Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 102: Viallinen

Olli

Istuin uuden kämppäni sohvalla. Tai sama vanha kämppä tämä on mutta olo on paljon parempi. On kulunut muutama päivä siitä kun jätkät auttoivat siivoamaan täällä. Ei ahdista enää yhtään. Tottakai ikävöin Aleksia joka päivä mutta surun kanssa täytyy vain oppia elämään eikä siihen kannata jäädä jumiin. Nousen ja kävelen lipaston luo. Lipaston, jonka päällä on Aleksin kuva ja pieni tuoksukynttilä, jota poltan silloin tällöin. Olin valinnut laventelin tuoksuisen, koska Aleksi rakasti laventelin tuoksua. Katsoin kuvaa. Se oli otettu Kreikassa. Aleksi istui rantakivellä hymyillen leveästi. Kyynel valui poskelleni. En voi sille mitään. Pyyhin sen kuitenkin pois. Nyt on pakko ryhdistäytyä. Ei tämä jatkuva itkeminen mitään auta.

---

Joonas

Keitin puuroa keittiössä. Niko nukkui edelleen. Eilinen urakka taisi uuvuttaa hänet. Puuro alkoi olla valmista, joten siirsin sen pois levyltä ja laitoin kannen päälle, jotta se saisi hautua rauhassa. Menin makuuhuoneeseen. Niko nukkui tyytyväisenä peittoon kääriytyneenä. En millään olisi halunnut herättää häntä kun hän näytti niin söpöltä mutta kai se on pakko. Istuin Nikon viereen sängyn laidalle ja aloin silittää tämän tukkaa. "Niko, muru. Aamupala ois valmista" kuiskasin. Niko alkoi liikkua ja pian hän avasi silmänsä. Hän näki minut ja hymyili. Minäkin hymyilin. "Huomenta rakas" sanoin ja suutelin Nikoa. Niko vastasi suudelmaan. Hänen kätensä alkoivat liikkua kehoani pitkin ja pian tunsin ne paitani alla. Pian tunsin jotain alapäässäni. "VITTU NIKO!" sanoin. Niko alkoi nauraa. "Sori" hän sanoi. "Mut voin kyl auttaa sen kaa" hän lisäsi. "Tuu nyt aamupalalle eka senki kiimaperse" sanoin. "Tai muuten käyn runkkaa tän stondiksen ja saat venaa iltaan asti" jatkoin. Niko nousi sängystä ja tuli keittiöön. Laitoin puuroa kahteen kulhoon ja annoin toisen Nikolle. Sitten kaadoin meille vielä kupit kahvia. Söimme aamupalan jonka jälkeen vein astiat tiskiin. Eipä aikaakaan kun tunsin kädet vyötäröni ympärillä ja huulet niskassani. Käännyin ympäri ja aloimme suutelemaan intohimoisesti samalla kun liikuimme kohti olohuonetta. Niko kaatoi minut sohvalle ja tuli päälleni. Hän alkoi repiä vaatteita päältäni. Hänellä oli hullun kiilto silmissä. Eipä aikaakaan kun olin täysin alasti. Niko nousi ylös ja riisuutui edessäni. Se sai minut kiihottumaan vielä enemmän. Katsoin Nikon paljasta vartaloa nälkäisenä. Niko otti miehuudestaan kiinni ja rupesi runkkaamaan silmieni edessä. Hän ei kuitenkaan mennyt päätyyn asti vaan kun hän oli tarpeeksi kovana, hän tuli takaisin sohvalle, nosti jalkani olkapäilleen ja pian hän oli sisälläni. Totuttelin hetken ja annoin sitten luvan liikkua. Niko ei paljon varonut vaan aloitti heti kunnolla mikä sai minut huutamaan. Niko innostui ja nopeutti tahtia. "NIKOH!" huusin. Ilmeisesti Nikokin nautti koska hän murahteli tyytyväisenä. Olisin voinut pyrötyä hyvän olon tunteesta. Niko nopeutti vielä vähän. "Oon lähelh!" huusin ja silloin Niko otti miehuudestani kiinni ja alkoi liikuttaa kättään sitä pitkin. Se ajoi minut hulluuden partaalle. Silmäni pyörähtivät taaksepäin. Sitten hyvän olon aalto vyöryi ylitseni ja laukesin Nikon kädelle ja omalle vatsalleni. Huohotin hengästyneenä. Niko tuli pois sisältäni ja runkkasi itsensä loppuun. "Aahh" Niko huokaisi ja sitten minun vatsallani oli meidän molempien nesteet. Niko kaatui päälleni. Olimme molemmat uuvuksissa ja nukahdimme siihen.

