Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 42: Flunssa

Joonas

Heräsin kun aurinko paistaa silmiini. Siristin silmiäni vähän. Niko nukkui sikeästi pää rintani päällä. Minulla oli vähän vessahätä joten nostin varovasti Nikon pois päältäni ja menin vessaan. Kun tulin takaisin, Niko nukkui selällään suu hieman raollaan. Menin tämän viereen ja hymyilin tuolle. En millään raaskinut herättää tuota nukkuvaa söpöliiniä. Laitoin peittoa paremmin hänen päälleen ja menin itse tekemään aamupalaa. Noin tunnin kuluttua olin saanut laitettua kaiken pöytään. Menin makuuhuoneeseen. Niko oli kääntynyt mahalleen ja peitto oli puoliksi hänen allaan. Päätin herättää hänet suutelemalla. Käänsin tämän päätä vähän ja painoin huuleni Nikon huulille. Suutelu oli pitkään yksipuolista, mutta pikkuhiljaa Nikon huulet alkoivat liikkua. Sitten hän avasi silmänsä. Irrottauduin suudelmasta. "Huomenta" sanoin hymyillen. "Huomenta" Niko vastaa. Hänen äänensä oli yllättävän painuksissa. Hän yskäisi pari kertaa. "Oho, ootko sä vilustunu?" kysyin. "Ei, gaigghi hyvin. Däähäd on ihad berus aabuääni" Niko sanoo. Hänen nenänsä on selkeästi tukossa. "Ei toi kyllä pelkästään aamuista käheyttä oo" sanon. Niko yskii taas vähän. "Auh" hän päästää suustaan. "Mihin sattuu?" kysyn. "Kurkkuun" Niko vastaa. "No tuu nyt kuitenki aamupalalle. Mä keitän sulle teetä" sanon. Niko nousee sängystä. Menemme keittiöön. Keitän Nikolle teetä ja laitan siihen vähän hunajaa. "Tossa. Se auttaa kurkkukipuun" sanon ja annan kupin Nikolle. "Giidhos" tuo vastaa. Istun myös pöydän ääreen. Syömme aamupalan. Sitten Niko puki vaatteet päälle. Hän meni ulko-ovelle. "Mihin sä oot menossa?" kysyn. "Gävelylle" Niko vastaa. "Ei kun nyt sä pysyt täällä ja lepäät ettei toi mee pahemmaks" sanon. "Chillaa däähän od vaad duha" Niko vastaa. Menen hänen luokseen ja vedän hänet mukanani olohuoneeseen. Pakotan hänet makuuasentoon sohvalle ja laitan viltin hänen päälleen. "Mut, mut..." Niko yrittää. "Ei muttia. Pikku Nikon pitää nyt levätä että paranee" sanon. Niko katsoo minua "oletko tosissasi" ilmeellä ja naurahdan. Sitten haen Nikolle kaiken tarvittavan. Nenäliinapaketin, nenäsumutteen, kurkkupastilleja ja kaikkea mitä nyt flunssainen ihminen voi tarvita. Niko vain hymyili. "Oot diid ihada kun bidät busta huolda dällee" hän sanoi. Hymyilin takaisin. "Sä oot mun tuleva aviomies. Tottakai mä pidän susta huolta" sanoin ja silitin Nikon poskea.

---

Joel

Istun Tommin ja Isabellan kanssa aamiaispöydässä. Tuo ruskeatukkainen tyttö asuu nyt hetken meidän luonamme, koska hänellä ei vielä ole omaa asuntoa Helsingissä. Isabellasta näkee selvästi, että hän on tämän meidän Lallin sisko. Sama tuima katse. Samat ohuet kulmakarvat. Oikeastaan Isabella näyttää Tommilta, mutta vain tyttönä. "No mitä mieltä sä oot näistä mun frendeistä?" Tommi kysyy Isabellalta. "No onhan ne kivoja. Vaikka vähän outoja. Varsinkin se pörröpäinen blondi" Isabella vastaa. Minä ja Tommi naurahdamme. "Niin no me ollaan aina oltu tämmönen apinalauma. Ja Joonas, no....Joonas on Joonas" sanon. Isabella naurahti vähän. "Oon muuten ollu teidän keikalla" Isabella sanoo sitten. Kohotan kulmiani. "Oot vai?" kysyn varmistaakseni kuulemani. "Joo" Isabella sanoo. "Millä niistä?" kysyn seuraavaksi. "Tampereella joskus" hän vastaa. Siirrän katseeni Tommiin. "Tiesitkö sä tästä?" kysyin. Tommi nyökkää ja raapii niskaansa. "Veditte hyvin" Isabella toteaa. "Hetkinen...mä muistan sut! Sä olit se tyttö joka tuli kysyy nimmaria ja kuvaa silloin!" huudahdan. Kyseisestä keikasta on muutama vuosi mutta tunnistin tytön. Isabellalla oli ollut silloin ranskalaiset letit ja nahkatakki. Isabella nyökkäsi. "Joo se olin mä" hän sanoo. "Tommi miks et sanonu mitää?" kysyn. "No kun Isabella kiels" Tommi vastaa ja levitti kätensä. "No mä en halunnu et kukaan sais tietää et mun veli on Tommi Lalli. Ei siks et häpeän vaan koska en haluu huomiota ja feikkejä kavereita Tommin takia" Isabella sanoo. Ymmärrän hyvin. Välillä tämä suosio on kyllä stressaavaa. "Ymmärrän. En mäkään ois kertonu" sanoin. "Vaikka onhan tää Lalli kyllä kova äijä ja saat olla ylpeä että oot sen sisko" sanon ja taputan Tommia olalle. "Joo onhan se. Vaikka välillä se kyllä osaa olla ylisuojeleva" Isabella naurahtaa. Tommi Lalliko ylisuojeleva? Sen kun näkisi. No mutta voihan hän olla omaa siskoaan kohtaan hieman erilainen kuin meitä jätkiä. Onhan Isabella sentään reilusti nuorempi. Ja Tommi on kertonut että hänen vanhempansa eivät olleet paljoa kotona kun he olivat lapsia, joten hän usein huolehti siskostaan. Isabella on onnekas että hänellä on tuollainen vahva ja suojeleva veli. Tommi on kuin isäkarhu, joka puolustaa perhettä. Kun olemme liikkeellä jossain, Tommia voisi melkein luulla meidän henkivartijaksemme, koska hän kulkee aina porukan viimeisenä ja mulkoilee kaikkia epäluuloisesti. Mutta ei Tommi silti pahaa tahdo. Ei. Sisällä kovan kuoren alla on kiitti ja lempeä sydän. Ja siitä minä pidän Tommissa.