Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 59: Vain minun

Olli

Aleksi voi jo onneksi paremmin. Hänen pitää kuitenkin olla vielä hetki tarkkailussa. Aleksi nukkui vielä. Saapahan ainakin levätä. Silittelen hänen hiuksiaan. Sitten Aleksi avasi silmänsä. "Mikä olo?" kysyin. Aleksi ei vastannut. Hän alkoi yskiä. "M-mä en saa hen-kee!" hän sanoi. "Ei hätää kulta oota siinä!" sanoin ja juoksin hakemaan apua. Lääkäri riensi Aleksin luo. Tilanne näytti todella pahalta. "Voitko mennä hetkeksi ulkopuolelle?" lääkäri pyysi. Poistun huoneesta ja vajoan maahan itkemään. Mitä minä teen jos Aleksille käy jotain? Tuntuu että en pärjää yksin joten soitin Joonakselle. "Olli? Onks Aleksilla kaikki hyvin?" hän vastaa puhelimeen. "E-ei t-tai siis e-en mä t-iiä. V-voitko sä t-tulla tänne? En p-pärjää yksin" sanon. Lopussa ääneni särkyi pahasti. "Joo mä tuun heti!" Joonas sanoo. Ei mene kauaa kun Joonas saapuu sairaalalle. Hän tulee heti halaamaan minua. Alan itkemään Joonaksen olkapäätä vasten. "Shh Aleksilla ei varmasti oo hätää" Joonas lohduttaa. "Se ei saa kuolla! Mä en pärjää ilman sitä!" huutoitken Joonaksen sylissä. "Shh ei se kuole" Joonas vakuuttaa. Puoli tuntia myöhemmin olen vihdoin rauhoittunut. Pyyhin kyyneleitä kun lääkäri tuli ulos huoneesta. "Minulla on hyviä ja huonoja uutisia" hän aloittaa. Joonas ottaa kädestäni kiinni. "Aleksi saatiin hengittämään normaalisti mutta ultrassa näkyi etäpesäkkeitä keuhkoissa. Ne ovat vielä pieniä ja niitä ei ole paljon mutta niitä pitää alkaa hoitamaan heti etteivät ne ehdi kasvaa tai levitä. On kuitenkin hyvin todennäköistä että joudumme leikkaamaan hänet. Ja leikkaukseen liittyy tietysti omat riskinsä" lääkäri ilmoitti. Silloin jalkani vain pettivät. Lysähdin takaisin lattialle. Joonas kiersi kätensä ympärilleni. "Aleksin onni on että löysimme etäpesäkkeet ajoissa. Jos ne olisi löydetty myöhemmin, ne olisivat luultavasti ehtineet laajentua niin paljon että mitään ei olisi ollut enää tehtävissä" lääkäri sanoi. Olin vain hiljaa. Menimme takaisin huoneeseen Aleksin luo. Juoksin suoraan tuon syliin itkemään. "Shh Olli rakas ei hätää. Mul on kaikki hyvin" hän kuiskasi."Joonas pitäskö sun viedä Olli takas mökille? Mä pärjään kyllä täällä" Aleksi sanoi. Minä vain itken Aleksin rintaa vasten. Tunnen kuinka minut nostetaan ylös mutta en jaksa välittää siitä. Joonas taluttaa minut pois.

---

Joonas

Tulimme noin tunti sitten takaisin mökille. Olli on siitä asti istunut laiturilla. Siellä hän vain istuu. Hän ei edes tullut syömään vaikka kuinka yritimme suostutella. Ilta alkaa viilentyä. Päätän mennä hakemaan hänet sisälle. Ei hän voi siellä koko yötä kylmässä istua. Kävelen laiturille. "Olli hei, tulisitko sisään jo? Alkaa tulla kylmä" sanon. Olli ei sano mitään eikä hievahdakkaan. "Olli?" kysyn. "Mh" Olli murahti. Istuin hänen viereensä. "Heii, mä tiiän että oot huolissas Aleksista mutta kaikki järjestyy. Mä lupaan" sanoin. Olli ei vieläkään sano sanaakaan. "Haluatko sä kuolla keuhkokuumeeseen?" kysyin vähän tiukemmalla äänellä. "No vittu ihan sama vaikka mä kuolisin! Onko tässä elämässä enää mitää järkeä jos mulla ei oo Aleksia?! Ja joo joo kyllä kaikki järjestyy mut mä en vittu jaksa enää uskoa että Aleksi paranee! Mä en vittu jaksa Joonas!" Olli huutaa minulle päin naamaa. Sitten hän purskahtaa itkuun. Vedän hänet halaukseen. "Olli mä tiiän. Sä oot väsynyt. Sun pitää nyt levätä. Etkä ajattele Aleksia. Tuu, mennää sisälle jooko?" sanoin. Olli suostui tulemaan ja menimme sisään. Saimme Ollin syömään vähän ja sitten hän oli jo niin väsynyt että vein hänet makuuhuoneeseen nukkumaan. Hän nukahti melkein heti kun meni sänkyyn. "Kyllä kaikki järjestyy" kuiskasin ennen kuin suljin oven. Aleksi pääsisi vasta huomenna aamulla sairaalasta.

