Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 75: Kipua

Olli

Makoilen ja luen jotain lehteä. Aleksi nukkuu. Ihan ymmärrettävää että hän on väsynyt kun hänet on juuri leikattu. Muutenkin vahvat kipulääkkeet saattavat aiheuttaa väsymystä. Ei minunkaan oloni mikään kehuttava ole. En oikein pysty liikkumaan kunnolla. Jos haluan vessaan, pitää kutsua hoitaja auttamaan. Lääkäri selitti että tämä johtuu siitä, että kun olin koomassa, lihakset ovat heikentyneet, mutta se paranee kuulemma kuntoutuksella. Juuri silloin kuulin muminaa viereisestä sängystä. Aleksi alkoi heräillä. "Mikä olo sulla on?" kysyin. Aleksi hieroi silmiään. "Ei mikää paras" hän sanoi. Ymmärrettävää. Silloin meille tuotiin ruokaa. Aleksi katseli omaansa vastahakoisesti. "Ei tee mieli. On vähä huono olo" hän mutisi. "Ei se haittaa. Syöt sen verran kun pystyt" hoitaja sanoi. Aleksi nyökkäsi ja alkoi syödä. Hänen kätensä tärisivät ja hän oli vähän kalpea. Minun käy häntä niin sääliksi. Mutta kunhan hän pääsee leikkaukseen, kaiken pitäisi palata ennalleen. Aloin syödä omaa ruokaani. Meillä oli siis tänään riisiä ja kanaa. Saimme lopulta syötyä kaiken. Vaikka Aleksi söikin vähän hitaammin.

---

Tommi

Istuskelen sohvalla ja katson Netflixiä. Joel oli sanonut menevänsä kävelylle. Hän oli ollut poissa jo tunnin. No, ei kai siinä mitään. Joel tykkää välillä vetäytyä omiin oloihinsa. Antaa hänen olla niin kauan kuin haluaa. En halua olla sellainen ärsyttävä kumppani, jonka täytyy koko ajan saada tietää missä toinen menee ja soittaa hänelle puolen tunnin välein. Minulla itselläni oli kerran sellainen tyttöystävä. Ero tuli yllättäen melko nopeasti. Me emme yksinkertaisesti vain sopineet yhteen. En ikinä haluaisi erota Joelista. Vaikka se oli kerran jo lähellä. Mutta kuulin jostain joskus, että parisuhde ei ole täysin terve, ellei välillä ole erimielisyyksiä ja riitoja. Sarja, jota katsoin alkoi käymään pikkuhiljaa tylsäksi. Sammutin telkkarin ja kävin makaamaan sohvalle. Räpläsin hetken puhelinta ja katsoin mitä kaikkea rakkaat fanimme ovat tällä kertaa keksineet. Vähitellen alkoi väsyttää. Laitoin kännykän pois ja suljin silmäni. Kenties Joel on jo palannut kun herään.

*Timeskip 2h*

Säpsähdän hereille ja sydän pomppaa kurkkuun. Paljonko kello on? Kuinka kauan nukuin? Katson kelloa puhelimestani. Nukuin kaksi tuntia. Joel ei ole vieläkään palannut, mikä tarkoittaa että hän on ollut jo kolme tuntia ulkona. Nyt alkaa jo huolestuttaa. Joel ei ikinä ole näin kauan kävelyllä. Yleensä hän viipyy vain tunnin tai puolitoista tuntia. Eihän hänelle vain ole sattunut mitään? Tai eihän hän ole tehnyt mitään itselleen? Hänellä on kuitenkin viimeaikoina ollut taas vähän rankempaa. Toisaalta kyllä minä olisin huomannut jos Joelilla ei ole kaikki hyvin. Eikä hän ole käyttäytynyt mitenkään erityisen oudosti lähiaikoina. Hän on oikeastaan ollut aivan täysin normaali. Jos ei lasketa sitä, että hän on tavallista väsyneempi kun unettomuus on taas vaivannut häntä. Kyllä Joel pian tulee. Ehkä hän on vain halunnut olla vähän kauemmin kävelyllä. Juuri silloin kuulin avaimen kääntyvän lukossa. Riensin eteiseen. Ovi aukeaa ja Joel astuu sisään. "Rakas missä sä oot ol- heii onks kaikki hyvin?" kysyn. Hänestä näki ettei kaikki ole kunnossa. En nähnyt pojan kasvoja kunnolla, koska hänellä oli huppu päässä ja hiukset peittivät kasvoja vähän. Joel ei sanonut mitään. Hän käveli ohitseni kämppään ja lysähti sohvalle. Kiinnitin huomiota hänen kävelyynsä. Hän ontui vähän toista jalkaansa. "Ootko sä satuttanu ittes?" kysyin. "Mhh mä kaaduin. Ei mitää sen pahempaa" Joel mutisi. "Saanko mä kuitenki kattoo sitä sun jalkaa?" kysyin. Joel epäröi mutta nyökkäsi sitten. Nostin hänen lahjettaan. Järkytyin vähän. Hänen jalkansa oli aivan mustelmilla. "Ei nää kyllä pelkästä kaatumisesta oo voinu tulla" sanoin. Nostin katseeni Joeliin. Hän vältteli katsettani. "Hei Joel kato tänne" sanoin ja otin tuon leuasta kiinni kääntäen hänen kasvonsa itseäni päin. Silloin näin jotain vielä kamalampaa. Joelin naamassa oli myös iso mustelma ja hänen nenästään vuosi verta. "Joel mitä on käyny?" kysyin. Joel purskahti itkuun. "Heii shh kyl sä mulle voit kertoo" sanoin. Mutta Joel vain itki. Minun kävi häntä sääliksi. Oliko joku satuttanut häntä? En kestä edes ajatella että joku olisi tehnyt pahaa minun rakkaalleni. Vedin Joelin syliini. Varovasti etten vahingossakaan satuta häntä. "Joel kerro mulle mitä on käyny. Onks joku käyny sun kimppuun?" kysyin ja silitin itkevän pojan tukkaa. Joel ei pystynyt vastaamaan koska hän itki niin paljon. "Shh rakas ei oo mitää hätää" lohdutan. Pikkuhiljaa Joel alkoi rauhoittua. "Pystyisitkö sä nyt kertomaan mitä on käyny?" kysyin. Joel niiskutti ja pyyhki kyyneleitä. "M-mä nä-nä-in mun e-ex tyttöystävän ja s-sit se v-vaa yhtäkkiä kävi m-mun kimppuun ja h-haukku kusipääks ja kaikkee.." Joel kertoo ääni väristen. "Voi rakas. Senkö takia sulla kesti nii kauan?" kysyin. Joel nyökkäsi. "Mua s-sattu sen jälkeen joka paikkaan ja mä vaa makasin maassa" hän sanoo. "Joel kulta rakas miks sä et soittanu. Oisin voinu hakee sut sieltä" kysyin. "En halunnu huolestuttaa" Joel sanoi. "Joel tää on niin vakava asia et sun ois pitäny soittaa mulle. Tää pitää viedä poliisille. Pahoinpitely on kuitenki rikos" sanoin. Joel alkoi taas itkeä. "Shh hei kaikki on hyvin. Mä autan sua. Kaikki kääntyy vielä paremmaks mä lupaan" sanoin ja halasin häntä tiukasti. "Ja me aloitetaan sillä että putsataan toi sun naama" lisään ja lähdin taluttamaan Joelia kylpyhuoneeseen.

