Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 76: Rikosilmoitus

Joel

Istun Tommin kanssa autossa matkalla poliisiasemalle. Olimme nousseet kymmenen aikaan aamulla ja Tommi halusi mennä tekemään rikosilmoituksen pahoinpitelystäni. Totta puhuen minäkin kyllä haluan että se muija saadaan vastuuseen. Tuijotan lasittunein silmin ulos ikkunasta ohi kiitäviä puita ja lyhtypylväitä. Yhtäkkiä tunnen käden reidelläni. Säpsähdän vähän. "Hei ei mitää hätää Joel. Mä oon sun kanssa ja varmasti se nainen saadaan vastuuseen teoistaan" hän sanoo. Hymyilen varovasti ja Tommi hymyilee takaisin. Hetken päästä Tommi kääntyy poliisiaseman parkkipaikalle. Katson Tommia epäröiden. "Hyvin se menee" Tommi rohkaisee tapansa mukaan. Ennen kuin nousen autosta, laitan aurinkolasit päähän ja vedän hupun syvälle päähän jotta kukaan ei tunnista minua. En halua että esimerkiksi Seiska saisi käsiinsä kuvia minusta poliisiasemalla ja sitten lähtisi liikkeelle juoruja että olenko minä tehnyt jotain vai mistä on kyse. Tämä on kuitenkin yksityisasia ja toivon mukaan myös pysyy sellaisena. Menimme sisään ja otin vuoronumeron. Istuimme Tommin kanssa odottamaan. Tommi piti kädestäni kiinni. Hän on niin ihana. Hän tiesi että tarvitsen häntä nyt enemmän kuin koskaan. Viimein kuului piippaus ja tuli minun vuoroni. Menin tiskin ääreen. Siinä istui nainen. "Noniin miten voin auttaa?" hän kysyy. "Tota mä...öö...mä tulin tekemään rikosilmoituksen mun ex tyttöystävästä.." sanoin. Huomasin ääneni värisevän vähän mutta yritin pitää sen vakaana. "Selvä" nainen sanoo ja näppäilee jotain koneella. "Kertoisitko sitten että mitä on tapahtunut ja tämän henkilön nimen" hän sanoo. Alan kertomaan naiselle siitä kuinka olin kävelyllä ja ex tyttöystäväni oli tullut minua vastaan. En ollut edes sanonut tai tehnyt mitään hänelle. Olin vain vilkaissut. Ja hän oli käynyt päälle ja lyönyt ja potkinut ja haukkunut minua. Ihan lopuksi hän oli potkaissut minua mahaan niin että ilmat menivät pihalle. Sitten hän oli jättänyt minut makaamaan siihen. Lopuksi kerroin vielä exäni nimen. Nainen näppäili taas jotain koneelleen. Sitten hän tulosti paperin ja laittoi sen eteeni ojentaen minulle kynän. "Allekirjoita tämä niin asian pitäisi olla sillä selvä. Otamme sinuun yhteyttä myöhemmin vielä" nainen sanoo. Nyökkäsin ja allekirjoitin lapun. Lähdimme poliisiasemalta. Olo oli yllättävän keventynyt. Istuimme takaisin autoon ja Tommi lähti ajamaan takaisin kotiin. "No eihän ollu paha?" hän kysyi ja taputti minua olalle. "No ei. Mut sä saat nyt antaa mulle palkinnon" sanoin. "Aha. No millasen palkinnon sä sitte haluut?" Tommi kysyy. Virnistän ja Tommi tajuaa heti mitä tarkoitan. "Ehkä sä oot sen ansainnu" hän sanoo ja virnistää myös. Tommi parkkeeraa auton ja minä lähden vetämään häntä kädestä kohti asuntoamme. Hississä painan Tommin seinää vasten ja suutelen häntä intohimoisesti. Kun hissi saapui oikeaan kerrokseen, kuljetin hänet asuntoon sisälle ja painan hänet eteisen seinää vasten edelleen suudellen häntä. Kengät lentävät jaloista alta aikayksikön. Tommi nostaa minut syliinsä ja kantaa minut makuuhuoneeseen. Hän kaataa minut sängylle ja tulee päälleni. Annan hänen vetää paitani pois. Hän alkaa suudella kaulaani ja loput voittekin arvata.

