyörtyi kysyi tykkäänkö Aleksista enemmän kuin kaverina. No mitä veikkaatte kerroinko tuolle totuuden, no kerroin koska en edes ajatellut asiaa niin pitkälle. Viivi kertoi myös että Aleksi pitää minusta. Siis Aleksi vitun Kaunisvesi joka on täydellisyyden esikuva tykkää minusta joka on kaukana täydellisestä. Oikeastaan sen takia tulin.

     "Viivi mitä helvettiä miks et kertonu et Olli tulee tänne ja kai Ollin on pakko nukkuu vierashuonees" Aleksi huutaa Viiville ihan kuin en olisi paikalla. "Joo nukkuu sun kaa samas sängys ei hätää ja koska tää oli sulle yllätys" Viivi vastaa tuolle. "Okei mennää vierashuoneesee siel on tilaa mut meijän pitää sit laittaa sul lakanat" Aleksi kertoo ja lähtee jo edeltä vierahuoneeseen. Itse pääsen vasta ottamaan kenkiä pois.

time skip joku 1h

      Oltiin Aleksin kans vaa hengailtu ja nyt meijän olis aika mennä syömään. "Aleksi tuu mennää syömää" pyydän tuolta. "En haluu" tuo vastaa ja hautautuu syvemmälle peittoon. "Mä suostuin tulee tänne mun entisen kiusaajan kans samaa asuntoo ja mun mielest ois reiluu et sä koittaisit syödä nytte" yritän. "Ei sitä voi vertaa sua pelottaa olla Joelin kaa samas kämpäs ja iha btw mä luotan siihe joten säki voisit alkaa luottaa ja muistaakseni mulla oli ne luottamus ongelmat ja mulla on syömishäiriö jonka takii nään itteni läskinä ja koitan laihduttaa" Aleksi vastaa. Tuo oli kyllä poikkeuksellisen fiksua jopa Aleksilta. "Okei ei niit voi vertaa ja voin koittaa olla Joelin kaa niinku mitää ei ois tapahtunu jos tuut syömään" koitan ehdottaa. "Vai haluuks et syötäis tääl kahestaa" lisään perään kysymyksen. "Tääl kahestaa" Aleksi vastaa. "Okei käyn hakee meil ruokaa" vastaan ja menen hakemaan meille syötävää, koska näin vain on helpompi. Menen keittiöön ja kohtaan Joelin katseen josta huomaan selkeää katumusta ja surua. Otan meille ruokaa ja olen jo poistumassa keittiöstä kun kulman takaa eteeni tulee Aleksi. "Joo mä voin ottaa nää ruuat mut sul ei oo mitää asiaa tonne mun kaa enne ku ootte selvittäny välinne Joelin kaa" Aleksi toteaa ja ottaa lautaset kädestäni. "Anteeks" Joel aloittaa. "Ja säkö luulet et toi auttaa" totean kylmästi. "Kröhöm" kuuluu takaani ja tunnistan tuon Aleksiksi. 

             "Oon pahoillani mitä mä ja mun porukka tehtiin mut se ei koskaan ollu mun idea olin siinä mukana koska pelkäsin et jos en ois mut heitetään pihalle siitä ja aletaan kiusaa. Valitsin mun porukkani väärin ja sen takii mul ei oo muita ystävii joiden kaa voisin olla. En voi hylkää tota porukkaa koska sit ku lähen ne alkaa kiusaa mua enkä haluu sillon olla yksin. Tiedän ettet pysty luottaa muhun mut toivon et ees joskus pystyisit antaa mulle anteeks" Joel vuodattaa. En sano mitään. "Ja nyt kun Joel on pyytänyt anteeksi koko sydämmensä pohjasta ja melkein itkee tuossa niin tässä perheessä tehdään niin että ei sanota mitään vaan juostaan vain halaamaan ja sitten sen jälkeen annetaan anteeksi" Aleksi selittää korvaani kuitenkin niin kovaa että Viivi kuulee ja alkaa hymyilemään. "Okei tän kerran ja vaan koska sä haluut mun nolaavan itteni" vastaan Aleksille ja juoksen halaamaan Joelia, joka ilmeisesti on tehnyt tämän aijemminkin.

     "Voi kun tässä tulee yksinäinen olo" Viivi toteaa. Joel irtautuu halista ja huutaa Aleksin kanssa yhtä aikaa "KIMPPAHALI!!" ja juokevat halaamaan Viiviä. Minä jään paikalleni ihmettelemään tilannetta kunnes tajuan että minunkin pitäisi mennä tuonne haliin.