---

Joel

Tommi auttoi minua riisumaan veren tahrimat vaatteeni pois. Kävin suihkussa ja sen jälkeen Tommi käski minut istumaan pöntön päälle. Hän putsasi kasvoni ensin verestä ja otti sitten puhdistusainetta. Hän putsasi otsassani ja poskessani olevat haavat. Ne eivät onneksi olleet kovin syviä joten ei tarvinnut edes laastaria. "Ai vittu" älähdin kun Tommi puhdistaa poskessa olevaa haavaa. Se kirvelee. Pidän nenälläni paperia, jotta verenvuoto tyrehtyisi. Kun Tommi oli saanut haavat putsattua, hän haki minulle puhtaat vaatteet. Puin päälleni ja Tommi auttoi minut takaisin sohvalle. Käperryin tämän syliin. Valutan vielä muutaman kyyneleen. "Kaikki on ihan hyvin nyt Joel" Tommi kuiskasi. "Tarviitko kylmää tohon jalkaan?" hän kysyi sitten. Nyökkäsin. Jalka oli vielä vähän kipeä. Tommi nousi ja haki kylmäpussin. Hän asetti sen jalalleni hyvään kohtaan ja sitten hän otti minut takaisin syliinsä. Kaduttaa etten soittanut Tommille heti. Olin vain maannut maassa kivuissani kunnes lopulta olin saanut itseni ylös ja raahauduin kotiin. Eniten sattui tuohon jalkaan, päähän ja olkapäähän joka oli melkein mennyt taas sijoiltaan. Takerruin tiukasti Tommiin ja painoin pääni hänen rintakehälleen. Tommi silitti päätäni. Silmäni alkoivat painua kiinni kunnes lopulta nukahdin.

---

Niko

Makoilemme Joonaksen kanssa sängyllä ja katsomme elokuvaa läppäriltä. Joonas haukottelee. "Väsyttääkö?" kysyn ja silitän tuon hiuksia. "Vähän" Joonas vastaa. Leffa on onneksi jo melkein loppu. Kun lopputekstit alkavat, laitan läppärin kiinni ja siirrän sen yöpöydälle. Kuulen suloista tuhinaa. Joonas nukahti. Hymyilin ja pussasin häntä hänen hiuksiensa sekaan. Minun piti vielä käydä vessassa ja pestä hampaat, joten hivuttauduin pois Joonaksen alta ja peittelin hänet. Hänkään ei ole vielä pessyt hampaita mutta en viitsinyt enää herättää häntä. Menin vessaan ja tein tarpeeni. Pesin käteni ja otin hammasharjan ja laitoin siihen tahnaa. Pesin hampaat ja menin sitten takaisin makuuhuoneeseen. Asetun Joonaksen viereen ja katselin hetken nukkuvan pojan suloisia kasvoja. Kiedoin käteni pojan ympärille ja hiplasin tuon niskavilloja. "Mmhh" Joonas ynähti, otti paremman asennon ja jatkoi uniaan tyytyväisenä. Silitin hänen selkäänsä kunnes aloin itsekin vaipua uneen. Kuuntelin Joonaksen tuhinaa. Se rauhoittaa mukavasti.

---

Hellurei! Tää luku on ainaki mun mielestä aika random mut ei kiinnosta. XD

Täs nyt kesti taas ku on ollu vähä kiire ja stressi koulun kaa mut kyl tää tästä. :)

Sanoja: 1156