---

Joel

Makaan sohvalla ja tuijotan kattoon. En taaskaan ole saanut nukuttua kunnolla ja olo on uupunut. Toki minulla on lääkkeet mutta eivät nekään auta aina. Olen niin vitun kyllästynyt pyörimään sängyssä tuntikausia joka yö. Miksi en voi olla normaali kuten vaikka Tommi? Miksi en vain voi nukahtaa? Tartun yhteen sohvatyynyistä ja viskaan sen huoneen poikki jonka jälkeen käperryn sikiöasentoon sohvan nurkkaan ja purskahdan äänettömään itkuun. Kuulen askeleita ja joku tulee luokseni. Tunnen käden olkapäälläni. "Joel muru mikä on?" Tommi kysyy huolissaan. "Miks mä en voi olla normaali? Miks mun pitää olla viallinen?" sanon itkun seasta. "Mitä sä tarkotat?" Tommi kysyy ja silittää olkapäätäni. "M-mä oon niin vitun kyllästyny taistelemaan joka ikinen yö et saan unen päästä kiinni" nyyhkytän. Tommi istuu viereeni sohvalle ja vetää minut syliinsä silittäen hiuksiani. "Joel kulta rakas et sä ole viallinen. Sä et voi mitään sille että sulla on uniongelmia" Tommi lohduttaa ja pyyhkii kyyneleitä poskiltani. Hänen silityksensä rauhoitti. "Kiitos kun oot siinä" kuiskasin Tommille. Hän ei sanonut mitään. Hän kävi makaamaan sohvalle. Hakeuduin hänen lähelleen ja hän kietoi kätensä ympärilleni. Siinä oli hyvä olla. Painoin kasvoni hänen rintaansa vasten ja suljin silmäni. Tommi silitti päätäni. En nukkunut mutta oloni oli rauhallinen ja levollinen.

---

Olli

Kävelen hiljaista polkua pitkin puistossa. Päätin lähteä haukkaamaan raitista ilmaa. Pysähdyn meren rantaan ja katson merelle. Se on tyyni ja rauhallinen. On jo hieman hämärää ja taivaalla loistaa muutama tähti. Aleksi on yksi noista tähdistä. Taivaan kirkkain ja kaunein tähti. Juuri silloin tuuli henkäisi hennosti ja olin tuntevinani kosketuksen olkapäälläni. Käännyin ympäri mutta en nähnyt ketään. Silloin huomasin olkapäälläni valkoisen höyhenen. Se ei näyttänyt tavalliselta linnun höyheneltä. Otin sen käteeni ja katsoin sitä. Mummilla oli tapana sanoa että valkoinen höyhen ja tuulenvire ovat merkki siitä, että suojelusenkeli on käynyt luona. Silmäni kostuivat vähän ja hymyilin. Laitoin höyhenen taskuuni ja käänsin katseeni ylös taivaalle. Yksi tähdistä loisti kirkkaana muiden joukossa. Katsoin sitä ja jotenkin se toi lohtua minulle. Lähdin kävelemään takaisin kotiin. Sinne ei ollut onneksi pitkä matka. Pääsin perille ja kävelin portaat ylös asunnolleni. Avasin oven ja menin sisälle. Riisuin kengät ja takin. Kaivoin takin taskusta höyhenen ja pyörittelin sitä hetken kädessäni. Sitten menin olohuoneeseen sen hyllyn luo, jolla Aleksin kuva ja kynttilä olivat. Asetin höyhenen kuvan eteen. Otin kehyksen käteeni ja katsoin kuvaa. Pussasin kuvaa ja asetin sen takaisin paikalleen. Sitten katsoin taas höyhentä. En minä usko enkeleihin mutta ehkä se tosiaan oli Aleksi. Pyyhin silmäni ja menin suihkuun. Suihkussa ollessani mietin Aleksia. Minulla on häntä edelleen aivan kauhea ikävä enkä usko että se tulee koskaan helpottamaan aivan kokonaan. Sammutin suihkun ja menin kuivaamaan itseni. Sitten tein tarpeeni ja kiedoin pyyhkeen ympärilleni. Pesin käteni ja sen jälkeen hampaat. Olin jo melko väsynyt eikä oikeastaan ollut nälkä joten jätin iltapalan väliin. Menin makuuhuoneeseen ja laitoin bokserit jalkaan jonka jälkeen kaivauduin sänkyyn peiton alle. En kuitenkaan saanut heti unta koska en saanut Aleksia mielestäni. Sen lisäksi mietin edelleen sitä mitä rannalla oli tapahtunut. Pyörin ainakin tunnin levottomana sängyssä kunnes vihdoin ja viimein aloin vaipua uneen.