---

Olli

Heräsin kun kuulin hiljaista itkua. Avaan silmät ja katsahdan Aleksin sänkyyn päin. Poika itkee. "Aleksi? Onks kaikki hyvin? Miks sä itket kulta?" kysyin. "Mua vaa sattuu ihan vitusti päähän ja lääkkeetkää ei tunnu auttavan" Aleksi nyyhkyttää. "Miks et kutsunu hoitajaa?" kysyin. "En mä pysty ku toinen puoli kehosta tuntuu jotenki heikolta" Aleksi sanoo. Päättelin että kyseessä voi taas olla migreenikohtaus joten kutsuin hoitajan. Hän tuli pian ja selitin tilanteen koska Aleksi oli niin kovissa kivuissa että ei pystynyt. Hoitaja kutsui lääkärin tutkimaan Aleksin. "Aleksi purista mun molempia käsiä niin lujaa kuin pystyt" lääkäri pyysi ja otti Aleksin käsistä kiinni. Aleksi puristi. "Kyllä toinen käsi tuntuu selvästi heikommalta" lääkäri sanoi. Hän vaikutti huolestuneelta. Hän tutki Aleksin silmiä. Juuri silloin Aleksi yhtäkkiä sulki silmänsä. "Aleksi? Hei! Kuuletko sä mua?! Aleksi! Herää!" lääkäri yritti herätellä häntä. Aleksin vieressä oleva laite alkoi hälyttää. "Paineet romahtaa" hoitaja ilmoitti. "Kyllä tää on aivoverenvuoto! Äkkiä saliin! Tää pitää leikata heti!" lääkäri huusi ja Aleksi kiidätettiin leikkaukseen. Minä jäin yksin huoneeseen ja aloin itkemään. Mitä jos Aleksi kuolee? Eihän sitä tiedä miten laaja se vuoto on. Ja jos hän jää eloon niin hänelle voi jäädä jotain pysyviä vammoja. Minun teki mieli soittaa taas Joonakselle. Mutta ei ole puhelinta. Kutsun hoitajan. "T-tota mä ha-haluaisin s-soittaa yhelle tyypille" sanon. "Tottakai" hoitaja sanoi ja haki minulle puhelimen. Näppäilin Joonaksen numeron. "Joonas Moilanen" kuului uninen ääni puhelimesta. Hän oli ilmeisesti juuri herännyt. "O-olli tääl. V-voi-voitko sä tulla tänne?" pyydän. "Mhh miks just mä?" Joonas kysyy ja haukottelee. En pysty enää pidättelemään itkua. "Olli mikä on? Heii. Onks jotai käyny vai?" Joonas kyselee. En pysty vastaamaan. "T-tuu....pliis" saan sanottua. "Joo mä tuun. Ei oo mitää hätää" Joonas sanoo ja lopettaa puhelun. Hoitaja ottaa puhelimen. "Ei oo mitään hätää. Aleksi on nyt leikkauksessa ja hyvissä käsissä" hän sanoo. Hän lähtee. Parikymmentä minuuttia myöhemmin Joonas saapui. Minä vain itkin edelleen. "Olli? Mikä sulla on? Ja missä Aleksi on?" Joonas kysyy. En vieläkään pysty vastaamaan. Tunsin Joonaksen silittävän selkääni.

---

Joonas

Silitin Ollia, joka huutoitkee sylissäni. Aluksi olin hämilläni miksi hän halusi juuri minut tänne mutta ymmärrän että olen hänen paras ja pitkäaikaisin ystävänsä. Mitä ihmettä oikein on käynyt. "Olli kertoisitko sä mulle mitä on käyny?" kysyin kun Olli oli jo vähän rauhoittunut. "A-aleksi sai aivoverenvuodon ja sitä leikataan nyt" Olli kertoo ja purskahtaa uudestaan itkuun. "Shhhhhh" kuiskasin. "Aleksi on sitkee. Se selvii kyllä" lohdutan. Halaan parasta ystävääni tiukasti ja keinutan häntä varovasti. Lopulta Olli oli jo aivan rauhallinen. "Ei oo hätää. Mä oon tässä. Mä oon täs niin kauan ku vaa tarviit" sanoin. Olli niiskutti hiljaa. "K-kiitos Joonas" Olli sopersi. Hän nojasi rintaani vasten ja valutti kyyneleitä. Tiesin että Olli tarvitsee minua nyt. Paitani oli märkä mutta en välittänyt siitä. Tuuditin Ollia syleilyssäni kuin pientä lasta. Näin minun äitini teki kun olin pieni ja olin kaatunut pyörällä ja satuttanut jalkani. Aloin hyräillä hiljaa. Pikkuhiljaa hyräily vaihtui lauluksi.

"I've been here before
But always hit the floor
I've spent a lifetime running
And I always get away
But with you, I'm feeling something
That makes me want to stay
I'm prepared for this
I never shoot to miss
But I feel like a storm is coming
If I'm gonna make it through the day
Then there's no more use in running
This is something I got to face
If I risk it all
Could you break my fall?
How do I live? How do I breathe?
When you're not here, I'm suffocating
I want to feel love run through my blood
Tell me, is this where I give it all up?
For you, I have to risk it all
'Cause the writing's on the wall
A million shards of glass
That haunt me from my past
As the stars begin to gather
And the light begins to fade
When all hope begins to shatter
Know that I won't be afraid
If I risk it all
Could you break my fall?
How do I live? How do I breathe?
When you're not here, I'm suffocating
I want to feel love run through my blood
Tell me, is this where I give it all up?
For you, I have to risk it all
'Cause the writing's on the wall
The writing's on the wall
How do I live? How do I breathe?
When you're not here, I'm suffocating
I want to feel love run through my blood
Tell me, is this where I give it all up?
How do I live? How do I breathe?
When you're not here, I'm suffocating
I want to feel love run through my blood
Tell me, is this where I give it all up?
For you, I have to risk it all
'Cause the writing's on the wall"

Kun olin lopettanut laulamisen, Olli oli jo aivan rauhallinen. "K-kiitos kun oot siinä Joonas" Olli kuiskasi. "Mä oon aina sun tukena" sanoin. Juuri silloin lääkäri tuli sisään. Hän näytti totiselta. Hän istui alas ja katsoi meihin.

"Olen pahoillani"

Kukkuluuruu! Vihdoin sain tän valmiiks. Täs on nyt ollu vähän kaikkee et en oo kerenny kirjottaa. Esimerkiks perjantaina oli The Rasmuksen keikka ja en oo tyylii vieläkää päässy yli siit 🥲 Siel oli vähä kova meno.
Ja anteeks kaikille täst juonenkäänteestä mä en voi sille mitää. 😭

Sanoja: 1322