Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku 2: Viesti

Niko

Katsoin Joonasta, joka edelleen piti molempia käsiään suunsa edessä ja näytti säikähtäneeltä. Huomasin, että hänen nenänsä punoitti, mikä merkitsi vain yhtä asiaa: hän pidätti itkua. Joonaksen nenä punoittaa aina, kun hän pidättää itkua eli ei kovin usein, mutta olen nähnyt tuon ennenkin. Mietin sitä mitä Joonas oli sanonut. Hän tykkää minusta. Sitten en pystynyt siihen enää. En voinut katsoa tuon blondin pörröpään silmiin, mutta en tiennyt mitä sanoa. "Joonas mä.... " aloitin mutta menin paniikkiin ja päätin vain lähteä kävelemään. Halusin olla yksin ja miettiä. Jätin Joonaksen studion ovelle. Vilkaisin taakseni. Joonas oli jäänyt katsomaan perääni. Huomasin, että hän ei pystyisi enää pitkää pidättelemään itkua.

---

Joonas

Jäin katsomaan Nikon perään. Arvasin tämän. Oli virhe edes avata suu. Olisi pitänyt vain olla hiljaa ja esittää että kaikki on hyvin. Nyt olen luultavasti pilannut minun ja Nikon ystävyyden. Päätin mennä takaisin studioon muiden luo, vaikka tunsin, kuinka kyyneleet puskivat ulos silmistäni. Kun menin sisään, muut katsoivat minua ihmeissään. He selvästikin huomasivat heti, että melkein itkin.

---

Olli

Käänsin katseeni ovelle, kun kuulin sen avautuvan. Näin, kuinka Joonas tuli sisään ja jäi seisomaan oven eteen antaen sen paukahtaa kiinni takanaan. "Joonas mitä on käynyt ja minne Niko jäi?" kysyin. Poika ei vastannut vaan lysähti istumaan lattialle pää käsivarsiin nojaten. Hänen olkapäänsä hytkyivät, joten arvasin, että hän itki. Riensin tämän luo ja kyykistyin hänen viereensä. "Joonas hei mikä on? Tapahtuiko sun ja Nikon välillä jotain?" kysyin pojalta ja laskin käteni hänen olalleen. Poika itki yhä enemmän ja niiskutti äänekkäästi. En keksinyt mitä voisin tehdä, joten vedin Joonaksen halaukseen ja silitin tämän pörröisiä hiuksia. "Älä itke, kerro sitten kun oot valmis" sanoin ja yritin rauhoitella poikaa. Muut tulivat katsomaan mitä tapahtuu. "Mikä Porkolle tuli?" Joel kysyi ja kyykistyi viereemme. Pudistin päätäni sen merkiksi etten tiedä samalla, kun silitin Joonaksen selkää. Tommi ja Aleksi katselivat sivummalta. Yritimme saada Joonasta kertomaan mitä oli käynyt, mutta poika vain itki hysteerisesti olkapäätäni vasten niin, että paitani kastui siitä kohtaa.

---

Joonas

Siinä minä sitten itkin Ollin sylissä. Itken todella harvoin, ja siksi pojat luultavasti arvasivat, että kaikki ei ole hyvin. Tiesin, että voisin olla rehellinen ja kertoa, mitä minun ja Nikon välillä tapahtui mutta minua pelotti, etteivät pojat hyväksy homouttani. Kyllä, nyt olen aivan varma, että olen homo. Pidin vain silmiäni kiinni ja nojasin Olliin. Minua väsytti. Halusin vain omaan sänkyyn nukkumaan. Ehkä huomenna olisi helpompi puhua. Tunnen jonkun vahvat käsivarret ympärilläni, mutta en avaa silmiäni. Tunnen, kuinka minut nostetaan ylös. Hetken päästä tunnen jotain pehmeää allani. Ilmeisesti Olli oli nostanut minut studion sohvalle. Hän on kyllä aina niin huomaavainen. "Annetaan sen nukkua rauhassa, kyllä ne treenit voi oottaa" kuulen Ollin kuiskaavan. Tekisi mieli kääntää kylkeä ja ottaa mukavampi asento, mutta en halua että Olli huomaa että olen vain puoliunessa. Taisin nukahtaa, sillä säpsähdin äkisti hereille, kun joku ravisti minua kevyesti olkapäästä. "Hei Joonas herää!" se oli Aleksi. En olisi halunnut avata silmiä. Olisin halunnut vain jatkaa unia. Mutta kai minun oli pakko. Raotin silmiäni. Näin Aleksin kasvot. Tämä hymyili nähdessään että heräsin. Sain silmäni paremmin auki ja hieroin niitä vähäsen. Nousin istumaan haukotellen kuuluvasti. Hetken kuluttua Olli tuli luokseni vesilasi mukanaan. Se tuli kuin tilauksesta. Kurkkuni oli kuiva kuin Saharan autiomaa. Join vesilasin melkein kerralla tyhjäksi ja laskin sen pöydälle, joka oli sohvan vieressä. "Paljonko kello on?" kysyin. Olli vilkaisi rannekelloaan. "Puoli 3 vasta, sä nukuit kaksi tuntia" hän sanoi. Haukottelin taas. Olli katsoi minua hetken. "Olisitko sä jo valmis puhumaan siitä mitä tuolla ulkopuolella tapahtu?" hän kysyi. Mietin hetken. Enhän minä voinut kertoa heille, että olin kertonut tykkääväni Nikosta. Mutta tuntui pahalta valehdella parhaille ystäville. Pudistin kuitenkin päätäni. Olli laittoi käden olalleni. "Joonas tiedäthän sä et sä voit kertoo meille kaiken?" hän sanoi. Nyökytin päätäni. Pelkäsin, että alkaisin taas itkeä. Mielessäni vain pyörii minne ihmeeseen Niko oikein lähti. Sama se. Hän varmaan vihaa minua nyt. Pakko minun on hänelle jossain vaiheessa puhua tästä. Haluan tietää mitä hän ajattelee siitä mitä sanoin.

