Toinenkin asia mikä yhdistää

28.

Tinon pov:

"No siis ku mun kaveri oli vessassa ja ootin siinä vessojen ulkopuolella käytävällä, sitten näin ku Jere kävelee sieltä niistä ovista käytävän toisesta päästä siihen käytävälle, sitten mää katon sitä ja se kattoo mua, älyän hetken päästä et oon tuijottanu sitä ja käännän mun katseen pois siitä mun puhelimeen ja esitin et katoin puhelinta" siskoni selittää innoissaan ja kuuntelemme tämän selitystä kiinnostuneina.
"Sitten näin ku se käveli mua lähemmäs ja pysähty mun eteen ja moikkas mua ja kysy suoraan et saako se mun snäpin ja annoin sen sille ja se hymyili mulle tosi söpösti sen jälkeen ja sanottiin heipat ja kun se käveli mun vierestä se käveli tahallaan niin läheltä et meidän kädet hipas toisiaan" tämä jatkaa vielä enemmän innoissaan.
"No kato nyt että onko se laittanu sulle mitään" Elsi muistuttaa.
"Totta" Tinja vastaa ja avaa puhelimensa.
"Vois toki äddää sen takas miten ois" siskoni naurahtaa.
"Voi vittu sun kanssas" parahdan tälle.
"Se laitto jo snäpin" Tinja hihkaisee perin minuutin päästä.
"Avaa se" kannustan innoissani.

Jotenkin päädyttiin siihen että istun poikaystäväni sylissä hajareisin koulun käytävän sohvalla, huulet tämän kaulalla. Kukaan ei tiedä miten tähän päädyttiin, mutta onneksi nää tytöt on jo tottunut siihen. Jos joku ope näkis tän, oltais vitun kusessa molemmat. Tunnen koputuksen olkapäästäni. Katson siskoani päin.
"Auta" tämä kuiskaa minulle ja katsoo minua itkuisilla silmillä.
"Rakas mikä on" kysyn hätääntyneesti.
"Auta" tämä toistaa hiljaa. Tiedän mitä on meneillään tai alkamassa.
"Rakas nyt kato mua silmiin ja hengitä samaan tahtiin mun kaa" sanon Tinjalle ja katson tätä silmiin ja otan tämän kylmistä käsistä kiinni. Hengitän mahdollisimman rauhallisesti.
"Rakas kaikki on hyvin" kerron tälle rauhallisesti ja siirrän käteni siskoni korvien päälle vaimentaakseni ääntä joka käytävässä kuuluu.
"Laita silmät kiinni jos on liian kirkasta" sanon siskolleni. Niin ei varmaan oikeasti saisi tehdä että ei pyörry tai jotain mut nyt on poikkeus (kukaan ei ota tätä sitte tosissaan koska en oo sata varma mistään mut se kävis järkeen sen kanssa miks silmii ei saa pitää kiinni jos pyörryttää). Tinja laittaa silmät kiinni ja hänen hengitys alkaa rauhoittua.
"Kiitos" tämä kuiskaa hetken päästä. Koulun kellot soi.
"Menkää te jo edeltä" sanon poikaystävälleni ja kaverilleni. He lähtevät jo tunnille.
"Mikä tuli" kysyn siskoltani rauhallisesti.
"Siis en mä tiedä jotenki alko vaan ahdistamaan ku täällä on niin kova meteli, mut ei se tilanne ollu niin paha kun joskus on ollu" Tinja selittää minulle. Nyökkään tälle vastauksena.
"Pystytkö sä menemään tunnille" kysyn tältä huolissani.
"Kyl mä pystyn" siskoni vastaa vähän epäröiden.
"Sun ei oo pakko, voidaan myös lähtee kotiin suoraan" vakuutan Tinjalle.
"Ei kyl mä meen" hän väittää.
"Käy mut mä saatan sut sinne ja jos se opettaja sanoo jotain mä selitän sille, okei" selitän. Tämä nyökkää ja nousemme ylös sohvalta. Kävelemme Tinjan luokan ovelle, hänellä on kuvista, onneksi kuvis ope on tosi mukava ja ymmärtää varmasti. Siskoni koputtaa luokan oveen ja opettaja tulee avaamaan oven.
"Anteeksi kun oon myöhässä" Tinja sanoo opettajalle hiljaa.
"Miksi sä olet myöhässä" opettaja kysyy onneksi ei syyttävällä äänellä.
"Mä voin selittää koska Tinja ei halua puhua asiasta" selitän opettajalle.
"Okei sä voit mennä luokkaan ja jatkaa sun kuvis työtä" opettaja sanoo Tinjalle.
"Tinja sai paniikkikohtauksen tossa välkällä niin mä rauhoittelin sitä ja siks me molemmat ollaan myöhässä omilta tunneiltamme" kerron Tinjan opettajalle kun olemme kaksin käytävässä. Opettaja nyökkää.
"Sä ainakin olet hyvä veli ja autoit sitä, ei tehdä tästä sen isompaa asiaa. En laita mitään merkintää tai mitään" opettaja selittää.
"Mä meen nyt omalle tunnille" sanon Tinjan opettajalle ja lähden omaa luokkaa kohti. Koputan oman luokkani oveen ja opettaja avaa oven. Häntä ei kiinnosta yhtään että olen myöhässä saattaa laittaa merkinnän jos edes sitäkään.

—————

Sanoja: 597

Elämä on, vittu🥲