Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 44: Mä luotin suhun

Joonas

Oli aivan hiljaista. Sitten Nikon isä avasi suunsa. "Niko Vilhelm Moilanen! Me ollaan aina sanottu että sä menet naisen kanssa naimisiin ja piste!" hän tiuskaisi. "A-anteeks...." Niko sopertaa. Hän ei nosta katsettaan. En voi uskoa. Miten vanhemmat voivat olla tuollaisia omalle lapselleen. "Me ollaan kaikki nämä vuodet sua kasvatettu ja näin sä kiität meitä" Nikon äiti sanoi. Uskomatonta. Hän oli vaikuttanut niin ystävälliseltä ja hyväksyvältä. Nea oli vain hiljaa. Minun kävi sääliksi Nikoa. "Sä et mene tuon Porkon kanssa naimisiin ja sillä siisti!" Nikon isä sanoi. Se oli viimeinen pisara Nikolle. "M-MUT MÄ RAKASTAN JOONASTA!!" hän huusi kyyneleet silmissä, nousi ylös ja ryntäsi pois keittiöstä. Katsoin hetken Nikon vanhempia epäuskoisena ja lähdin sitten Nikon perään. Menin yläkertaan koska olin kuulevinani Nikon juoksevan sinne hänen lähdettyä keittiöstä. "Niko?" kysyin. Kuulin nyyhkytystä yhdestä makuuhuoneesta. Koputin huoneen oveen. "M-mee pois!" Nikon itkuinen ääni kuului oven takaa. "Joonas täällä" sanoin. "O-okei sä voit tulla. Mut muut ei" Niko sanoo. Menin huoneeseen, joka oli ilmeisesti Nikon vanha huone. Aivan niinkuin minun huoneeni, myös Nikon huoneessa oli säästetty lähes kaikki. Seinillä oli julisteita eri bändeistä. Mutta kiinnitin huomiota yhteen pieneen asiaan. Kirjoituspöydällä oli valokuvakehys, jossa oli kuva minusta ja Nikosta. Minun ympärilleni oli piirretty sydän. Niko todella oli ihastunut minuun kaikki nämä vuodet. Niko istui sängyllä ja itki. "Niko rakas mä oon niin pahoillani" kuiskasin ja vedin hänet halaukseen. Niko vain itki lohduttomasti rintaani vasten. Annoin hänen itkeä. Olin vain hiljaa ja silitin hänen päätään rauhallisesti. "M-ä ar-arvasin e-et n-e e-i hy-hyväksy mu-a" Niko nyyhkyttää. "Shhh se ei ollu sun syytä et ne ei hyväksyny sua" lohdutan. "Mä hyväksyn" kuului ääni ovelta. Nea seisoi Nikon huoneen ovella. Hän oli selvästi myös itkenyt. Hän tuli halaamaan itkevää veljeään. "Mä kyllä hyväksyn teiät. Ootte söpö pari" Nea sanoi. Niko ei silti lakannut itkemästä. "Haluaisitko sä lähteä kotiin?" kysyin. Niko pudisti päätään. "E-en. Kyl me voidaan olla tääl huomiseen asti" hän sanoi. Nea lähti huoneesta jättäen meidät taas kahdestaan. Pidin itkuista poikaystävääni sylissäni. Niko oli onneksi jo vähän rauhoittunut. Hän nojasi minuun ja piti silmiään kiinni. Hän oli silminnähden uupunut tuosta itkemisestä.

---

Olli

Lentokone oli viimein laskeutumassa Rodoksen lentokentälle. Aleksi nukkui söpösti nojaten minuun. Hänellä oli korvillaan kuulokkeet, joista hän oli kuunnellut musiikkia, mutta tuo pörröpää oli nukahtanut puolessa välissä matkaa. Aleksi nukkuu lähes joka kerta kun matkustamme yli kaksi tuntia. Oli hän sitten autossa tai lentokoneessa. Tiedän, että hän kärsii lievästä matkapahoinvoinnista joten se on varmasti päällimmäinen syy nukkumiselle. Kone laskeutui tömähtäen maahan. Uskomatonta että olemme vihdoin täällä. Aleksi alkoi availla silmiään. Hän oli ilmeisesti herännyt tömäykseen. Hän nosti päänsä olkapäältäni ja katseli ympärilleen unisesti. Hänen hiuksensa olivat söpösti pörrössä. Katsoin lentokoneen ikkunasta ulos. Rodos näytti kauniilta. Aurinko paistoi ja näin palmuja sekä horisontissa häämöttävät vuoret. Aleksi otti kuulokkeet pois ja laittoi ne reppuunsa. Ihmiset alkoivat siirtymään ulos koneesta. Minä ja Aleksi menimme viimeisten joukossa, koska emme halunneet joutua ruuhkaan. Koneesta piti mennä portaita pitkin pois. Kun astuin ulos, etelän lämmin tuulahdus tervehti minua. Se oli ihana tunne. Vedin nenääni Kreikan ihanaa tuoksua. Menimme sisään lentokentälle ja haimme laukut. Sitten menimme ulos etsimään taksia, jonka olin varannut kyyditsemään meidät kämpällemme. Varaamani Airbnb asunto on pieni kämppä lähellä merta. Meillä on myös uima allas, joka on yhteinen kaikkien lähellä olevien kämppien kanssa. Kannoimme tavarat sisään. Katselin kämppää tyytyväisenä. Se oli juuri sellainen kuin olin kuvitellutkin. Aleksi pomppasi heti sängylle. "On pehmee!" hän sanoi tyytyväisenä. "No mehän voidaan ottaa se illalla ihan kunnolla käyttöön" sanoin ja iskin silmää hänelle. Aleksi virnisti. Ajattelimme molemmat varmasti samaa.