Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 108: Prinssi Ruusunen

Olli

Avasin silmäni varovasti. Kirkas valo häikäisi minua. En nähnyt kunnolla mitään mutta kuulin koneiden ääniä. Tajusin olevani sairaalassa. Koko keho tuntui raskaalta ja olo oli muutenkin heikko. "Huomenta Olli" kuulin jonkun sanovan. Hätäännyin vähän. Mitä oikein oli käynyt? Viimeinen muistikuva on omasta eteisestäni. Viiltävä kipu vatsassa. Järkyttävän huono olo. "Olli kaikki on hyvin. Sä oot ollu isossa leikkauksessa ja sua on pidetty unessa monta päivää" kuulin sen saman äänen sanovan. Se oli varmasti joku hoitaja. "M-mit...m-miks..." sain suustani. "Sun maksa petti ja sulle tehtiin maksan siirto" hoitaja kertoi. "Mmmhh...mis J-joo-nas? J-a muut?" sanoin. Väsyttää mutta halusin tietää olivatko jätkät täällä. "Sun pitää nyt levätä. Ystäväsi tulevat varmasti myöhemmin käymään" hoitaja sanoi. Silmäni painuivat kiinni.

***

Avasin silmäni uudelleen. Vieläkin oli vähän tokkurainen olo. "Olli!" kuulin tutun äänen. Käänsin päätä varovasti. "J-joo-nash!" henkäisin nähdessäni parhaan ystäväni istuvan sänkyni vieressä ja hymyilevän kyyneleiden valuessa poskilla. Joonas kumartui halaamaan minua. "Mä pelkäsin jo pahinta mut onneks oot nyt siinä" hän sanoi. "O-onks muut tääl?" kysyin. Joonas nyökkäsi. Ovi aukesi ja muut jätkät kävelivät sisään. Aloin itkemään pelkästä onnesta kun kaikki ystäväni olivat siinä. Vain Aleksi puuttuu mutta uskon hänen olleen suojelusenkelinäni koko tämän ajan. Joonas halasi minua uudelleen. "Shhh älä itke" hän sanoi. Silloin hoitaja tuli sisään työntäen kärryä jolla oli jotain syötävää. "Voisit nyt yrittää vähän syödä jotain ku oot jo sen verran heräilly et vois maistuu jo" hoitaja sanoi ja nosti tarjottimen eteeni. Sillä oli voileipä, lasi mehua, vettä ja jugurtti. "Kiitti" sanoin. Alkoi kieltämättä olla jo nälkä. Aloin syödä varovasti. Ei mennyt kauaa kun olin jo syönyt kaiken. Hoitaja kävi hakemassa tarjottimen pois. "No sulleha maistu" Joonas sanoi. Nyökkäsin. Sitten lääkäri tuli sisään. Jätkät väistyivät kun hän tuli tutkimaan minut. "Ihan hyvältä vaikuttaa. Hylkimisoireitakaan ei ole tullut. Et nyt saisi ensimmäiseen viikkoon nousta sängystä. Sinulla on katetri joten vessakäynneistä ei tarvitse huolehtia" lääkäri sanoi. Joonas tirskahti lääkärin poistuttua. "Mikä nyt on nii vitun hauskaa?" kysyin. "Sul on letku sun letkussa" Joonas tirskui. Niko tönäisi häntä. "Älä viiti" hän sanoi. Hetken kuluttua hoitaja tuli taas sisään. "Ollin pitää nyt levätä. Voitte tulla huomenna uudelleen" hän sanoi. "No eikä tartte" sanoin. "Kuuntele nyt ammattilaisia. Me tullaan huomenna sit" Joonas sanoo. Sitten he lähtivät. Kuolen varmasti tylsyyteen mutta minkäs teet.

---

Niko

Olimme hetki sitten tulleet kotiin. Luojan kiitos Olli on nyt kunnossa. Kenties tämä minun ahdistuksenikin helpottaa nyt. Käyn kuitenkin vielä Julian luona ihan vain varmuuden vuoksi. Koen, että terapiasta on ollut apua. Niinkuin oli silloin vuosia sitten kun aloin käymään Julian vastaanotolla. Olin silloin ahdistunut nuori poika. Tuntui ettei mikään auttanut. Sain kohtauksia lähes joka päivä. Sain onneksi lopulta lääkityksen ja se auttoi. Meni kuitenkin useampi vuosi ennen kuin pystyin lopettamaan lääkkeet kokonaan. Joonas nukkui nojaten minuun. Hän oli nukahtanut aika pian kotiin tulemisen jälkeen. Hän tuhisi söpösti hupparin huppu päässä. Hänen tuuheat kiharat hiuksensa olivat hänen silmillään. Hymyilin ja silitin tuon päätä. Joonas ynähti, korjasi asentoaan ja jatkoi uniaan tyytyväisenä.

*Timeskip*

Joonas on nukkunut jo pari tuntia. Päätin että hänen olisi hyvä herätä jo. "Joonas. Muru ois aika herätä jo. Muuten et saa unta yöllä" sanoin ja ravistin poikaa varovasti. Joonas avasi silmänsä ja venytteli. "Huomenta prinssi Ruusunen" naurahdin ja pörrötin hänen hiuksiaan. Joonas hymyili söpösti. Yhtäkkiä hän valahti kalpeaksi ja läimäisi käden suulleen. Hän nousi ja juoksi vessaan. Sieltä kuului kärsivän kuuloista oksentamista. Huolestuin vähän koska ei se nyt enää darra voinut olla. Menin Joonaksen perään. "Ootko kunnossa?" kysyin ja laskeuduin silittämään Joonaksen selkää. Tuo tärisi vähän. "Ihan helvetin huono olo tuli yhtäkkii.." Joonas sanoo heikosti ennen kuin alkaa taas oksentaa. Silitin hänen selkäänsä. Kun Joonas oli vihdoin lopettanut, menin hakemaan hänelle vesilasin. Poika joi vapisevin käsin. Taultin hänet sohvalle. "Ihan hirvee olo.." Joonas valitti. "Muru mä tiiän" sanoin myötätuntoisesti. Koetin Joonaksen otsaa. Ei tuntunut kuumalta. Joonas kävi sohvalle makaamaan kylkiasentoon ja vapisi. Pelttelin hänet viltillä. Nea tuli juuri silloin kotiin. Hän oli ollut kavereiden kanssa kaupungilla. "Mikä Joonaksel on?" hän kysyi. "En oikee tiiä. Mut vaikuttaa vatsataudilta" vastaan. Joonas nyyhkytti hiljaa. Hain Joonakselle ämpäriin ettei tarvitse lähteä vessaan oksentamaan. "Shhhh ei oo mitää hätää kulta" sanoin ja silitin Joonaksen olkapäätä kun hän itki huonoa oloaan. "Ööm..mä taidan mennä mun kaverille. En haluu et toi tarttuu muhun" Nea sanoi. Nyökkäsin. Nea pakkasi reppunsa ja lähti. Joonas oksensi ämpäriin. Katsoin häntä säälivästi. Voi reppana. Edes vesi ei pysy sisällä. Päätin lähteä kauppaan ostamaan Joonakselle mehua ja jotain mitä saisi helposti alas. Menin lähikauppaamme. Ostin mehua, jaffaa ja joitain smoothieita. Joonaksen on jostain kuitenkin saatava energiaa. Palasin Joonaksen luo. Hän oli nukahtanut. Ihan hyvä vain. Hänen täytyy nyt levätä. Menin tyhjentämään ostokset kaappiin ja sitten putsasin ämpärin ja laiton sen takaisin Joonaksen viereen.