Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 43: "Mä oon homo"

*Timeskip ens viikkoon*

Aleksi

Minä laitan hiuksia vessassa kun Olli ryntäilee ympäri kämppää ja kerää tavaroita mitä hän tarvitsee mukaan. Tänään me lähtisimme viimein lomalle Kreikkaan. "Aleksi?! Otitko sä jo sen aurinkorasvan ja onhan sulla sun passi ja ja..." Olli huutaa minulle olohuoneesta. "Rakas rauhotu vähän. Joo, mulla on kaikki jo pakattuna. Muista et me ollaan menossa lomalle" sanon ja menen sulkemaan omaa matkalaukkuani, joka on lattialla. "Joo okei mä rauhotun. Mut haluun vaa varmistaa ettei mitään jää" Olli sanoo ja hakee oman matkalaukkunsa makuuhuoneesta. Ollilla on selkeästi matkakuume, koska hän on aloittanut pakkaamisen jo viikko sitten. Mutta Olli on Olli. Hän aloittaa kiertueillekkin valmistautumisen jo hyvissä ajoin. Tarkistamme vielä että kaikki tärkeimmät on mukana ja lähdemme sitten ulos, jossa taksi jo odottaakin. Nostimme laukut takakonttiin ja menimme taksiin istumaan. Asunnoltamme on aika lyhyt matka lentokentälle. Vihdoinkin taksi pysähtyy ison rakennuksen eteen, jossa on kyltti, jossa lukee isolla "Terminaali 1". Tämä paikka on työjuttujen takia tullut vähän liiankin tutuksi meille. Nousemme taksista ja Olli maksaa matkan. Se ei onneksi ollut kuin muutama kymppi. Sitten hän tarttuu käteeni ja katsomme toisiamme hymyillen. "Ootko valmis maailman parhaaseen reissuun?" Olli kysyy. "Todellaki" vastaan ja kävelemme käsi kädessä sisälle terminaaliin. Tästä se alkaa. Minun ja Ollin ensimmäinen yhteinen matka.

---

Niko

Flunssani on parantunut oikein hyvin. Siitä on kai osittain kiittäminen Joonasta, joka on pitänyt minusta niin hyvää huolta. Olli ja Aleksi laittoivat juuri söpön selfien lentokentältä. Olen niin onnellinen heidän puolestaan. Olisi ihanaa päästä joskus Joonaksen kanssa matkalle. No, pääsisin hänen kanssaan viimeistään häämatkalle. Häistä puheen ollen, olemme saaneet niitä jo hyvin suunniteltua. Häät olisivat kesäkuussa ja nyt on toukokuu. Eli on vielä hyvin aikaa valmistautua niin henkisesti kuin fyysisestikin tuohon tärkeään päivään. Olemme varanneet kesäkuun alun häille ja häämatkalle ja kesäkuun lopun ja heinäkuun soitamme sitten keikkoja. Luonnollisesti. Olemme päättäneet että matkustamme huomenna Ouluun kertoaksemme minun vanhemmilleni meistä hyvissä ajoin ennen häitä. Joonaksen vanhemmat tietävät jo häistä ja Joonaksen isä hyväksyi lopulta Joonaksen homouden. Mutta minun vanhempani eivät tiedä. En edes tiedä miksi en ole kertonut. Olisi ehkä pitänyt. Mitä jos he eivät hyväksy avioliittoamme? Vanhempani ovat aina olleet hiukan epäileväisiä minun suhteeni. He epäilivät jo alusta asti tätä hullua unelmaanikin. Mutta he ovat suhtautuneet tähän suosioon hyvin. Mutta oman lapsen homous on tietysti aivan eri asia. Ajatukseni keskeytyvät kun Joonas tulee kiehnäämään minun syliini. "No mitä?" kysyn. "Huomiotaaaa!!" Joonas marisee kuin pikku lapsi. "Vai että huomiota. No oisko tää hyvä?" sanon kiusoittelevasti ja kaadan Joonaksen selälleen sohvalle alkaen suudella häntä hyvin intohimoisesti. Teen vielä pari kivaa merkkiä Joonaksen kaulaan ennen kuin irrottaudun hänestä. "Kelpaa" poika toteaa ja tulee syliini istumaan kietoen kätensä ympärilleni. "Jännittääkö sua huominen?" Joonas kysyi sitten. "No siis joo. Oon kuullu miten ne on puhunu homoista ja se ei ollu kaunista kuultavaa" vastaan. "No mut sä oot niiden lapsi ja ne rakastaa sua varmasti vaikka olisit joku vitun taisteluhelikopteri" Joonas sanoo ja nauramme molemmat vähän. "Ja muista Niko että mä oon aina sun tukena kävi miten kävi" Joonas sanoo sitten ja silittää käsivarttani. Hymyilin ja suutelin tuota.

---

Tommi

Katsomme Isabellan kanssa kämppää netistä. Minä ja Joel toimimme makutuomareina. "Tää on aika kiva" sanon kun katsomme jotain pientä yksiötä. "Joo, mut aika kallis" Isabella sanoo. Se on kyllä totta. Hyvät asunnot maksavat maltaita. Isabella huokaisee ja sulkee läppärin. "Ei tästä tuu mitään" hän sanoi. "Hei älä viitti. Kyl sä löydät vielä hyvän kämpän" lohdutan ja taputan häntä olalle. Hän hymyilee vähän. Sitten huomasin Joelin nukahtaneen istualteen sohvalle. "Joku tais tylsistyä" Isabella naurahti. "Näköjään" sanon ja nostan rakkaan poikaystäväni syliini ja kannan hänet sänkyyn. Siellä olisi varmasti mukavampi nukkua päiväunia. Laitoin vielä peiton Joelin päälle. Hänen suupielensä kääntyivät hymyyn. Suloista. Hymyilin tuolle hetken. Sitten poistun huoneesta sulkien oven perässä. "Onks teidän välillä jotain?" Isabella töksäyttää. Aivan. Hän ei tiedä meistä. Hän tietää vain Nikon ja Joonaksen sekä Aleksin ja Ollin suhteista. "No siis...Joel on mun poikaystävä" vastaan. Odotan reaktioita katse lattiassa. "Ymmärrän jos et hyväksy mua...ei iskä ja äitikään..." sanon hiljaa. Yritän pidätellä kyyneleitä. Mutta yllätyn kun Isabella tulee halaamaan minua. "Mä oon niin ylpeä susta et uskalsit kertoo" hän kuiskaa. "Eli sä...hyväksyt mut?" varmistan vielä. Isabella katsoo minua silmiin ja nyökkää. Muutama kyynel valuu silmistäni ja vedän hänet takaisin halaukseen. "Kiitti. Sä et tiiä mitä tää merkkaa" sanon. Isabella hymyilee. "Sä oot mun isoveli ja sä oot tukenu mua aina ihan kaikessa. Ja mä tuen sua. Aina. Ihan kaikessa" hän sanoo. Nuo sanat saavat minut liikuttumaan. Pyyhin kyyneleitä kädelläni. Juuri silloin unenpöpperöinen Joel ilmestyy makuuhuoneen ovelle. "Rakas miks sä itket?" hän kysyy hieman huolestuneena. "Ei hätää! M-mä vaan kerroin Isabellalle meistä j-ja se hyväksy mut. S-se on mulle i-iso juttu k-koska mun vanhemmat ei hyväksyny mun homoutta" kerron. Joel tulee halaamaan minua. "Mä rakastan sua" hän kuiskaa korvaani.