Aleksin pov.
Olli alkoi kutittaa minua ja minä titenkin aloin rimpuilla Ollin otteessa. Yhtäkkiä Ollin susta pääsee aika kovaan ääneen "Aisaatana!!". Satutin Ollia. Kavahdan tääksepäin niin etten vahingossakaan koske Olliin. Tunnen paniikkikohtauksen alkavan, mutta saan sen hillittyä sitä ainakin toistaiseksi. Olli yrittää tulla lähemmäs mutta painaudun vain enemmän sohvan käsinojaa vasten. "Aleksi mikä on" Olli kysyy ja näyttää huolestuneelta. Päätän veikata että kaikki on hyvin, koska en halua että Ollille tulee paska olo. Menen halaamaan Ollia varovaisesti etten satuta tuota. "Sä unohdit jotai" sanon tuolle. Ei kyllä olisi mieltä mennä enään halailemaan ja cudlailemaan mutta pakko ettei Olli ala epäillä mitään. "No voi pieni Ollin rakas anteeks et mä unohdin" Olli pahoittelee. "Ei se mitään mennää nytte" sanon tuolle
Olli oli jo lähdössä sohvalta. "Hei silta unohti nyt jotain aika olennaista" totean tuolle. "Ai katos vaa tuuks repparii?" Olli kysyy. "Eiku prinsessa tyylillä" totean tuolle. "Okei mitä vaan et saan anteeks sen et venytin cudlailuun menoo enkä todellakaa unohtanu" Olli se vielä jaksaa. Olli nostaa minut syliinsä. Huomaan tuon irvistävän aluksi mutten välitä siitä. Kun olemme portaiden alkupäässä meinaan pudota ja korjaan asentoani. Huomaan Ollin naamasta että tuota sattuu. Nyt en pysty enää kauaa pidättää paniikkikohtaustani. "Olli must tuntuu et mun kannattais kävellä nää portaat ite ylös ettei tuu vahinkoo" totean tuolle, vaikka todellisuudessa olen karkaamassa vessaan. "Eks sä luota mun kantotaitoihin" Olli kyseen alaistaa, mutta päästää minut alas. "Luotan mutten täs tilantees" totean tuolle. Onnekseni Ollin lähti edeltäni kapuamaan portaita joten saan etumatkaa. Lähden hiljaa ja nopeasti vessaan. Olli huomasi nopeasti lähtöni joten pääsi aika lähelle minua. Saan kuitenkin vessan oven lukkoon juuri ennen kun Olli ehti ovelle.
Romahdan maahan ja annan paniikkikohtauksen tulla. Kuitenkaan se ei ole paha itken vain hetken hysteerisesti ja hengittäminen on hieman pinnallista, mutta tuo menee 5min ohi. Olli on koko ajan oven toisella puolella koittanut maanitella minua ulos vesssasta. Olen nousemassa, mutta huomaan jotain kiiltävää kaapin päällä. Päätän katsoa mikä siellä on. Nousen ja nostan käteni jotta saan asian alas, jotta voin tunnistaa esineen. Hihani valahtaa alas ja näen arpeni. Nostan kädelläni hyllyltä alas puukon. Ei ole minun, koska itse en tykkää käytttää sitä. Näen puukon kahvassa vielä hieman verta katson sitä ja pyyhkäisen. Huomatakseni vain, että veri ei ole ollut tuossa kovin kauaa. Katson rannettani ja puukkoa. Yhtäkkiä aivoissani loksahtaa asiat kohdalleen. Ollin pitkä vessa reissu, jota ennen se oli keittiössä. Kipee ranne ja verta puukossa, joka löyty vessasta. Katso side laatikkoon. Ne on hieman lopussa, joten tiedän montako siellä pitäisi olla. Siellä oli 6 vaikka pitäisi olla 8. Olli on viillellyt.
Miksi? Miksi Olli tekee niin? Enkö mä sittenkään ole tarpeeksi? Kokeeko Olli ettei ole tarpeeksi? Tai mitä jos Olli luulee ettei voi puhua mulle että rasittaa mua? Tai jos se ei osaa sanoo ettei se haluu tätä ja sit se koittaa tappaa ittensä? Hengitykseni muttuu todella raskaaksi enkä saa henkeä kunnolla. Ja taas paniikkikohtaus. Puuko on jo valmiiksi kädessä, joten vedän muutamia viiltoja käteeni. Sekoan laskuissa 3 viillon jälkeen. Kipu helpottaa hieman, mutta minua alkaa kuitenkin pyörryttää. "Aleksi mä tiirikoin tän oven auki jos et vastaa" on viimeinen asia mitä kuulen ennen kuin kaikki pimenee...
-----------------------------------------------
Muistakaa et otte mahtavii tyypei vaik kulkisitte ilman vaatteita kauppatorilla ja poliisit veis teijät putkaan. <3<3
YOU ARE READING
Alone Against All (BC fan fiction)
FanfictionTää kertoo jätkien koulu ajoista ja tää siis alkaa ihanasti sillee et Aleksi on kasilla ja sillä on pieni kaveriporukka jonka kans se soittaa välil, mut se asuu niist muist nii kaukaa et käy eri kouluu ja siellä samassa koulussa on sit kasilla Olli...