Toinenkin asia mikä yhdistää

55.

Tinon pov:

'Anteeksi, mutta haluan olla yksin' ovat sanat jotka pyörivät päässäni. Koulu siis loppui ja Jusu meni omaan kotiinsa ja kuulemma halusi olla yksin eikä halunnut että laitan hänelle viestiä tai mitään. En tiedä mikä hänelle tuli tai mitä mä tein. Nyt on siis torstai eli huomenna on koulua niin kai mä sitten näen hänet huomenna siellä. Jusulla on lauantaina synttärit ja vielä sukulais synttäri juhlat samana päivänä.

Olen juuri menossa nukkumaan, mutta katson vielä hetken puhelinta. Sen jälkeen kun lähdimme koulusta en ole kuullut Justusta mitään, toivon vaan että hänellä on kaikki hyvin. Juuri kun olen sulkemassa puhelinta, ilmoitus, joka saa minut hymyilemään aina pamahtaa ruudulleni. Se on siis poikaystävältäni. "Mikään ei johdu susta, hyvää yötä ja oot rakas❤️❤️" lukee viestissä. Ai niin joo. Sovimme joskus että nukkumaan ei mennä riidoissa tai ilman että sanotaan hyvät yöt. Vastaan tottakai Justukselle hyvät yöt mutta sen jälkeen menen nukkumaan. Tuntuu jotenkin oudolle nukkua yksin. Olen viimeksi nukkunut yksin kauan sitten. No okei ehkä pari yötä sitten, mutta silti. Tuntuu että jotain puuttuu.

Olen juuri kävelemässä luokkaan ensimmäiselle. Jusua ei ole näkynyt joten menen vaan luokkaan omalle paikalleni istumaan. Opettaja aloittaa tunnin, mutta en voi keskittyä mihinkään muuhun kun poikaystävääni josta en ole kuullut sitten eilisen illan jälkeen mitään. Yhtäkkiä joku koputtaa luokan oveen joka saa myös minut ajatus kuplastani hetkeksi ulos. Sisään astelee juuri edellä mainittu poikaystäväni. Ainakin hän on elossa. Jusulla on mustat vaatteet päällä, huppu päässä ja hänen silmänsä ovat todella punaiset. Raukka näyttää siltä että kaikki ei todellakaan ole nyt hyvin.
"Justus, miksi sinä olet myöhässä" opettaja kysyy Jusulta joka ei ota sitä kuuleviin korviinsa vaan tulee istumaan viereeni ja opettaja vain jatkaa opettamista. Katsahdan poikaystävääni joka peittää naamaansa käsillään ja nojaa pulpettiin. Olen juuri aloittamassa lausetta ja kysymässä vähän jotain niinkun varmaan ymmärrätte.
"Älä sano mitään, mä selitän joskus" Justus sanoo hiljaisella äänellään ihan kun olisi lukenut ajatukseni. Hän kääntyy minua päin, laittaa kätensä reidelleni ja katsomme toisiamme suoraan silmiin. Katson hänen punaisia silmiään ja tummia silmän alusiaan todella haikealla ilmeellä. Justus kääntää päänsä eteenpäin mutta ei ota kättään reideltäni. Olen todella hämmentynyt. Jusu vilkaisee minua päin. Hän luultavasti huomaa hämmennykseni ja ottaa kädestäni kiinni.
"Rakas kaikki on nyt hyvin, mä kerron välkällä kaiken" Justus sanoo todella hiljaa niin että suurinpiirtein kuulen hänet. Nyökkään vastaukseksi ja alan kuunnella opettajaa mutta pidän silti justuksen kädestä kiinni ettei hän vain karkaa.

—————

Sanoja: 394

Vähän erilainen luku mut toivottavasti tykkäsitte🫶🏼🫶🏼