---

Olli

Joonas ei siis suostunut kertomaan mitä Nikon kanssa oli käynyt ja minne Niko oli kadonnut. Kuitenkin asia näytti vaivaavan poikaa. "Etkö sä nyt vois kertoa mitä tapahtu? Se helpottais" sanoin ja katsoin Joonasta, joka vältteli katsettani. Hän pudisti päätään hiljaa ja katsoi poispäin. Huomasin, että kyynel vierähti hänen poskelleen. "Hei, jos se on jotain noin pahaa niin sun pitää kertoa. Tekikö Niko jotain? Satuttiko se sua?" kysyin hieman huolestuneena. Poika pudisti taas päätään, pyyhkäisi kyyneleen nopeasti pois ja niiskautti nenäänsä hiljaa. Olin neuvoton. Halusin auttaa Joonasta, mutta jos hän ei kerro mikä hänellä on, se olisi mahdotonta tai ainakin todella vaikeaa. Päätimme siirtää treenit koska Niko oli ties missä eikä vastannut viesteihin eikä puhelimeen ja Joonas oli siinä mielentilassa, ettei hän jaksaisi soittaa kitaraa. Siispä Tommi vei Joonaksen ja minut koteihimme. Joel meni Aleksin kyydissä. Harkitsin hetken pitäisikö minun mennä Joonaksen seuraksi mutta tämä vakuutteli että pärjää. Niin minä ja Tommi sitten jatkoimme matkaa.

---

Joonas

Vihdoinkin olin kotona. Yksin. Olin helpottunut että siirsimme treenejä, sillä en todellakaan olisi jaksanut niitä. Kaiken itkemisen jälkeen olin aivan uuvuksissa mutta samalla vitutti että olin juossut pää kolmantena jalkana studiolle vain pilatakseni koko päivän täydellisesti kertomalla Nikolle tunteistani. Kello oli vasta viisi iltapäivällä. Toivoin että se olisi ollut enemmän. Silloin olisin voinut jo mennä suoraan yöunille. Minulla oli vähän nälkä, joten avasin jääkaapin. Se oli tyhjä. Yllättäen. En ollut jaksanut käydä kaupassa. Tutkin kaikki muutkin kaapit ruoan toivossa, koska en todellakaan jaksanut lähteä nyt kauppaan. Löysin kuin löysinkin tonnikalapurkin kaapin perältä. "Tämä saa luvan kelvata" mietin itsekseni kohauttaen olkiani. Avasin purkin ja otin lusikan laatikosta. Ei se kovinkaan kummoista ollut mutta ainakaan minulla ei ollut enää nälkä. Kun olin saanut syötyä, menin sohvalle ja huokaisin syvään. Ajattelin taas Nikoa. Pitäisikö minun laittaa hänelle viesti ja pyytää anteeksi sitä mitä olin sanonut. Tietenkin Niko oli säikähtänyt ja lähtenyt minua karkuun. Otin puhelimeni taskusta ja menin wappiin. Etsin Nikon ja klikkasin keskustelun auki. Viimeksi olimme keskustelleet viime kesänä siitä, miten minua jännittää tulevat keikat ja Niko oli nimittänyt minua "hattarapääksi". Niko oli yksi niistä harvoista, joiden annoin käyttää sitä lempinimeä. Se on fanien keksimä. Kyllähän hiukseni ovat vähän kuin hattaraa mutta en silti pidä tuosta nimestä mutta Nikon suusta se on söpö. Naurahdin. Mutta emmekö tosiaan olleet viestitelleet kesän jälkeen? Ihmeellistä. Kai me sitten olimme nähneet niin useasti kasvotusten ettei ollut tarve laittaa viestiä. Aloin kirjoittaa viestiä. Kun se oli valmis, tarkastelin sitä. Näin minä kirjoitin: "Moi Niko. Ymmärrän täysin jos et halua puhua mulle just nyt. Se mitä sanoin oli typerää. Tiedän että sä oot hetero. Se vaan lipsahti. Sä taisit säikähtää kun lähit niin nopeasti. Mutta mä toivon että voitais puhua tästä ihan kasvotusten jossain vaiheessa. Toivottavasti sä voit antaa mulle anteeks." Hymyilin vähän. Olin jo painamassa lähetä-painiketta kun aloin epäröidä.

---

Aikooko Joonas lähettää viestin Nikolle?

Juuh ehkä vähän sekava mut joo täs nyt kuitenkin jatkoa tarinalle. :)