Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku 6: Enemmän kuin ystävä

Niko

Tiedän. Minun piti vain puhua Joonaksen kanssa ja jättää asia siihen, mutta en vain pystynyt enää hillitsemään itseäni. Katsoimme toisiamme. Molemmilla oli kyyneleet silmissä. Joonas nielaisi ja sanoi "Niko sä et tiiä miten kauan oon halunnu kuulla noi sanat". Kyyneleet valuivat pojan poskia pitkin. Hän hymyili minulle suloisinta hymyään. " Sä et tiiä miten kauan oon halunnu sanoa tän sulle" vastasin ja halasin Joonasta. Itkimme molemmat hetken ihan vain koska olimme niin onnellisia että tämä asia oli viimein selvää. Tunne oli molemminpuolista. Kuulimme oven aukeavan takanamme. Joel kurkisti ulos. "Joko te ootte saanu selvitettyä ton juttunne mikä ikinä onkaa?" hän kysyi hieman kärsimättömällä äänellä. Nyökkäsimme ja lähdimme Joelin perässä takaisin sisälle. Treenit menivät paremmin kuin koskaan, koska minä ja Joonas emme enää vältelleet toistemme katseita. Kun olimme valmiit menin Joonaksen luo ja kysyin "Tuota.. haluisitko sä tulla mun luo yöks? Voitas kattoo vaikka leffaa tai jotain". Joonas katsoi minua hetken. " Tottakai haluan" hän vastasi sitten ja vaikutti innostuneelta. Niin me sitten lähdimme Tommin kyydillä minun luokseni. Kun pääsimme sisään Rommi tervehti Joonasta iloisesti. Istuimme sohvalle. Pahaksi onneksi olin unohtanut viinapullon sohvapöydälle ja Joonas tietysti huomasi sen. Ja sen, että pullo oli lähes tyhjä. "Niko mikä toi on? Ootko sä juonut? Miksi?" hän katsoi minuun ja näytti huolestuneelta. Pullollinen viinaa on kuitenkin aika paljon yhdessä illassa. En halunnut aluksi vastata mitään. Päätin kuitenkin olla rehellinen. "Mua vaivasi tosi paljon se meidän öh juttu ja halusin vaa nollata ajatuksia" sanoin. Joonas katsoi minua hetken noilla niin ihanilla suurilla, sinisillä silmillä. "Voi Niko" hän huokaisi ja veti minut halaukseen. Olimme siinä hetken. "Sähän tiedät että me ei saatais tuntea näin toisiamme kohtaan?" kysyin ja Joonas nyökkäsi. Päätimme pitää tämän salassa. Joonas oli kyllä kertonut Ollille mutta voimme luottaa ettei tämä kerro sitä eteenpäin. Kävimme kaupassa ostamassa herkkuja leffaa varten. Valitsimme jonkun komedian, jota kumpikaan ei ollut vielä nähnyt. Leffa oli aika tylsä, mutta saimme sen kuitenkin katsottua loppuun. Sitten ehdotin, että menisimme käymään suihkussa. Vuorotellen siis.

---

Joonas

Minä kävin ensin suihkussa ja sitten oli Nikon vuoro. Makoilin Nikon isolla parisängyllä ja selasin Instagramia. Niko tuli pian huoneeseen pelkkä pyyhe päällään. Hänen märät hiuksensa roikkuivat hänen olkapäillään. Hän näytti uskomattoman hyvältä. Niko huomasi katseeni ja hymyili pienesti. Punastuin ja jatkoin Instagramin selailua. Hetken päästä Niko tuli viereeni, nappasi puhelimeni ja laski sen yöpöydälle. "Hei mitä sä.." aloitin mutta en ehtinyt sanoa lausetta loppuun, kun Niko suuteli minua hellästi. Vastasin suudelmaan. "Mitä mieltä sä oot? Ollaanko vaan kavereita vai?" Niko kysyi ja silitti poskeani. "Sä oot aina ollut mulle jotain enemmän" vastasin ja suutelin taas Nikoa. "Niin säkin mulle" Niko sanoi. Kävimme vielä pesemässä hampaat ja sitten menimme takaisin sänkyyn. Niko veti peittoa päällemme ja minä makasin pää Nikon rinnan päällä. Tunsin Nikon käden silittelevän pörröisiä hiuksiani. Minun oli hyvä olla juuri siinä juuri nyt. Kuulin Nikon rauhallisen hengityksen ja tunsin kuinka tämän rintakehä kohoili tasaisesti. Nikon keho oli niin lämmin. Tunsin silmäluomieni painuvan kiinni. "Hyvää yötä, nuku hyvin Joonas" Niko kuiskasi ja pussasi minua otsalle.

---

Niko

Silittelin rintani päällä nukkuvaa Joonasta. Hän näytti niin suloiselta nukkuessaan. Hän tuhisi hiljaa, mikä teki hänestä vielä kymmenen kertaa suloisemman. Laitoin käteni tämän ympärille ja suljin itsekin silmäni. Olin onnellinen. Joonas oli siinä ja minä en päästäisi hänestä irti vaikka mikä tulisi.

