Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 52: Ei mietitä sitä nyt

Niko

Minä vain makasin sohvalla kun Joonas nukkui. Hän oli tulikuuma. Voi raukkaa. En kestä katsoa kun hän on niin kipeä. Toivottavasti hän paranee pian. Meidän pitäisi niitä häitäkin suunnitella, mutta nyt Joonas ei jaksa koska kuume on imenyt raukka parasta kaikki voimat. Kyllä minä muistan kun itse olin siinä vuosisadan flunssassa ja minulla oli korkea kuume. Se oli hirveää. Jaksoin tuskin nostaa kättäni. Ja nyt Joonas on samassa tilanteessa. Havahduin kun Joonas kutsui minua. "Niko..." hän kuiskasi pitäen kuitenkin edelleen silmiä kiinni. "Mitä rakas?" kysyn. "V-vet-vettä" Joonas sopertaa. Menen keittiöön ja täytän lasin vedellä. Menen takaisin olohuoneeseen ja autan Joonasta pystympään. Laitan lasin tuon huulille ja autan häntä juomaan. "Kiitos" Joonas kuiskaa. Laitan lasin pöydälle ja menen istumaan Joonaksen viereen. Tuo kuumeen heikentämä poika nojaa minuun. Silmäni kostuvat vähän. Mutta räpyttelen nopeasti. Enhän minä nyt näin pienestä voi alkaa itkemään. Joonaksella on vain flunssa tai influenssa tai joku semmoinen. Hän paranisi muutamassa päivässä. Kieputan yhtä Joonaksen lukuisista kiharoista sormeni ympäri. Joonas vain nojaa minuun silmät kiinni mutta ei hän vielä nuku sillä hän ei tuhise.

---

Aleksi

Minua viedään takaisin huoneeseen magneettikuvauksen jälkeen. Tuijotan kattoa ja minulla on jotenkin hassu olo. Johtuu varmaan lääkkeistä. Pian saavumme oikean huoneen luo ja minut viedään sisään. Siellä Olli istui odottamassa. Hän hymyili kun hoitaja työnsi sängyn paikalleen ja laittoi renkaat lukkoon. Olli silitti hiuksiani. "Tulemme kertomaan tulokset kohta" hoitaja ilmoittaa ja poistuu huoneesta. Olli ottaa käteni omaansa. "Kaikki on varmasti kunnossa" hän sanoo. Yritän vääntää hymyn kasvoilleni mutta onnistun tekemään vain epämääräisen irvistyksen. Olli naurahti. Jätkiltä oli tullut myös tsemppejä viestien muodossa. Kerroimme magneettikuvauksesta, mutta en kertonut oikeaa syytä miksi se otettiin. Sanoin vain, että sen avulla voidaan selvittää mistä se kohtaus johtui. Se oli kyllä pelottavaa. Tuntui kuin pääni sisällä olisi ollut pieniä sähköiskuja ja sitten alkoi läpitunkeva kipu ja näin pelkkää valkoista. Sitten pimeni ihan kokonaan. Viimeinen muistikuva koneesta on se, kun kuulin Ollin huutavan nimeäni. Se kipu mitä silloin koin ei ollut mikään perus päänsärky. Se oli niin kova, että tuntui kuin pääni hajoaisi pian. Tuntui kuin joku olisi iskenyt puukon otsaani ja kääntänyt sitä hitaasti. Se oli kauheaa. En halua muistella sitä. Enkä enää koskaan halua kokea samaa.

---

Joel

Seison vessan peilin edessä ja yritän selvittää takkua hiuksissani. Aiomme mennä syömään Tommin kanssa joten olisi kiva jos hiukset olisivat edes jotenkin siististi. "Ai helvetti!" älähdän yrittäessäni harjata hiuksiani. Ei tästä tule mitään. Ei tuo takku lähde vaikka kuinka laitan hoitoainetta ja vaikka mitä aineita. Turhautuneena viskaan hiusharjan toiselle puolelle kylpyhuonetta. Se osuu seinään kolahtaen ja tippuu sitten lattialle. Tommi tulee kylpyhuoneeseen. "Mitä sä tääl metelöit?" hän kysyy. "No vittu jos en saa mun elämää kuntoon ni yritän saada edes nää hiukset mut eihän sekään onnistu" sanon. Tommi käy hakemassa harjan lattialta. "Joel rauhotu ja anna mä yritän" hän sanoo. En kyllä usko että Tommikaan saa hiuksiani selvitettyä mutta yritetään nyt sitten. Käännyn ympäri ja Tommi suihkuttaa ensin hoitoainetta hiuksiini ja alkaa sitten harjata niitä. Hän tekee sen varovasti ja varmoin liikkein, koska hän tietää että olen herkkä hiusten harjaamisen suhteen. Kuin ihmeen kaupalla Tommi sai takun selvitettyä. "Miten sä ton teit?" kysyn ihmeissäni ja tunnustelen hiuksiani, jotka ovat nyt sileät eivätkä lainkaan takkuiset. "Taikuri ei koskaan paljasta temppujaan" Tommi sanoo. Minä vain naurahdan ja vedän hänet suudelmaan. Se jatkui pitkään kunnes oli pakko lopettaa, jotta saamme happea. Sitten pitäisi laittaa jotain siistiä päälle että voimme mennä sinne ravintolaan. Tällä hetkellä minulla on päällä shortsit ja Nine inch nails paita. Menen kaapille ja katselen vaatteitani. Päädyn mustiin farkkuihin ja valkoiseen T-paitaan sekä nahkatakkiin. Lähdimme ravintolalle. Se ei ole mikään maailman kallein ja hienoin ravintola, mutta me molemmat pidämme siitä. Emme varanneet pöytää mutta siellä oli onneksi tilaa. Menimme tarjoilijan perässä vapaan kahden hengen pöydän luo ja istuimme alas. Tarjoilija antoi ruokalistat ja otti juomatilaukset. Otimme punaviiniä. Katselimme hetken ruokalistoja. Ei onneksi mennyt kauaa päättää. Minä otin kanapastan ja Tommi otti pasta carbonaran. Ruokia odotellessa juttelimme niitä näitä. Jotenkin keskustelu päätyi Euroviisuihin ja siihen, että mitä jos me olisimme voittaneet. Minä olin sitä mieltä että voitto olisi leimannut meidät ikuisesti euroviisuedustajaksi. Tommi oli samaa mieltä. Sitten ruoat tulivat. Se oli taivaallista. Muutenkin oli ihanaa olla Tommin kanssa siinä kahdestaan. Ja että kaikki kääntyi hyvin ja olemme taas väleissä.