Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

luku. 9: Kunhan sä olet onnellinen

Niko

Päätimme katsoa jonkun leffan. Minä istuin sohvalla ja Joonaksen pää lepäsi reisieni päällä. Olin laittanut kylmäpussin hänen selkänsä alle ja peitellyt hänet viltillä. "Onko sun nyt hyvä olla?" kysyin ja silitin Joonaksen hiuksia. "Mm" Joonas mumisi. Katsoimme jonkun uuden leffan jonka löysimme Netflixistä. Noin puolessa välissä huomasin, että Joonas oli nukahtanut. Hän näytti suloiselta kasvoissa olevista mustelmista huolimatta. Jatkoin leffan katsoimista. Leffan loputtua päätin mennä tekemään ruokaa. Hivuttauduin pois Joonaksen alta ja peittelin hänet hyvään asentoon sohvalle. Poika jatkoi uniaan. Menin keittiöön ja aloin tehdä pastaa ja jauhelihakastiketta, sillä olin taas unohtanut käydä kaupassa ja minulla oli vain pastaa ja juuri ja juuri ainekset jauhelihakastikkeeseen. Kun olin laittanut veden kiehumaan kuulin ääniä olohuoneesta. Kurkistin ja näin kuinka Joonas kieri unissaan ja ynisi. Kohautin olkiani. Tuo on ihan normaalia. Jatkoin ruoan laittoa. Sitten hätkähdin. Kuulin huudon. "Ei älkää!". Sitten kuului tömähdys. Ryntäsin olohuoneeseen. Joonas makasi lattialla pidellen päätään ja itki. " JOONAS! Ootko kunnossa?" huudahdin ja menin pojan luo. Autoin hänet takaisin sohvalle istumaan. "Rakas ootko kunnossa?" kysyin uudelleen. "J-joo m-mä v-vaan näin ihan kamalaa p-painajaista ja tipuin sohvalta" Joonas sanoi itkuisella äänellä. "Voi kulta ei mitään hätää se oli vaan unta. Sattuko sua johonkin?" sanoin ja otin hänet halaukseen. "P-päähän" Joonas sanoi. "Sattuuko paljon?" kysyin. "E-ei m-mutta mä säikähdin" Joonas sanoi. Silitin hänen selkäänsä. Varoin koskemasta mustelmaan ettei häntä sattuisi enempää. "Mitä siinä unessa tapahtu?" kysyin. Joonas niiskautti nenäänsä. "J-jätkät s-sai tietää m-meistä ja h-heitti meidät b-bändistä" hän sanoi ja purskahti itkuun. Hän nojasi olkapäähäni ja itki rauhattomasti. "Joonas kulta rakas se oli vaan unta, ei ne heitä meitä bändistä. Ei ne saa tietää meistä. Mä oon sanonut sulle monta kertaa" yritin lohduttaa häntä mutta Joonas vain itki. Yleensä hän rauhottui viidessä minuutissa mutta nyt hän vain itki itkemistään. Joonas taisi ottaa sen studiolla käynnin vähän turhankin raskaasti. "Älä itke rakas" sanoin ja nostin hänet paremmin syliini. "Eikö meidän pitäis vaan kertoa? Se helpottais meidän kaikkien elämää" kysyin. Joonas niiskautti taas nenäänsä. "M-miten niin helpottaa? M-meidät heitetään b-bändistä s-sitäkö sä haluut?" hän sai sanottua nyyhkytyksen seasta. "Mua ei kiinnosta mikään muu niin kauan kun sä oot siinä mun kanssa. Mä haluun vaan että sä oot onnellinen" sanoin ja Joonas katsoi minuun epäuskoisena. "S-sä oot v-valmis luopumaan bändistä....mun takia?" hän kysyi. Epäröin hetken mutta nyökkäsin sitten. Joonas purskahti taas itkuun mutta tällä kertaa helpotuksesta, onnesta ja kiitollisuudesta.

---

Joonas

En voinut uskoa sitä. Blind Channel oli Nikolle niin tärkeä ja hän oli valmis luopumaan siitä kaikesta vain minun takiani. Nyt minä tiedän että hän todella rakastaa minua. Olin tunnekuohun vallassa ja itkin kuin pieni lapsi Nikon halatessa minua. En enää tiennyt miksi itkin. Kai se kaikki stressi ja ahdistus vain purkautui. Istuimme siinä jonkin aikaa. Lopulta kuivasin kyyneleet. "Onko kaikki hyvin?" Niko kysyi ja hipelöi hiuksiani. Nyökkäsin. Niko meni jatkamaan ruoanlaittoa. Tarjouduin auttamaan mutta Nikon mielestä minun piti levätä. Niin minä sitten kävin sohvalle makaamaan. Tuijottelin kattoon ja mietin asioita. Hetken päästä keittiöstä kuului huutoa. Hätkähdin ja nousin istumaan. "AI SAATANA!" kuulin Nikon kiroavan. Menin äkkiä katsomaan oliko kaikki kunnossa. "Onko kaikki hyvin?" kysyin päästyäni keittiöön. "Ai helvetti....tuli aika paha viilto" Niko sanoi ja näytti kättään. Peukalossa oli iso viilto josta vuosi runsaasti verta. Niko oli leikannut sipulia ja osunut sormeensa. "Toi pitää putsata!" sanoin. Käskin Nikon istua keittiön pöydän ääreen ja hain vessasta puhdistusaineen ja pumpulia. Pyyhin ensin veren pois haavan päältä ja aloin sitten puhdistaa sitä. "AI VITTU!" Niko huusi. "Tiiän että tää sattuu mutta tää on pakko tehdä" sanoin ja jatkoin. Kun haava oli puhdistettu laitoin siihen siteen. "Ehkä mä leikkaan noi sipulit loppuun" sanoin ja tartuin veitseen. Lopulta saimme ruoan valmiiksi. Niko kirosi edelleen haavaa kädessään. Minulla oli sudennälkä ja söin ainakin kolme lautasellista pastaa. Niko vain katsoi minua ihmeissään.