---

Joonas

Säpsähdin hereille. Niko nukkui vielä. Hänen kätensä oli ympärilläni. En todellakaan halunnut nousta vielä, sillä siinä oli niin lämmin ja mukava olla. Ensimmäistä kertaa moneen viikkoon minun oli hyvä olla. Tunsin kuinka Niko alkoi silittää selkääni. "Huomenta" sanoin hiljaa. Niko hymyili ja pörrötti tukkaani. "Mä oon niin onnellinen että sä oot siinä" hän sanoi. Sitten suutelimme. Niko yritti nousta ylös, mutta takerruin häneen. "Älä mee vielä!" anelin. Niko irrottautui otteestani. "Mä meen tekemään aamupalaa ja tuun sitten takaisin" hän sanoi. Nyökkäsin ja jäin makaamaan peiton alle. Sitten tunsin jotain. Kurkistin peiton alle. Voi vittu. Minulla seisoi. Mutta en minä voinut Nikoa sänkyyn pyytää. Emmehän olleet edes vielä yhdessä. Virallisesti. "Voi helvetin persereikä!" kirosin itsekseni. Tiesin, että minulla oli vain yksi ratkaisu ongelmaani. Hiippailin vessaan, joka oli makuuhuoneen vieressä. Vedin housut nilkkoihin ja tartuin siihen. Yritin olla mahdollisimman hiljaa. Viisi minuuttia kului ennen kun sain homman hoidettua. Pesin käteni ja hipsin takaisin makuuhuoneeseen. Toivoin vain ettei Niko kuullut puuhiani. Se olisi ollut kiusallista. Pian Niko jo tulikin makuuhuoneeseen kantaen tarjotinta jolla oli kaksi kahvikuppia ja kaksi isoa kerrosleipää. Hän istuutui viereeni sängylle ja laski tarjottimen väliimme. Minulla oli kauhea nälkä, joten otin leivän ja haukkasin sitä. Siinä oli paistettu kananmuna, kinkku, juusto ja salaattia. "Miten sä muistit että tää on mun lemppari yhdistelmä?" kysyin ja Niko hymyili minulle ja suuteli otsaani. "Tottakai mä muistin. Oon tuntenut sut jo kahdeksan vuotta" hän naurahti.

---

Niko

Katselin Joonasta joka söi onnellisena leipäänsä. Hänellä näytti olleen nälkä, sillä hän otti isoja haukkuja siitä. "Varovasti ettet tukehdu!" naurahdin ja pörrötin taas tämän tukkaa. Kun olimme saaneet syötyä, vein astiat tiskiin. Hetken päästä Joonas tuli halaamaan minua takaapäin. Hän oli saanut jo vaatteet päälleen. Käännyin ympäri ja suutelin Joonasta. "Mun pitää lähteä kohta mutta ehitään vielä tehdä jotain" Joonas sanoi iloisesti. Päätimme pelata korttia. Joonas tietysti voitti, mutta ei se minua haitannut, sillä hän näytti uskomattoman söpöltä kun hän tanssi voitettuaan. Tarjouduin saattamaan Joonaksen juna-asemalle ja tämä suostui. Joonas oli lähdössä Ouluun vanhempiensa luo viettämään tämän äidin syntymäpäivää. Hän osallistuisi treeneihin videopuhelun kautta. Olimme järjestäneet asiat niin, että emme tarvinneet Joonasta muuhun kuin sanomaan mielipiteitään jostain. Kävimme hakemassa Joonaksen matkatavarat hänen luotaan ja menimme sitten juna-asemalle. "Tuo on minun junani" Joonas sanoi ja osoitti junaa, joka oli ihan aseman toisessa reunassa. Kävelimme laiturille jolta juna lähti ja Joonas kantoi matkalaukkunsa sisään. Sitten hän hyppäsi vielä pois junasta ja syöksyi halaamaan minua. "Nähdään viikon päästä" hän sanoi. "Nähdään" vastasin. Täällä emme voineet suudella sillä joku olisi voinut nähdä. Joonas meni takaisin junaan ja näin vielä hänen pörröiset hiuksensa ennen kun junan ovet liukuivat kiinni. Näin Joonaksen ikkunassa oven toisella puolella ja kun juna lähti liikkeelle lähdin juoksemaan sen vierellä nähdäkseni Joonaksen mahdollisimman kauan. Poika vilkutti minulle ja huomasin kyyneleen valuvan tämän poskea pitkin. Kyllä minunkin tulee häntä ikävä vaikka näemmekin jo viikon päästä ja voimme puhua videopuhelua vaikka joka päivä. Pian juna katosi kulman taakse. "Sinne meni" ajattelin. Lähdin äkkiä pois asemalta ettei kukaan vain näe että silmäni kostuivat hiukan.

---

Mulla on nyt tän kaa semmonen systeemi et mul on valmiita lukuja kirjotettuna ja julkasen niitä sit. XD