Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 101: "Ikuisesti rakastaen, Aleksi"

*Pikku timeskip*

Joonas

Olimme Ollin kämpällä auttamassa häntä siivoamaan Aleksin tavaroita. Ei hän niistä kaikista aio kokonaan luopua. Viemme ne varastoon, jotta Olli voi muuttaa takaisin omaan kotiinsa ja alkaa elää taas normaalisti. Pakkasin Aleksin vaatteita pahvilaatikoihin. Käsiini osui ACDC paita. Muistan kun hän käytti kyseistä paitaa paljon. Hymyilin haikeasti ja viikkasin paidan laatikkoon. Suljen laatikon kannen. "Nonni, vaatteet on pakattu" ilmoitan Ollille. Tuo vain nyökkäsi. Tämä on hänelle raskasta. Tiedän sen. Tommi ja Niko lähtevät viemään ensimmäisiä laatikoita varastoon kun minä, Joel ja Olli jatkamme pakkaamista. Tässä saa jatkuvasti pidätellä kyyneleitä kun kaikki nämä tavarat tuovat niin paljon muistoja mieleen. Vaikka Aleksin kuolemasta on jo yli puoli vuotta, tuntuu edelleen vaikealta uskoa että hän todella on poissa. Uskon silti, että Aleksi katsoo meitä tuolta jostain ja on ylpeä meistä ja sitten joskus kun meidän aikamme tulee, hän olisi siellä vastassa ja olisimme taas kaikki kuusi yhdessä.

---

Olli

Istuin makuuhuoneessa ja purin Aleksin kaapin sisältöä laatikoihin. Siellä oli vaikka mitä. Musiikkiin liittyviä asioita, kuten artistipasseja ja tietysti kaikki kulta-ja platinalevyt. Kaappi oli jo melkein tyhjä ja silloin huomasin sen perällä jotakin. Siellä oli jokin laatikko. Ajattelin ensin etten avaa sitä jos siellä on jotain henkilökohtaista, mutta halusin kuitenkin tietää mitä siellä on. Avasin laatikon varovasti. Siellä oli kirjekuori ja kuva minusta ja Aleksista sekä kaikkea muuta meihin liittyvää, kuten kiviä Kreikasta kun olimme siellä ensimmäisellä yhteisellä matkallamme. Se matka muutti kaiken. Silloin Aleksi sai tietää kasvaimestaan. Otin kirjekuoren ja käänsin sen. Siinä luki "Ollille, ikuisesti rakastaen, Aleksi <3". Kyyneleet nousivat melkein heti silmiin. Avasin kuoren ja aloin lukemaan.

"Rakas Olli. Kun sä luet tätä, mä en luultavasti enää oo täällä. Mä haluun sun tietävän että mulla on nyt kaikki hyvin. Mä katon sun perään täältä ylhäältä. Tottakai mä olisin toivonut että meidän yhteiset hetket olis jatkunu pidempään. Oltais menty naimisiin, hankittu ehkä lapsia ja hieno asunto. Mutta elämä meni nyt näin. Sille ei voi mitään. Sulla on varmasti ikävä mua ja niin mullakin sua, mutta me nähdään varmasti vielä joskus. Mä haluan että sä jatkat sun elämää ja löydät ehkä jonkun toisen, jonka kanssa saat viedä loppuun sen mikä meiltä jäi kesken. Muista että mä elän sun sydämessä ikuisesti. Mä oon aina täällä vaikka sä et nää mua.
"This isn't goodbye, this is simply see you later"
Ikuisesti rakastaen, Aleksi <3"

Kyyneleet valuvat vuolaina poskiani pitkin. Aleksi oli kirjottanut jäähyväiskirjeen valmiiksi luultavasti silloin kun hän oli kieltäytynyt leikkauksesta ja piilottanut sen kaappiinsa koska tiesi minun löytävän sen ennemmin tai myöhemmin. Puristin kirjettä rintaani vasten ja itkin lohduttomasti. Joonas tuli huoneeseen. Hän ei sanonut mitään vaan tuli halaamaan minua. Nojasin Joonaksen rintaan ja itkin. Joonas silitti hiuksiani ja keinutti minua rauhallisesti. Pikkuhiljaa olo alkaa helpottaa. Nostan pääni Joonaksen rintakehältä ja pyyhin kyyneleitä. "Kaikki ok?" Joonas kysyy. Nyökkään. "Mikä toi lappu on?" hän kysyi huomattuaan Aleksin kirjeen. "A-aleksi oli kirjottanu mulle kirjeen ennen kuolemaa" sanoin. Joonas halasi minua uudestaan. "Mitäs tääl tapahtuu? Onks kaikki ok?" Niko kysyy tullessaan huoneeseen. "Olli vaa löys kirjeen minkä Aleksi oli kirjottanu sille ennen sen kuolemaa" Joonas sanoo. Niko vain nyökkäsi. Joonas irtautui halistamme. "Olli hei, sä voit kyl pitää tauon jos tuntuu liian raskaalta" hän sanoo. Nyökkäsin. "Mut kysytte multa sit jos tarvii tietää saaks jotai heittää pois vai ei" sanoin. Niko ja Joonas lähtivät ja minä menin makaamaan sängylle Aleksin kirje edelleen rintaani vasten. Taisin lopulta nukahtaa.

