Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 5: Odotus palkitaan

Niko

Olen itkenyt keittiössä nyt viisitoista minuuttia. En kestä enempää. Minun täytyy unohtaa Joonas. Aion kyllä sopia asiat hänen kanssaan mutta sitten se jää siihen. Nostan pääni ja pyyhin kyyneleitä kädelläni. Huomenna kaikki palaa taas ennalleen. Huomenna on treenit. Silloin puhun asiat selviksi Joonaksen kanssa ja voin taas elää normaalisti. Katson kelloa. Kello on varttia vaille viisi iltapäivällä. Kylläpä aika menee nopeasti. Menen jääkaapille ja otan sieltä yhden kaljatölkin. Olin jo avaamassa sitä kun muistin tämänpäiväisen olotilani. Laitoin tölkin äkkiä takaisin jääkaappiin. Menen olohuoneeseen ja laitan telkkarin päälle. Sieltä tulee vain Salkkareita sun muuta tylsää. Nojaan taaksepäin ja huokaisen. Minun täytyy lopettaa tämä hulluus. En voi rakastua omaan bändikaveriin.

---

Joonas

Tuijotan merelle. Päässäni pyörii miljoona ajatusta samaan aikaan. Ensinnäkin se, että olen oikeasti istunut miltei koko päivän tässä laiturilla syömättä mitään muuta kuin aamiaisen. Toisekseen Nikon ja minun rakkaus..... se on..... kiellettyä? Heitän taas kiven veteen. Laulu rentouttaa minua aina joten alan taas laulaa hiljaa.

"How could a heart like yours ever love a heart like mine?"

---

Olli

Kävelen merenrannassa olevaa tietä pitkin. Yhtäkkiä pysähdyn. Kuulen tuttua laulua jostain. Vähän matkan päässä on laituri. Siellä istuu joku heilutellen jalkojaan meressä. Pörröisestä hiuspehkosta ei voi erehtyä. Menen lähemmäs laituria. "Joonas?" sanon varovasti. Poika kääntää katseensa ja näyttää säikähtäneeltä. "Mitä sä täällä yksin istut?" kysyin. Kun pääsen lähemmäs Joonasta, huomaan että hän on taas itkenyt. Istun tämän viereen. "Vaivaako se eilinen sua edelleen?" kysyn. Joonas ei vastaa vaan viskaa kiven mereen. Laitan käden tämän olalle. "Sun olo helpottuis jos puhuisit" sanoin. Joonas painoi päänsä ja pyyhki jotakin kasvoiltaan. Tiesin, että hän itki. "M-mä en h-halua puhua siitä" Joonas sanoi yrittäen kuulostaa normaalilta. Halasin Joonasta. "M-mua a-ahdistaa niin paljon koko ajan j-ja mä v-vaan toivon e-että m-me saadaan pu-puhuttua Nikon kanssa h-huomenna" Joonas sanoi ja hänen äänensä kuulosti edellistä paljon itkuisemmalta. Silitin tämän selkää. "Anna tulla vaan, se helpottaa" sanoin rauhoittavasti ja tunsin kuinka Joonas nojasi rintaani vasten ja nyyhkytti.

---

Joonas

Tässä sitä ollaan taas. Itkemässä Ollin sylissä. Pystyin pitämään tunteeni kurissa yksin, mutta kun Olli oli läsnä, se kaikki ahdistus ja pelko tulevasta vain purkautui. Itkun muodossa. Mutta annoin itselleni luvan itkeä kyynelvarastoni kuiviin, koska niinkuin Olli sanoi, se helpottaa. Olli on kyllä niin huolehtivainen. Jotenkin tuntui turvalliselta kun hän silitti selkääni ja kuiskutteli korvaani "Shh kyllä se siitä" hänen rauhallisella äänellään. Olisipa Olli ollut siellä kylpyhuoneessa, kun olin rypemässä itsesäälissä ja itkin koko kehoni kuiviin. Olli on auttanut muitakin bändiläisiä monesti. Kerran Joel kompastui studiolla johonkin johtoon ja löi päänsä lattiaan. Olli oli lähimpänä ja auttoi Joelin istumaan sohvalle ja jopa yöpyi tämän luona voidakseen seurata tämän vointia. Ei Joelille pahasti käynyt. Lievä aivotärähdys vain. Istuimme sillä laiturilla ainakin puoli tuntia. Minä olin käpertynyt Ollin syliin ja Olli piti käsivarsiaan ympärilläni. Lopulta Olli katsoi kelloa. "Kello on jo seitsemän. Kylläpäs tämä päivä on mennyt nopeasti. Hei kuule Joonas, mitä jos sä nukkuisit tämän yön mun luona koska asun lähempänä ja mennään huomenna yhdessä studiolle?" hän sanoi. Nyökytin päätäni. Olin niin väsynyt että minulle oli ihan sama minne menisimme kunhan pääsisin nukkumaan. Kävelimme yhdessä Ollin luo. Istuin sohvalle ja nojasin taaksepäin. "Oo kuin kotonas. Ja täs on sulle pyyhe jos haluut käydä suihkussa" Olli sanoi ja heitti sinisen pyyhkeen minulle. Suihku kyllä tekisi terää. Kun tulin pois suihkusta, Olli oli pedannut minulle pedin sohvalle. Tai siis minä luulin että hän oli pedannut sen minulle. Todellisuudessa Olli nukkui itse sohvalla ja minä saisin nukkua hänen sängyssään. Ja Ollille ei kannata väittää vastaan. Iltapalaksi Olli teki meille molemmille isot voileivät. Minulla olikin nälkä. Syömisen jälkeen olin jo niin väsynyt että kävin nopeasti harjaamassa hampaani ja kömmin sitten sänkyyn. "Hyvää yötä" Olli kuiskasi, sammutti valon ja sulki oven. Kääriydyin mukavasti paksuun peittoon. Pakko myöntää että minulle oli tullut hieman kylmä siellä laiturilla istuessa. Suljin silmäni ja nukahdin melkein heti.