Toinenkin asia mikä yhdistää

2.

Tinon pov:

Kävelen istumaan pukukopin penkille vähän matkan päähän Justuksesta.
"Voit käydä viemässä mailan tohon kopin ulkopuolelle" Justus kertoo minulle. Nyökkään taas kerran, nousen ylös jättäen kassini lattialle ja vien mailani pukukopin ulkopuolelle.
"Mistä sä muutit tänne, kuulin jotain semmosta tarinaa iskältä" Justus kysyy, kun pääsen istumaan takaisin. Iskällä hän tarkoittaa varmaan valmentajaamme, joka on hänen isä. Big brain. Ai niin voisi varmaan vastata.
"Aa joo mä muutin Espoosta tänne, äidin työn perässä muutettiin" kerron hänelle.
"Uuu kiva, ootko sä harrastanut jäkistä pitkäänkin" poika kysyy taas.
"Joo, mä aloitin luistelu koulun varmaan kun olin joku kuusi tai seitsemän vuotias ja siitä sitten menin pelaamaan Kiekko-Espoon joukkueeseen eli noin kahdeksan vuotta kohta" vastaan Justukselle iloisena, koska tätä kiinnosti asiani.
"Ai ihan niin pitkään jo, sä oot sitten varmaan aika hyvä" hän olettaa.
"No en mä nyt kummoinen oo" vastaan perus vaatimattomana.
"Oot sä varmasti hyvä" Justus vakuuttaa.
"Oon ite pelannu varmaan kuus vuotta, että vähän vähemmän" poika kertoo.
"Mut oot säkin varmaan hyvä jos oot kapteenina" oletan tältä.
"Kai mä sitten ihan hyvä oon" hän myöntyy kohtaloonsa. Nyökkään hymyillen tälle.
"Muut jätkät saattaa sitten olla vähän ikäviä uusia kohtaan, mutta niitä pitää vaan yrittää ymmärtää niin ne on ihan hauskoja. Ne yleensä kuuntelee mua, kun sanon jotain joten voin puolustaa sua jos haluut" hän vähän kuin varoittaa mua.
"Ei se haittaa ja ei tarvii mä oon tottunu semmoseen" paljastan tälle. Hän katsoo mua myötätuntoisesti samalla, kun oven takaa alkaa kuulua puhetta. Hän antaa mulle vielä viimeisen hymyn kunnes nousee ylös ja menee avaamaan ilmeisesti lukossa olevan oven joukkuelaisillemme.
"Meidän joukkueeseen on tullut uus jätkä joten esittelette itsenne hänelle ettekä oo sille ilkeitä" Justus kertoo pojille vakavasti heti ensimmäisenä, kun hän avaa oven. Heidän suista kuuluu myönteisiä vastauksia Justuksen pyyntöön tai no käskyyn. He tulevat kaikki istumaan penkeille, samalla kun he esittelevät minulle itsensä ja lähtevät kaikki viemään mailoja kopin ulkopuolelle. Justus tulee istumaan paikalleen. Hymyilen tälle kuin kiitoksena ja tämä vain hymyilee takaisin. Pojat istuvat nyt kaikki paikoillansa ja melkein kaikki katsovat minua.
"Me voidaan varmaan alkaa jo pukemaan varusteita päälle mä luulen" Justus ajattelee ääneen. Kaikki alkavat pukemaan varusteita päälleen ja koppiin nousee kiva puheen sorina. Kukaan ei kysy minulta mitään, koska kaikki lähelläni istuvat keskittyvät omaan tekemiseensä.

—————

Sanoja: 368

Moro poro🫎