Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 31: Keikka

(Tosiaan pieni timeskip)

Niko

Istumme autossa matkalla lentokentälle. Tommi ajaa kuten tavallista. Meidän comeback keikka on huomenna mutta lähdemme jo tänään Ouluun, jotta saamme kaiken valmiiksi ajallaan. Joonas istui vieressäni. Poika tuijotti hajamielisesti ulos ikkunasta. Laitoin käteni tämän reidelle, jolloin tämä hätkähti ja käänsi katseensa minuun. "Jännittääkö?" kysyin. "Ehkä vähän. Viime keikasta on aikaa" Joonas vastasi. Taputin häntä olalle. "Hyvin se menee. Elät vaa siinä hetkessä ja nautit" sanoin. Joonas hymyili. Hymyilin takaisin. Pääsimme lentokentälle ja menimme laukkujen kanssa sisään tekemään lähtöselvitystä. Onneksi oli aikainen aamu, joten faneja ei näkynyt. Saimme olla rauhassa. Kun olimme päässeet turvatarkastuksen läpi, menimme kahvilaan odottelemaan, koska lento ei lähtisi vielä tuntiin.

*Timeskip tunti*

Istuin koneessa Joonaksen vieressä. Tommi ja Joel istuvat takanamme ja Olli ja Aleksi edessämme. Lentokone lähtee rullaamaan kohti kiitorataa. Otan Joonaksen käden omaani, koska tiedän, että poika pelkää vähän lentämistä. Kone kiihdyttää vauhtia ja pian se jo nouseekin ilmaan. Laitan kuulokkeet korviin ja nojaan taaksepäin. Tunnen Joonaksen laittavan päänsä olkapäälleni. Laitan käteni hänen ympärilleen. Ouluun ei onneksi ole kuin tunnin lentomatka.

---

Joonas

Nojaan Nikon olkapäähän. Hän ilmeisesti kuuntelee jotain musiikkia, koska hänellä on kuulokkeet korvissa ja hän heiluttelee päätään musiikin tahtiin ja silloin tällöin hyräilee jotain melodiaa, mutta en tunnista mitä hän hyräilee. Se kuitenkin kuulostaa ihanalta. Tulee mieleen ne kaikki illat kun Niko on hyräillyt minulle jotta saisin unta. Hänen hyräilynsä on niin ihanaa kuunneltavaa, että sitä voisi kuunnella koko loppuelämänsä. Kun kuuntelen siinä Nikon hyräilyä minut valtaa rentoutunut tunne. Silmät alkavat painua kiinni. Tunnen kuinka Niko alkaa hipsuttaa sormellaan poskeani. Suljen silmäni. Alan vaipua uneen.
Säpsähdän hereille kun Niko ravistaa minua olkapäästä. Avaan silmäni ja nostan pääni hänen olaltaan. "Mitä?" kysyn ja haukottelen. "Tää laskeutuu ihan just" Niko sanoo. Hän on oikeassa. Ikkunasta voi jo nähdä Oulun talojen katot. Kone laskeutuu koko ajan alemmas ja alemmas, kunnes tunnen tömähdyksen, joka tarkoittaa, että kone on maassa. Vilkaisen edessämme istuvia Ollia ja Aleksia. Aleksi nukkui myös nojaten Olliin, mutta Olli alkoi herätellä häntä. Joelkin oli ilmeisesti juuri herännyt sillä hän venytteli ja haukotteli. Odotimme vähän aikaa, että pahin ruuhka hellittäisi ja lähdimme sitten ulos koneesta. Haimme laukkumme ja menimme ulos, jossa taksi jo odottikin. Menimme kaikki istumaan taksiin ja se lähti viemään meitä hotellille. Oikeastaan olen vähän hermostunut. Siitä on niin kauan kun olen viimeksi soittanut keikalla. Mitä jos en osaa enää? Mitä jos mokaan? Ääh ihan turhaan minä tällaista ajattelen. Se menee varmasti hyvin. Niinkuin Niko sanoi. Käteni on onneksi jo parempi. Vähän sitä vielä särkee välillä mutta muuten pystyn tekemään sillä aika lailla kaikkea. Pääsimme hotelliin ja etsimme huoneet. Niitä oli kolme. Minä ja Niko menimme yhteen, Olli ja Aleksi toiseen, joka oli siinä vieressä ja Joel ja Tommi menivät viimeiseen, joka oli vähän kauempana toisella puolella käytävää. Kun pääsimme huoneeseen, heittäydyin sängylle ja huokaisin syvään. Ennen reissua olin käynyt lääkärissä puhumassa ongelmistani. Minulle oli annettu unilääkkeitä nukkumiseen ja joudun pitämään ruokapäiväkirjaa. Mutta teen tämän vain Nikon takia. Koska rakastan häntä. Niko tuli viereeni sängylle. "Mitä mietit, hattarapää?" hän kysyi. Naurahdin tuolle lempinimelle. "En mitää ihmeellistä. Jännittää se keikka" vastasin. Niko sipaisi poskeani hellästi. "Mä tiiän. Mut se tulee menee ihan tosi hyvin, Joonas. Luota vaan muhun" hän sanoi. Hymyilin hänelle. Onneksi Niko on olemassa. Miten selviäisin yhtään mistään ilman häntä? Meillä on oikeastaan loppupäivä vapaata. Illalla menemme vain katsomaan keikkapaikan. Huomenna pitääkin sitten herätä aikaisin että kerkeää tehdä soundcheckit ja muut tärkeät hommat, mitkä täytyy hoitaa ennen keikkaa. Siellä tulee olemaan todella paljon porukkaa, koska keikka on loppuunmyyty. Mutta se tulee varmasti olemaan huikea yllätys, kun ilmoitamme, että tämä ei olekaan jäähyväiskeikka vaan Blind Channel on palannut takaisin.