---

Niko

Heräsin yöllä kuullessani ääniä. Joonas nukkui vieressäni sikeästi joten hän se ei ainakaan ollut. Nousin ylös ja päätin mennä katsomaan mistä ääni tulee. Kuuntelin tarkemmin. Se tuntui kuuluvan Ollin ja Aleksin huoneesta. Tai siis nythän siellä nukkuu vain Olli. Menin huoneen ovelle ja avasin sen hiljaa. Kurkistin sisään. Olli ei ollut hereillä mutta hän pyöri hullun lailla unissaan ja vaikutti siltä että hän näki jotain kamalaa unta. Menin hänen viereensä ja ravistin häntä vähän. "Olli. Herää. Sä näät painajaista" kuiskasin. Olli säpsähtää hereille. "ALEKSI!" hän huutaa. "Shh Aleksi ei oo nyt täällä" sanoin ja vedin basistin haliin. Hän alkoi itkeä. "Shh ei oo mitää hätää. Se oli vaa unta shhh" kuiskaan. Olli ei meinaa rauhoittua millään. "Mitä siinä unessa tapahtu?" kysyin. Olli itkee edelleen hysteerisesti. "Lääkärit sano e-että A-aleksi nukku pois yön aikana. J-ja se tuntu tosi todelliselta" hän nyyhkyttää. "Shhh Aleksilla on kaikki hyvin" lohdutan. "Mitä tääl tapahtuu?" kuulin jonkun kuiskaavan. Joonas oli ilmeisesti myös herännyt näihin ääniin. "Olli näki pahaa unta" sanoin halaten edelleen itkevää Ollia. Joonas tuli myös halaamaan Ollia. "Kaikki on hyvin. Me ollaan tässä" hän kuiskasi. Meni pari tuntia ennen kuin Olli oli rauhoittunut kunnolla. Nyt hän enää vain pyyhki kyyneleitä. "Helpottaisko sua jos joku nukkuis täällä sun kanssa ni ei tarvi olla yksin?" Joonas kysyy. Olli nyökkäsi. "Mä voin jäädä" Joonas sanoi minulle. Nyökkäsin. Joonas jäi Ollin luo ja minä menin omaan huoneeseen jatkamaan unia. Kieltämättä olisi ollut mukava nukkua Joonaksen kanssa mutta Olli tarvitsee häntä nyt enemmän kuin minä. Siis ystävänä. Olli ja Joonas ovat aina olleet erottamattomat. He ovat aina olleet toistensa tukena.

