Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 32: Missä on Aleksi?

Niko

Joonas laittoi molemmat kädet suulleen. Hän alkoi itkeä onnesta. Hän otti mikrofonin Aleksilta. "Tulen!" hän huusi ja pomppasi kaulaani. Yleisö sekosi. Fanit kiljuivat ja huusivat. Pujotin sormuksen Joonaksen sormeen ja vedin tämän sitten suudelmaan. Samalla hetkellä kaiuttimista alkoi soida My heart will go on- kappaleen tietty kohta. "You're here, there's nothing I fear and I know that my heart will go on. We'll stay forever this way. You are safe in my heart and my heart will go on and on". Irrottauduimme suudelmasta. Fanien kiljunta täytti koko paikan. Kuulosti että jotkut jopa itkivät. Joonas itki myös eikä se minultakaan ollut kaukana. "Kiitos, kiitos" sanoin ja yleisö hiljeni taas. Meillähän oli vielä yksi yllätys faneille. "Te kaikki varmasti tiedätte että tää on meidän vika keikka....mut asia on niin että me ollaan päätetty sittenki jatkaa. BLIND CHANNEL IS BACK IN THE FUCKING BUSINESS!!!" huusin lopun ja yleisö sekosi taas. Nyt on viimein aika lopettaa tämä keikka. Olimme kaikki aivan hengästyneitä. "KIITOS!!" huusimme kaikki yhteen ääneen ja poistuimme lavalta. Joel kaatui maahan lavan viereen ja huohotti. "Jumalauta!!" hän huusi. Menimme bäkkärille juomaan vettä ja lepäämään keikan jälkeen. Huomasin että Joonas oli kadonnut. Hetken etsimisen jälkeen löysin hänet bajamajasta oksentamasta. "Ootko kunnossa?" kysyin. Joonas sylkäisi vielä kerran ja nosti sitten päänsä. "Joo. Adrenaliini purkautuu vaa" hän vastasi. Menimme takaisin muiden luo. "Se meni tosi hyvin Joonas!" sanoin ja pörrötin pojan tukkaa. "Mähän sanoin" jatkoin. Joonas hymyili. Sitten me vain hengasimme siellä ja otimme Instagramiin storyja. Tuli siinä ehkä pari bisseäkin otettua. Kun olimme lähdössä hotellille meidät piiritti lauma faneja, jotka olivat ilmeisesti jääneet odottamaan meitä. Ei siinä mitään. Meillä ei ollut kiire, joten jäimme juttelemaan ja ottamaan kuvia. Hetken me siinä olimme kunnes huomasin, että Joonas näytti jotenkin ahdistuneelta. Siis todella ahdistuneelta. "Ööh....mun ja Joonaksen pitää mennä jo mut hei oli kiva jutella" sanoin faneille ja lähdin taluttamaan Joonasta keikkabussille. "Onnee viel!" kuulin jonkun huutavan. Heilautin kättäni kiitokseksi. Autoin Joonaksen istumaan autoon. "Hei Joonas ootko okei?" kysyin tuoreelta kihlatultani. Tämä ei vastannut. Hän tärisi ja yritti tasata hengitystä. "Shh, shh kaikki on hyvin ei mitään hätää" sanoin. Joonas alkoi itkeä. Otin hänet syliini ja istuimme yhdessä keikkabussin sisällä. "Shhh. Kulta ei oo hätää. Se on vaan ahdistuskohtaus. Se menee kohta ohi" sanoin ja yritin rauhoitella Joonasta joka vain itki itkemistään. "Shh rakas älä jooko itke. Se helpottaa ihan kohta" kuiskasin Joonaksen korvaan.

---

Joel

Saimme hommat valmiiksi fanien kanssa ja lähdimme keikkabussille. Sieltä löysimme itkevän Joonaksen ja Nikon, joka rauhoitteli häntä. "Hei mikä sille tuli? Ja miks te vaa lähitte?" Aleksi kysyi huolestuneena. "Ahdistuskohtaus. Mut tää menee varmasti ihan pian ohi" Niko sanoi. Olli meni autoon Nikon ja Joonaksen kanssa. "Joonas, nyt ois tärkeintä että sä rauhotut. Vedä syvään henkeä" hän sanoi ja hengitti itse syvään. "Just noin. Sisään.......ja ulos" Niko sanoi. Ja Joonas veti syvään henkeä ja alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. "Ethän sä niiden fanien takia ahdistunu?" kysyin. Joonas pudisti päätään. "E-en mä tiiä mistä tää johtuu" hän sanoi ja otti hörpyn juomapullosta, jonka hän oli ottanut mukaan bäkkäriltä. Lähdimme ajamaan takaisin hotellille. Me suunnittelimme menevämme baariin. Ensin piti kuitenkin käydä hotellilla valmistautumassa.