Toinenkin asia mikä yhdistää

31.

Tinon pov:

Poikaystäväni nukkuu nyt vieressäni ja hänen päänsä on olkapäälläni. Nää ei oo vielä ees huomannu sitä mutta huomaa jos huomaa. Voisi alkaa itsekkin nukkumaan, kai joku meidät herättää kun pysähdymme johonkin.

"Rakas" kuulen kuiskauksen vieressäni.
"Ei vielä herätä" mutisen ja vaihdan asentoani penkilläni.
"Kaikille on jo ihan selvää et ollaan yhessä" Justus ilmoittaa naurahtaa.
"Ei mua ainakaan haittaa" vastaan unisesti.
"Sama, mut rakas meidän pitää mennä nyt tonne kauppaan jos halutaan jotain evästä" tämä kertoo.
"No okei sit" luovutan mukamas turhautuneena.
"Näytänkö mä hirveeltä" kysyn poikaystävältäni kun avaan silmäni.
"Söpö sä oot" hän sanoo hymyillen.
"Samoin rakas" vastaan myös hymyillen ja suutelen tämän huulia. Lähdemme bussista ulos. Kävelemme vierekkäin ja päätän napata Jusun kädestä kiinni. Tämä katsoo minua hämmentyneenä mutta hänen ilmeestään paistaa onnellisuus.
"Kerta kaikki tietää jo niin mitäpä sitä alkaa peittelee" selitän iloisena. Hän hymyilee minulle.
"Kato rakastavaiset pääsi tänne asti" yksi joukkuelaisistamme nimeltään Joonas huutaa mutta ei halveksuvasti, kun pääsemme kaupan ovista sisään.
"Mitäs sä haluat syödä" Justus kysyy minulta. Mietin hetken.
"Sut, miten ois" vastaan hiljaa virnistäen.
"Ööm no siis käy" tämä vastaa hymyillen mutta yllättyen siitä että vastasin noin suoraan miten asia on.
"Mut oikeesti mitä sä haluut syödä, ettei kato pikkusella tuu nälkä" Jusu lässyttää minulle. Katson tätä tuimasti.
"Sunkin pitää syödä" väitän tuima ilme kasvoillani.
"Kyllä mäkin syön" hän vastaa.
"Okei" vastaan iloisesti hymyillen ja lähden viemään meitä kohti paikkaa mistä löydämme valmis kolmioleipiä ja semmosia.

Istumme nyt taas bussissa, vaikka olimme viimeisiä kaupassa emme silti olleet viimeisiä takaisin bussissa.
"Jusu ja Tino, tuutteks olee totee mut ilman tehtävii" joukkuelaisemme Roope kysyy meiltä nauraen. Justus katsoo minua kysyvästi. Nyökkään.
"Joo kyl me tullaan" hän huikkaa taakse päin.
"Eli siis pyöritetään tästä onnenpyörä sovelluksesta jonku nimi ja tästä toisesta totuus ja sit ku on vastannu niin sen nimi poistetaan täältä et ei tuu kokoajan sama jätkä" Roope selittää ohjeet. Istumme siis kaikki jotka osallistuvat niin takana että näemme puhelimen näytön (pakko olla et joku tajus). Joku pyöräyttää niin sanottua onnenpyörää ensimmäisenä.
"Se on niin minä" sanahdan juuri ennen kun onnenpyörä pysähtyy nimeni kohdalle, varsinainen onnenpyörä joo.
"Saat pyöräyttää ite kysymyksen". Pyöräytän pyörää ja se osuu kohtaan:
"Kenelle annoit suudelman viimeks ja milloin se oli" luen kysymyksen ääneen.
"No hei arvatkaa" heitän läpällä.
"Miks tää tuli just sulle ku kaikki tietää sen jo" Roope parahtaa.
"Saatto olla Justus ja just ennen ku lähettiin tästä bussista kauppaan.. mut vaan saatto"paljastan ihan kun se olisi paljastus.
"Kyl se oli just se" Justus puhuu itsestään kolmannessa persoonassa ja hymyilee.

—————

Sanoja: 420

Mitä tykkäätte tästä mun kirjastaaaaaa?