Toinenkin asia mikä yhdistää

23.

Tinon pov:

"Nyt ois varmaan hyvä hetki kertoo sulle" sanon poikaystävälleni joka makaa vieressäni, katson häntä silmiin.
"Ootsä tappanu jonku" tämä epäilee vitsillä järkyttyneenä.
"Ei rakas, en mä oo" hymyilen Justukselle.
"Mä vaan- mulla ei oo kaikki hyvin" sanon tälle hiljaa ja käännän katseeni taas kattoon.
"Mitä sä meinaat tolla" Jusu kysyy minulta myös hiljentää ääntään.
"Mulle todettiin masennus kuutos luokalla ja olin silloin tosi tosi ahdistunut kokoajan ja kaikkialla muualla paitsi jäällä. Kaikki mun "kaverit" kohteli mua ihan paskasti, niinku mua ei oliskaan, nekin oli mun kanssa vaan koska olin parempi koulussa kun ne. Ne aina kopsas multa vaan vastaukset kaikkeen ja jätti yksin loppujen lopuksi. Mulla oli yksi ainoa kaveri mutta se muutti pois ja vaihto koulua. Siitä lähtien oon ollu ihan yksin. Äiti sai tietää että mulla menee huonosti kun sain ekan paniikkikohtauksen, en enään kestänyt sitä ja mun oli pakko kertoa sille. Menin itkien sen eteen ja siitä lähtiki ihan hirveä kierre. Oon käyny jokasen kuraattorin ja psykologin vastaanotolla joka vaan mun koulussa oli ja sitte tottakai kaikki Espoon sairaalan mielenterveys osastot läpi. Mun itsetunto ja itseluottamus meni ihan nolliin kun olin siellä masennuksen pohjalla. Mä ajattelin ja ajattelen vieläkin että mä oon ihan paska ihminen kaikki on mua parempia kaikessa. Mä oon ihan turha ja vaan huolestutan kaikkia turhaan. Kaikille ois paljon parempi jos oisin vaan kuollu. Kyl mä oon satuttanu itteeni monet monet kerrat, istunu keskellä yötä sillan kaiteella ja miettiny että oisko se vaan parempi jos hyppäisin. Nykyään osaan peittää mun pahan olon ja kaikki lukee että mulla menee hyvin, joo kyllä mulla paljon paremmin menee mutta en mä koe että oisin parantunu masennuksesta" kerron poikaystävälleni kaiken ja huokaisen helpotuksesta että sain sanottua sen ääneen. Käännän katseeni taas Justukseen ja näen että hänen silmänsä punoittaa.
"Rakas, mä en tiedä mitä mun pitäis sanoa" tämä sanoo hiljaa ja kiertää kätensä ympärilleni.
"Sä oot kokenut aivan liikaa asioita. Mä en ymmärrä miten joku voi kohdella huonosti maailman hyväsydämistä ihmistä, joka on toisaalta myös välillä huono asia. En haluu et tää keskustelu kääntyy muhun mutta on mullakin ollut vähän tai aika paljonkin itsetunto ongelmia just samanlaisia kun sulla. Sä oot rakas maailman komein ja söpöin ja ihanin ja paras poika kenet mä oon koskaan tavannu" hän selittää minulle ja alkaa silittää hiuksiani.
"Lupaan kertoa sulle aina kun mulla on joku huonosti, jos sä lupaat myös" haastan Jusua hymyillen.
"Lupaan kertoa" hänkin hymyilee.
"Mutta teinkö mä jotain että sulla tuli noi mieleen" Justus kysyy taas vakavasti.
"Et rakas tehnyt, sä oot auttanut mun oloa ja sun ei tarvii muuttaa mitään miten oot toiminut koskaan" vastaan tälle hymyillen. Hän hymyilee myös. Työnnän hänet makaamaan selälleen ja menen tämän rintakehän päälle makaamaan.
"Mä- mä rakastan sua" kuulen hiljaisen ja söpön äänen poikaystäväni suusta.
"Mitä sanoit" yllätyin ja nostan pääni niin että nään Justuksen kasvot.
"Oli varmaan ihan liian aikaista sanoo se ääne-" tämä aloittaa hätäillen mutta keskeytän sen suutelemalla poikaystävääni.
"Mäkin rakastan sua" sanon hiljaa hymyillen kun suudelma loppuu. Hän hymyilee myös.

—————

Sanoja: 494

Lupaan kirjottaa sen jääkiekko luvun seuraavaks😍😍

Menkää seuraa mua tiktokis elli.hanhineva pliideeeee😊😊