Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 62: Partaterä

Olli

Heräsin aikaisin aamulla enkä saanut enää unta. Tänään menisimme Aleksin luo sairaalaan ja toivon mukaan Aleksi herätetään tänään. Päätin vain nousta ylös koska turha minun on maata sängyssä kun en vain saa unta. Menin keittiöön keittämään kahvia. Vilkaisen olohuoneeseen. Siellä Joonas ja Niko nukkuvat päällekkäin. Söpöä. Onneksi se suudelma asia saatiin selvitettyä. Eikä Nikolle käynyt pahasti. Ja nuo kaksihan menevät naimisiin ihan pian. Olen niin onnellinen heidän puolestaan. Kunhan vain Nikon jalka paranee ennen häitä. Sain kahvin valmiiksi ja kaadoin sitä kuppiin. Juuri silloin Niko tulee keittiöön. "Huomenta" sanon. "Huomenta" Niko vastaa ja menee kahvinkeittimen luo saadakseen kahvia itselleen. "Nukkuuko Joonas viel?" kysyn. Niko nyökkää. Raukka taisi väsyä siitä eilisestä. Katsoin olohuoneeseen ja siellä Joonas nukkui kääriytyneenä vilttiin. "Monelta sitä Aleksia pääsee kattoo?" Niko kysyy istuessaan pöydän ääreen viereeni. "No se vierailuaika alkaa kello 10" sanon. Niko nyökkää vain. Pian myös Joel ja Tommi ilmaantuvat keittiöön aamupalalle.

*timeskip 1h*

Istuimme autossa matkalla sairaalaan. Halusin päästä Aleksin luo niin pian kuin suinkin. Toivottavasti hänet voidaan herättää ja hän olisi ihan kunnossa. Kun olimme perillä lähdin ripeästi kohti ovia ennen kun muut edes ehtivät autosta ulos. "Olli odota nyt vähän!" Joonas huusi. En kuunnellut. Pääsimme Aleksin huoneeseen. Hän ei ollut vielä hereillä. Silitin hänen poskeaan ja hymyilin. Hän on niin suloinen. Juuri silloin lääkäri ja hoitaja tulivat huoneeseen. "Kaikki vaikuttaisi olevan hyvin joten voimme alkaa herättelemään Aleksia. Ensin pitää kuitenkin katsoa alkaako hän hengittää itse" lääkäri sanoi. Hän sammutti hengityskoneen. Meni kauan eikä mitään tapahtunut. Entä jos Aleksi ei ala hengittämään? Lääkäri näytti totiselta. "Odotetaan vielä hetki" hän sanoi. Sitten. Aivan yhtäkkiä Aleksi vetäisi henkeä sisäänpäin. Huokaisen helpotuksesta. Valitun myös muutaman kyyneleen pelkästä ilosta. Lääkäri katsoi jotain jostain monitorista. "Hengittää itse. Voidaan alkaa herättämään" hän sanoi. Hän painoi jotain nappia jostain koneesta. "Nyt sä voit puhua hänelle ja vähän koskea häntä" hän sanoi minulle. Otin Aleksin käden omaani. "Rakas, ei mitään hätää. Mä tässä, Olli" sanoin ja silitin hänen hiuksiaan. Muut jätkät katselivat tilannetta sivummalta. Sitten Aleksin käsi liikahtaa. "Aleksi?" huudahdan. Lääkäri ottaa Aleksin molemmista käsistä kiinni. "Aleksi, jos sä kuulet mua, purista mun käsiä" hän sanoi. Ja Aleksi puristaa. Hän siis alkoi heräillä! Aleksi raotti silmiään ihan vähän. "Mhhmhh" hän mumisi. "Aleksi ei mitään hätää. Sä oot ollu isossa leikkauksessa. Sulla on nyt hengitysputki kurkussa joten älä yritä puhua" lääkäri sanoi. "Nyt tulee vähän kirkasta valoa, älä säikähdä" hän lisäsi ja tutki sitten Aleksin silmiä pienellä taskulampulla. "Hyvältä vaikuttaa. Mä otan nyt tän putken pois niin jos yskäiset vähän niin se tulee helpommin ulos sieltä" lääkäri sanoi. Aleksi alkoi yskiä ja lääkäri veti putken pois tämän kurkusta. Aleksi yski ja sitten hän purskahti itkuun. "Heii, rakas mikä tuli? Hei ei oo hätää shh" sanoin ja silitin hänen hiuksiaan rauhoittavasti. Aleksi haukkoi henkeä ja kyyneleet valuvat tämän poskille vuolaasti. "Aleksi sulla ei oo mitään hätää. Sun pitää nyt rauhottua ettei sun keuhkot petä" lääkäri sanoi. Mutta Aleksin itku vain voimistui. Mikä ihme hänelle tuli. Lääkäri otti happimaskin ja laittoi sen Aleksin kasvoille. "Hengitä nyt ihan rauhassa" hän kehotti. Lopulta Aleksi saatiin rauhoittumaan. "Mikä sille tuli?" kysyin. "Luultavasti hän vain hätääntyi koska oli vasta herännyt" lääkäri sanoi. Hän laittoi Aleksille happiviikset. "Näyttäisi siltä että Aleksi toipuu entiselleen mutta hän tarvitsee nyt paljon lepoa" hän sanoi. Se oli hyvä kuulla. Hymyilin ja silitin Aleksin poskea. Tuo hymyili takaisin väsyneesti. "Miten sä voit. Onko kipuja?" lääkäri kysyi. "Mhh eih. Tai...ehkä vähä sattuu kurkkuun.." Aleksi sanoi. "Se johtuu tuosta intubaatioputkesta. Se menee kyllä onneksi ohi pian" lääkäri sanoi ja sitten hän ja hoitaja poistuivat.