---

*Timeskip 2h*

Niko

"Noni, se oli viimenen" Joel sanoo kun hän tuli Tommin kanssa takaisin varastolta. Katsoimme Ollin asuntoa. Ei enää ollenkaan mitään mikä voisi ahdistaa. Päätin mennä katsomaan mitä Olli teki. Menin makuuhuoneeseen ja huomasin pojan nukkuvan kyljellään sängyllä. Hän tärisi ja hänen silmistään valui kyyneliä. Menin hänen viereensä ja ravistin häntä olkapäästä. "Olli, herätys" sanoin. Olli alkoi liikkua ja äänellä ahdistuneesti. "Olli, kaikki on hyvin. Sä näät unta" sanoin. Olli avasi silmänsä ja hengitti raskaasti. Silitin hänen olkapäätänsä. "Shhh ei oo hätää" sanoin. "Näiks sä unta Aleksista?" kysyin. "Mm" Olli vastasi ja tärisi edelleen. Menin hakemaan hänelle vettä. Olli joi melkein koko lasin tyhjäksi ja pyyhki kyyneleensä. "Tuu, sun ois hyvä syödä jotai" sanoin. Olli nousi ylös ja menimme keittiöön. Muut jätkät istuivat olohuoneen sohvalla. Tein Ollille voileivän ja menimme sitten istumaan muiden kanssa. "Hei kiitti ku autoitte. En ois varmaa pystyny tähä yksin" Olli sanoi. "Tottakai me autetaan ystävää" Joonas sanoi ja Olli hymyili. "Hei Olli haluisiks et mentäs vaik Ikeaa ja katotaa tänne sun kämppään jotai kivaa ni saisit vähän niinku uuden alun?" Joonas ehdotti. Olli nyökkäsi ja hymyili vielä leveämmin. "Me voidaa jäädä tänne siivoo siks aikaa" sanoin ja Joonas nyökkäsi. Hän ja Olli menivät eteiseen ja pian kuulin oven menevän kiinni.

---

Olli

Istuin pelkääjän paikalla kun Joonas ajoi kohti Ikeaa. Olimme molemmat aivan hiljaa. Radiosta soi jotain musiikkia. Hetken päästä tuttu biisi alkoi soimaan. HIM:in Join me. Se oli Aleksin lempi biisi ja muistan kuinka kuuntelimme sitä aina yhdessä autossa. Kyyneleet nousivat silmiini kun vain ajattelinkin sitä. "J-joonas...v-voitko kääntää kanavaa?" pyysin. Joonas käänsi katseensa minuun ja nähtyään kyyneleet poskillani hän käänsi nopeasti kanavaa. Pyyhin kyyneleitäni. Saavuimme Ikean parkkipaikalle. Olin jo rauhoittunut joten nousimme autosta ja kävelimme sisään.

*Timeskip 15min*

"Oisko nää kivat?" Joonas kysyy ja näyttää minulle tummanvihreitä verhoja. "En tiiä. Varmaa" sanoin ja nojasin hajamielisenä kärryihin. "Olli" Joonas huokaisi. "No mitä?" kysyin. "Ei täst tuu mitää ku et keskity. En mä voi sun puolesta valita juttui sun kämppää" Joonas sanoo. "No anteeks. On vähä muit juttui mielen päällä.." sanoin. Joonas tuli halaamaan minua. "Tiiän. Mut Aleksi ei varmaa myöskää haluais et oot surullinen" hän sanoo. Nyökkään. "Ne vihreet verhot on kyl kivat" sanoin. Joonas hymyili ja laittoi verhot kärryyn. Seuraavaksi lähdimme katsomaan mattoja. Ikea reissu meni oikein kivasti ja löysin kotiini monta kivaa asiaa. Joonas vaati saada maksaa puolet tavaroista vaikka kuinka sanoin että ei tarvitse.

---

Niko

Olimme saaneet Ollin asunnon melko hyvin siivottua. Nyt odottelemme Ollia ja Joonasta Ikeasta, jotta voimme alkaa sisustaa asuntoa. Pian he tulivatkin. Joel ja Tommi alkoivat laittamaan verhoja, koska he ovat sen verran pitkä, että yltävät sinne. Minä ja Joonas siirsimme sohvaa, jotta matto saatiin laitettua paikoilleen. Pian Ollin kämppä näytti aivan eri paikalta. Ei juuri mitään mikä muistuttaisi Aleksista. Olli oli kuitenkin halunnut jättää hyllylle kuvan Aleksista ja kynttilän. Huoltomies oli käynyt ruuvaamassa Aleksin sukunimen pois ovesta. "Hei kiitti jätkät. En ois pystyny tähä yksin" Olli sanoo. Me muut hymyilimme. "Käydääks ostaa herkkuja ja katotaan sit vaik joku leffa?" Joonas ehdotti. Me muut nyökkäsimme. Lähdimme lähikauppaan ja ostimme sipsiä, karkkia ja vähän juotavaa. Sitten palasimme Ollin kämpälle ja järjestelimme olohuoneen leffan katsomista varten. Olli laittoi telkkarin päälle ja alkoi selata Netflixiä. Leffaksi valikoitui Bohemian Rhapsody. Miksi ei. Queen on hyvä bändi ja tämä leffakin on hyvä. Asetuimme herkkuinemme sohvalle ja aloimme katsomaan leffaa. Oli mukavaa nähdä hymy Ollinkin huulilla pitkästä aikaa.

---

Moro kaikille. En oo taas kirjottanu ku on ollu vähä kaikkee muuta täs mut sain tän nyt valmiiks. Ja tästä luvusta puolet on kirjotettu sairaalassa leikkauksen jälkee vitun aineissa ku oon just hetki sitte heränny nukutuksest joten jos on kirjotusvirheitä tai jotai ni siinä syy. XD Ja mul on siis kaikki ihan hyvin. Oli vaa pikkune silmä operaatio ja näytän atm siltä et mua ois vedetty turpaan mut kyl tää tästä. :D Ja seki on syy miks en oo kirjottanu ku en ekana päivänä saanu silmää auki ku se oli nii turvoksissa enkä sit nähny kunnol.

Sanoja: 1210