***

Heräsin huutaen ja yltä päältä hiessä. Näin aivan kamalaa unta. Huohotin ja pyyhin hikeä otsaltani. Olin nähnyt unta että Aleksi olikin lavastanut kuolemansa ja karannut jonkun toisen mukaan. Onneksi se oli vain unta. Tottakai olisi ihanaa jos hän olisikin vielä elossa mutta tuo uni oli silti hirveä, koska Aleksi oli hylännyt minut niin julmasti. Huomasin kyyneleiden valuvan poskiani pitkin. Yritin nukahtaa uudelleen mutta en vain pystynyt. Väkisinkin tuli mieleen vanha keino lievittää ahdistusta. Mutta en voi sortua nyt. Olen ollut jo kaksi kuukautta kuivilla. Tiedän että jätkät olisivat minuun pettyneitä jos retkahtaisin nyt. Nousin ylös ja menin keittiöön. Otin lasin kaapista ja täytin sen kylmällä vedellä. Join lasin tyhjäksi. Yritin vain hengittää rauhassa mutta ei siitä tahtonut tulla mitään. Muistin mitä Joonas oli sanonut joskus. Kaivoin puhelimen esiin ja värisevin käsin soitin Joonakselle. Kello oli neljä yöllä, joten tuskin hän vastaa. Hänhän on nukkumassa. Yllätyksekseni Joonas kuitenkin vastasi ja puhelimesta kuului Joonaksen uninen ääni. "Joonas". Aloin itkemään. "Olli? Heii mikä on?" Joonas kysyi nyt vähän pirteämpänä. "M-mä....mua ahistaa.... m-mä nä-in unta A-aleksista" änkytin ja haukoin happea sanojen välissä. Tuntui että keuhkot eivät toimi kunnolla."Olli. Hei nyt kuuntele. Ei oo mitää hätää. Vedä syvään henkeä. Sisään....ja ulos" Joonas sanoo. Joonaksen ääni rauhoitti ja pikkuhiljaa hengitys tasaantuu. "Kiitos ja anteeks Joonas.." sopersin. "Ei mitää Olli. Ja oon tosi ylpee susta et et sortunu vaa soitit mulle" Joonas sanoo. "Hyvää yötä. Yritä nyt nukkuu" hän jatkoi. "H-hyvää yötä" vastasin ja lopetimme puhelun. Otin hyvän asennon ja vaivuin lopulta uneen. Levottomaan mutta uneen kuitenkin.

---

Täs ois luku pitkästä aikaa! Toivottavasti tykkäätte ku mun mielestä tää ei oo mikää paras. 🥹

Sanoja: 1251