Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 13: Hyvästi rakas

Joel

Pidin tiukasti kiinni Joonaksen käsivarresta kun tämä koitti rimpuilla irti otteestani. Hänen käsivarressaan oli side, jossa oli verisiä jälkiä. "Päästä nyt vittu irti Joel!" Joonas huusi ja kuulin hänen äänestään että hän alkaisi ihan juuri itkemään. Hän riuhtoi kättään kaikin voimin. "En ennen kun sä kerrot miks sä oot tehny näin" sanoin ja pidin edelleen kiinni tiukasti. Joonas kiskaisi vielä kerran ennen kuin luovutti ja lysähti polvilleen maahan alkaen itkeä. Päästin irti hänen käsivarrestaan. "Haluutko kertoo mulle" kysyin. Joonas vain itki polvillaan maassa. Hetken päästä  hän nousi ja tuli istumaan viereeni. "Joonas miksi sä teit näin itelles?" kysyin. Joonas pyyhki kyyneliä. "M-mä olin n-niin palasina e-eikä mulla o-ollu enää vaihtoehtoja"  hän selitti ja veti toisenkin hihan ylös. Siinäkin oli verinen side. "Joonas tiedäthän että sä oot mulle ja monelle muulle tosi tärkee eikä me haluta että sä satutat itteäs?" sanoin ja vedin Joonaksen halaukseen. Joonas alkoi taas itkeä. "A-anteeks...." hän sopersi. Minullakin oli paha olla tyttöystäväni takia mutta minun ongelmani oli pieni verrattuna Joonakseen. Hän oli sortunut viiltelemään. Hänen piti lopettaa ennen kuin tapahtuisi jotain pahempaa. Mitä jos Joonas päätyisi yrittämään itsemurhaa? Ei, ei Joonas niin tekisi. "Ei sun tarvi pyytää anteeksi. Mut lupaa että sä lopetat tän" sanoin Joonakselle ja silitin tämän pörröistä tukkaa. "M-mä lupaan" Joonas sanoi. Sitten autoin Joonasta sitomaan haavat paremmin. Joonaksen ranteet olivat vuotaneet pahimmin, sillä niissä oli todella syvät viillot. Päätimme vain istua sohvalla ja katsoa jotain telkkarista.

---

Olli

Oli kulunut jo kaksi tuntia siitä kun toin Aleksin sairaalaan. Se tuntui jotenkin oudolta, koska vastahan olimme lähteneet sairaalasta. Hoitaja tuli viimein luokseni. "Aleksilla on todennäköisesti keuhkokuume. Pidämme hänet täällä pari päivää. Saimme laskettua kuumetta lääkkeillä mutta hän on edelleen heikossa kunnossa" hän selitti. Sitten hän ohjasi minut huoneeseen, jossa Aleksi makasi sängyssä. Hän oli edelleen kalpea, mutta yskä oli hellittänyt.  Aleksi avasi silmänsä ja hymyili nähdessään minut. "Mikä olo?" kysyin. Aleksi yskäisi ja vastasi sitten. "Vähän parempi. Kiitos että autoit mua" hän sanoi. Otin tämän kädestä kiinni. "Tottakai mun pitää auttaa ystävää" sanoin ja hymyilin hänelle.

---

Joonas

Olimme katsoneet Joelin kanssa jonkin aikaa telkkaria ja tämä oli nukahtanut sohvalle. Silloin päässäni vain naksahti ja päätin että aion tehdä sen. Otin kynää ja paperia ja aloin kirjoittaa Nikolle kirjettä.

"Niko. Mä rakastan sua mut mun elämä on liian vaikeaa enkä mä enää kestä tätä. Kun sä luet tätä, mä oon luultavasti jo jossain paremmassa paikassa. Mut tää ei johdu susta. Mulla on omat syyni. Mä rakastan sua ja tuun aina rakastamaan. Muista mitä mä lupasin sulle. Että jatkan mun elämää ja muistan että sä elät aina mun sydämessä. Nyt sun täytyy luvata sama. Mä oon aina täällä. Älkää turhaan jääkö suremaan. Mulla on kaikki hyvin nyt. Älä itke Niko. Tavataan taivaassa sitten joskus.

~Joonas"

Laitoin kirjeen kirjekuoreen ja kirjoitin sen päälle "Nikolle, rakkaudella Joonas". Sitten jätin Joelille lapun että menin tapaamaan Nikoa sairaalaan. Lähdin kohti sairaalaa. Päästyäni perille huomasin Nikon nukkuvan. Ehkä ihan hyvä. Hän ei turhaan kyselisi. Jätin kirjekuoren hänen syliinsä ja pussasin Nikoa otsalle. Hän näytti niin onnelliselta nukkuessaan. "Hyvästi rakas" kuiskasin kyynelten valuessa poskiani pitkin.

---

Joel

Havahduin Joonaksen sohvalta. Joonas oli hävinnyt jonnekin. Aloin ensin panikoida mutta sitten näin lapun pöydältä. Nappasin sen ja luin.