Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 34: "Mä oikeesti välitän susta"

Joel

Menen koputtamaan Tommin huoneen ovea. "Jos oot Joel nii painuppa vittuun" kuuluu Tommin ääni. "Tommi älä viiti" sanon. "Eikö sana kuulu, vai eikö se tehoa?" Tommi sanoo. Laitan käteni housujeni taskuun. Minulla on avain mukana. Avaan huoneen oven ja menen sisään, vaikka Tommi yrittikin estää. "Me puhutaan nyt asiat selväksi. Mä en haluu riidellä sun kanssa" sanon päättäväisesti ja menen toiselle sängylle. Tommi makaa toisella. Hänen silmänsä punoittavat eli hän on itkenyt. "Ootko sä yhtään nukkunut tai syönyt?" kysyn. "Mhh no kävin mä aamupalalla....ja kai mä nukuin pari tuntia" Tommi murahtaa. "Hei Tommi mä oikeesti välitän susta" sanoin. Tommi ei edes katsonut minuun. "Tommi?" sanon. Tämä ei vastaa. Hän nousee istumaan, mutta katsoo vaan lattiaan. Mietin hetken. Voisinko tehdä tämän? Laitoin käteni Tommin leuan alle, nostin hänen päätään ja painoin huuleni tämän huulille. Tommi oli selvästi hämillään aluksi mutta vastasi sitten suudelmaan. Se muuttui intohimoiseksi. Kaadoin Tommin sängylle ja suutelimme siinä hetken kunnes oli pakko lopettaa, jotta saamme happea. "Mä rakastan sua Joel" Tommi sanoi. "Niin mäki sua" vastaan. Juuri silloin joku koputtaa oveen. Menen avaamaan. Siellä oli Joonas. "No?" kysyin. "Täällähä sä oot. Mietittii vaa minne hävisit." tämä sanoi. "Ai te ootte päässy näköjään sopuun" hän lisää sitten vihjailevalla äänellä nähtyään Tommin, jolla oli tukka sekaisin. "Joo no se ei oikeestaa kuulu sulle mut sen voin sanoo et ei menty viel niin pitkälle" samoin. Joonas punastuu. "E-ei tarvi kertoo enempää" hän sanoo. Minä ja Tommi alamme nauraa. "Joo öö mä tästä meenki...Niko varmaa oottaa mua" Joonas sanoo. Hän lähti ja suljin oven. Menin takaisin Tommin viereen. Äkkiä tunsin tämän huulet kaulallani. Se tuntui ihan hyvältä, mutta sitten mieleeni palautui inhottavia muistoja yhdestä parisuhteesta, jossa olin vuosia sitten. Tuo nainen lähestulkoon aina pakotti minut tekemään hommia. Vaikka se oli aivan kamalaa niin en vain uskaltanut pistää vastaan tai kertoa kenellekään. Edes jätkille. Nyt kun ajattelee, se oli virhe. Nuo muistot saivat minut ahdistumaan. Työnsin Tommia kauemmas itsestäni. "Lopeta. Mä...anteeks mut...." änkytin. "Ei se haittaa Joel. Ei tarvi pyytää anteeks. Ois pitäny varmistaa että oot valmis tähän. Sori" Tommi sanoi ja sipaisi hiuksiani korvani taakse. "Ei tartte kertoo mut onko joku joskus tehny sulle jotain vai?" hän kysyi. Mietin hetken. Voinko kertoa Tommille näin henkilökohtaisen asian. "No...mun yks tyttöystävä jonka kaa olin tyylii lukion aikana....se....pakotti mut tekee....no kyl sä tiiät. Mä en ikinä kertonu kellekään koska..mua pelotti. Mä yritin elää asian kaa vaikka mä itkin joka kerta sen jälkeen kun....no niin." sanoin lopulta. Tommi ei sanonut mitään vaan veti minut halaukseen. "Mä oon pahoillani. Sun ois pitäny kertoo. Mä ja muut oltais voitu auttaa" hän sanoi. Kyynel valui silmästäni. "Mä tiiän mut ku en mä vaa pystyny" sanoin. Kyynel toisensa jälkeen valui silmistäni poskilleni. "Hei älä itke" Tommi sanoi ja pyyhki kyyneleitäni pois peukalollaan. "Lopulta mä en enää kestäny sitä. Mä jätin sen vaik mua pelotti jos se suuttuis mulle tai jotai" kerroin. "Sä teit ihan oikein. Tommonen kusipää ei ansaitse sua" Tommi sanoi. "Mut sä ansaitset" sanoin. Tommi hymyili ja suuteli minua.

---

Aleksi

Odotin että Olli tulee käymään. Hän oli sanonut tulevansa. Pian hän tulikin. "Moi rakas. Miten sä voit?" hän kysyi. "No mul on ollu aika huono olo koko tän päivän. Oon oksentanu neljä kertaa. Sen lisäks jouduin pyytää kipulääkkeitä koska mun päätä särki niin paljon" sanoin. "Voi sua" Olli sanoi ja silitti tukkaani. Sitten hänen ilmeensä muuttui vakavaksi. "Mitä?" kysyin. "Ale sä oot ihan kuuma" hän sanoi ja laittoi kätensä otsalleni. Juuri silloin hoitaja tuli sisään tuoden minulle lounaani. "Onkos täällä kaikki hyvin?" hän kysyi ja nosti tarjottimen sängyn viereen. "Aleksilla taitaa olla kuumetta" Olli sanoi. Hoitaja laittoi kätensä otsalleni. "Oho" hän sanoi ja otti taskustaan kuumemittarin. Hän laittoi sen kainalooni. Hetken päästä mittari piippasi sen merkiksi, että mittaus on valmis. Hoitaja katsoi mittaria. "39.5, tarkkaillaan nyt tilannetta ja koitetaan jos saatais toi laskemaan lääkkeillä" hän sanoi. Sitten hän lähti huoneesta. "No ei mikään ihme et sul on huono olo" Olli sanoi. Katselin ruokaa, joka minulle tuotiin. Kalakeittoa. Juuri nyt ei oikein maistunut mikään.