---

Joel

Heräsin Tommin päältä. Olimme selvinneet eilisestä veneessä panemisesta ilman että vene kaatui. Emmekä edes jääneet kiinni. Uskon että kukaan ei enää haluaisi käyttää sitä venettä jos tietäisi mitä siellä on touhuttu. Kyllä me sen putsasimme puuhien jälkeen. Katselin nukkuvaa Tommia. Hän näytti ihanan levolliselta. En raaskinut herättää häntä vielä. Painoin pääni takaisin Tommin rintakehälle ja kuuntelin kuinka tämän sydän löi hiljaa. Kuulin myös hänen rauhallisen hengityksensä. Sitten tunsin käden hiuksissani. Tommi oli herännyt. "Mä rakastan sua" kuiskasin. "Mäki sua" Tommi sanoo ja suutelemme. Katson Tommia silmiin. Hän on niin ihana. Hän on minun oma nallekarhuni eikä kukaan vie häntä minulta jos se minusta on kiinni. Laitoin huulet Tommin kaulalle ja tein siihen pari fritsua. "Mhh Joelh mitä tää nyth onh" Tommi kysyi huokaisten samalla. "Merkkasin sut että kaikki tietää että sä oot mun. Vain mun" sanoin ja suutelin Tommia hyvin intohimoisesti. Hän vastasi suudelmaan. Se jatkui pitkään. Kielemme tekivät tutkimusmatkaa toistemme suussa ja kätemme seikkailivat toistemme vartaloilla. "Noni rakastavaiset irti toisistanne ja tulkaa aamupalalle" kuului ääni ovelta. Se oli Niko. "Haista vittu" sanoin ja näytin tuolle keskisormea. Niko vain nauroi. "Säki saat kuherrella Joonaksen kanssa ni miks mä en sais Tommin?" sanoin. Niko pyöräytti silmiään ja poistui huoneesta. "No mennääks sinne aamupalalle?" Tommi kysyy. Hän on jo nousemassa mutta vedän hänet takaisin. "Älä mee vielä. Mä en oo viel saanu tarpeeks huomioo" sanon. Suutelen Tommia taas. Hän vastaa siihen mutta vetäytyi sitten pois. "Mul on nyt kyllä nälkä" hän sanoo. Kierrän kädet tämän niskan taakse. "Mullaki on nälkä. Mut vähän erilainen nälkä" sanon flirttailevasti. "Joel oikeesti me voidaan jatkaa sit myöhemmin ja sitäpaitsi sä sait jo eilen ja ihan kunnolla. Ihme et sun perse ei oo yhtään kipee" Tommi sanoo ja irrottautuu otteestani. "Höh" sanon mutta nousen itsekin ylös.

---

Olli

Istun aamiaispöydässä Joonaksen kanssa. Juon kahvia ja selaan puhelintani. Niko tulee keittiöön. "Saitko sä nukuttua ihan hyvin?" hän kysyi. Nyökkäsin vain. Olin herännyt vielä pari kertaa uudestaan itkuisena mutta Joonas oli onneksi siinä ja lohdutti. Olen niin onnekas kun hän on minun ystäväni. Hän on aina ollut siinä kun olen tarvinnut häntä. Hän ei ole koskaan kääntänyt selkäänsä minulle. Joonas on tosiystävä. Olemme tunteneet niin kauan kuin muistan. Häntä ei edes haitannut valvoa minun takiani. Olisin varmasti ihan romuna ilman Joonasta. Tietysti muutkin jätkät ovat olleet tukena tämän Aleksin tilanteen aikana. Juuri silloin puhelimeni soi. Se oli sairaalasta. Sydän hyppäsi kurkkuun. Entä jos Aleksille on käynyt jotain. "O-olli Matela" vastasin värisevällä äänellä. "Hei, soitamme Aleksi Kaunisvedestä joka tuotiin tänne eilen oksentelun takia" naisääni sanoo. Kuulin jo naisen äänensävystä että hänellä ei ole mitään hyvää kerrottavaa. "N-niin?" kysyin peläten pahinta. Mitä jos se viimeöinen painajainen käy toteen? "Aleksi sai viime yönä rajun epileptisen kohtauksen. Hän on tällä hetkellä teho-osastolla ja hänen tilansa on vakaa. Pyrimme kuitenkin leikkaamaan hänet mahdollisimman pian." naisääni kertoi. Putosin tuolilta. Ei. Ei ei ei ei. Hänhän oli eilen voinut ihan hyvin. Minua alkoi pyörryttää. Kuulin vain kun jätkät huusivat nimeäni.

---

Tässä on teille taas uus luku. :) Viime lauantai oli kyl parasta ikinä! Molempien bändien keikat oli vitun kovia ja vaik en nähny jätkiä keikan jälkee ni pääsin sit CK keikan jälkee halaa Susannaa ja hyvä et en alkanu itkee ku Susanna sano et oon ihana. Vaik en oo edes fani ni toi oli ihanaa. Ja sain sen viel videolle ja iskä sai siit halista kuvan.😭❤️ Haluun vaa takas siihen päivään. 🥺 Myöntäkää et en oo ainoo jolla on nyt jo sairas ikävä keikalle. Toivottavasti tykkäsitte tästä luvusta.

Sanoja: 1385