Alone Against All (BC fan fiction)

41.

 Aleksin pov.

     Suutelimme juuri Ollin kanssa. "Eli me ollaan nyt taas yhessä?" kysyn tuolta brunelta. "Kyllä senkin vajakki" tuo vastaa. "Mä sulle vielä vajakit näytän" sanon tuolle ja yritän nousta kunnoll istumaan. "Aleksi nyt sun pitäis ottaa rauhas ja miten ois noi sun verensokerit?" Olli sanoo. "Mun verensokereilla menee ihan hyvin kiitos huolenpidosta" jatkan leikkiä vaikka tiedän että Olli haluaa  minun syövän. En ole syönyt johonkin viikkoon kunnolla, vain jos joku on ollt katsomassa että syön. "Aleksi sun pitäis syödä" Olli sanoo. "Ei tarvii oon tähänki asti pärjänny ihan vallan mainiosti" vastaan tuolle. En aijo syödä, Olli kuitenkin jättäisi minut sen jälkeen kun tajuaa että kun syön minusta tulee läski. "Aleksi pliis ees mun takii" Olli anelee. "Okei mut en syö ku tooooooosi vähän" myönnyn tuolle. "Okei no jos käyn kattoo jos teillä olis sellasii pienii jugurtti purkkei" Olli ehdottaa. "O-okei" sanon tuolle. En halua syödä. 

Olli on juuri lähtenyt ovesta kun muistan isäni olevan täällä. Kyllä mä isän muistan ei hätää, se olikin se hyvä tyyppi tässä perheessä kun ei ollut muita kun minä, isä ja äiti. Ne eros, en vieläkää tiiä miks. Mun mielest se meni hyvin et äiti oli töissä ja isä leikki mun kanssa, mut se ei kai sit toiminu. Tai sit isä halus pois ku näki kuinka läski oon. Olli tulee pian ilman jugurtti purkkia. "Aleksi tää Jaakko kehen en vieläkään luota haluais puhuu sun kaa, onks ok jos syöt sen jälkee?" Olli kysyy. Rakastan Ollissa juuri sitä puolta että tuo huolehtii ja kyselee mun mielipiteitä. "On ok ja se on mun iskä et jos se ei oo tässä 7v aikana paljoo muuttunu nii kyl siihe voi iha luottaa" vastaan Ollille jolloin isäni tulee Ollin ohi ovesta. "Haluutteks te keskustella kahestaa vai haluuks Aleksi et oon täs" Olli kysyy vielä. "Kahes-" Aleksin isä aloittaa. "Kyl sä rakas saisit kyl jäädä ois helpompi" keskeytän isäni, tarkoituksena kertoa että ollaan yhdessä.

"Sanokaa et tää on joku läppä" isäni aloittaa, pienen hiljaisuuden jälkeen. Pelottaa, ahdistaa ja hieman heikottaa, johtuu siitä etten oo syöny. "E-Ei o-oo" vastaan tuolle hiljaa. Aluksi tuo näyttää järkyttyneeltä, mutta hekenpäästä tuon ilme lempenee. "En kyllä susta olis Aleksi uskonu, mut toihan on ihan mahtavaa et ootte löytäny toisenne" isä sanoo ja on halaamassa minua, mutta kun olen peruuttamassa pakoon, hän pysähtyy ja näyttää surulliselta. "Anteeks en muistanu" se sanoo. "Olli?!" "Joo no mä sanoin sille et sä voit säikkyy läheisyyttä" Olli vastaa. "Ei se mitää se vaa on se totuus" vastaan tuolle. 

"No mitäs tässä on 7vuoden aikana ehtiny tapahtuu?" iskä aloittaa. "No vähän kaikkee, eli ei oikeestaa muuta mainitsemisen arvoista kuin et oon homo ja seurustelen Ollin kans ja vaihoin kouluu koska mua kiusattiin" vastaan tuolle. "Eli Sari on samanlainen kuin ennenkin?" iskäni kysyy. "Juu on töissä, ryyppää tai on muuten vaan vitun kiree" vastaan tuolle. "Ei herran jumala, ei se ennen ryypänny oo" iskäni sanoo järkyttyneenä. "Mut musta kyl tuntuu et sä jätit jotai aika isoi asiot kertomatta" isäni sanoo haikeana katsoen ranteitani. "No sä näet jo ei niitä tarvii mainita" sanon tuolle. "Syömishäiriöstä et maininnu" isäni korjaa. "Nii..." vastaan tuolle katse sylissä lepäävissä käsissäni. "Hei ei se mitään mä tiiän et sulla on ollu rankkaa" isäni sanoo. "Saanks halata" isäni kysyy minun nyökätessä. Vihdoin tunnen nämä rakastavat kädet ympärilläni joita olen kaivannut niin pitkään, niiden olen toivonut kietoutuvan ympärille silloin kun on vaikeeta, ne ovat ne vahvat kädet joiden suojaan voi piiloutua kaikkea paskaa. "Mulla on ollu ikävä sua isä, ethän jätä mua enää yksin" sanon tuolle kun olen haudannut pääni tuon rintakehälle. 
(tää ois mun kohal nii totta äitin kaa jos se vaa ois enää koskaan mahollista...)

"No mites sulla?" kysyn halin päätyttyä. "Tiivistettynä huumeita ja vankila jossa tajusin mitä oon tehny" isäni vastaa ytimekkäästi. "Eli aijot jättää mut uudestaa" sanon itkua pidätellen. "Kyllä ainakin jotksikin aikaa, että saan elämän taas kasattua uudestaan, mut sit ku kaikki on taas järjestyksessä voit muuttaa mun luo" tuo sanoo haikeasti. "Okei, ethän muuta kauas Oulusta, ku en haluis vaihtaa kouluu ja Ollia en jätä tänne" sanon tuolle. "Muutan niin lähelle ku vaan pystyn" isäni sanoo. "Oot ihan paras" vastaan tuolle ja rutistan tuota niin kovaa kuin pystyn. "Aleksi sun ehkä kannttais hellittää, jos meinaat päästä muuttaa sun isäs luo ku se näyttää siltä ettei saa happee" Olli naurahtaa vierestä.  Hellitän otettani hieman.

Olli lähtee ilmeisesti keittiöön hakemaan jugurttiani...

-----------------------------------------------------

ihanaa käytin just melkee 1h tän luvun kirjottamisee. Okei joo nyt vast tajusin kuinka vitust käytän tähä aikaa ja kuinka vitust aikaa oon läppäril, mut ihsm mun silmät, mun elämä ja mun päätökset