Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 24: Ja vesi oli mustaa

Joonas

Olimme tulleet takaisin kotiin Nikon kanssa. Niko oli koko matkan vain puhunut siitä miten onnellinen hän oli kun oli päässyt kävelemään. Nyt me vain istuimme sohvalla sylikkäin ja juttelimme kaikesta mahdollisesta. Katsoimme jotain sarjaa mutta emme pystyneet lopulta enää keskittymään siihen vaan lähinnä toisiimme. Pussailimme, halailimme ja sitä rataa. Mitä nyt nuoret ja rakastuneet tekevät. Tätä jatkui kunnes pussailu muuttui intohimoisemmaksi. Hetken päästä Niko alkoi suudella kaulaani. Hän tiesi tasan tarkkaan mistä kohtaa halusin hänen suutelevan. Hän osui kaikista herkimpään kohtaan jolloin päästin suustani huokauksen. Emme kuitenkaan menneet sen pidemmälle. Pussailimme vain. Mutta nautin siitä silti, kun tunsin Nikon huulet omillani samalla, kun tämän kädet seikkailivat jossain paitani alla. Lopulta vedin paidan pois jotta ei olisi niin kuuma. Asunnossamme ei nimittäin ole mikään maailman paras ilmanvaihto. Siellä on siis aina vähintään 20 astetta. Niko veti oman paitansa pois. Sitten hän kaatoi minut makaamaan siihen sohvalle ja kävi päälleni jatkaen suutelua. Siihen hän pystyi jo, vaikka jalat eivät liikkuneetkaan kunnolla vielä. "Mä rakastan sua" hän mumisi pussailun seasta. "Niin mäkin sua" vastaisin. Mutta sitä pidemmälle me emme edelleenkään jatkaneet. Sitten me vain olimme siinä. "Mennäänks kuitenkin sänkyyn nukkumaan tällä kertaa?" Niko sanoi ja naurahti. Minäkin naurahdin. "Hyvä idea" sanoin. Autoin Nikon ylös. Kävelimme hitaasti kohti vessaa koska meidän piti pestä vielä hampaat. Minä pidin Nikosta tukevasti kiinni ettei tämä vain kaadu. "Hyvä. Just noin. Ihan varovasti" sanoin kun Niko otti varovasti pienen pieniä askelia. Lopulta pääsimme vessaan. Harjasimme hampaat ja sitten menimme samalla tavalla makuuhuoneeseen. Hain vielä Nikon pyörätuolin sängyn viereen että aamulla ei olisi niin hankala päästä aamiaiselle. Sitten menin sänkyyn Nikon viereen. Tämä nukkui jo. Hymyilin tuolle näylle. Niko näytti aivan uskomattoman söpöltä nukkuessaan. Annoin pienen suukon tämän poskelle ja hän ynähti unissaan ja hymyili. "Hyvää yötä rakas" sanoin, laitoin käteni tämän ympärille ja aloin itsekin nukkua.

---

Joel

Heräsin keskellä yötä ihan helvetinmoiseen kolahdukseen. Mitä ihmettä. Koko laiva tärisi. Äkkiä sellin ovi aukesi ja sisään ryntäsi poliisi joka nappasi minut mukaansa ennen kuin ehdin sanoa mitään. Minut vietiin kannelle, missä noin 400 muuta vankia seisoi rivissä. Minut pantiin seisomaan heidän kanssaan. Kävi ilmi, että laiva on ajanut karille ja meidät piti evakuoida. Siinä me sitten seisoimme kannella kylmässä odottamassa...en edes tiedä mitä me odotamme. Katsoin ympärilleni. Joka puolella näkyi vain merta, joka aaltoili mustana pimeässä yössä. Silloin laiva tärähti uudelleen niin että melkein kaaduin naamalleni siihen kannelle. Mitä helvettiä? Se laiva, jolla olimme ei ollut mikään iso vaan ehkä sellaisten pienimpien Tallinnan laivojen kokoluokkaa. Jos tässä purkissa nyt on reikä niin olemme kaikki melkoisessa kusessa. Tottahan täällä on pelastusveneitä. Ehkä tästä vielä selvitään. Ja jos ei niin haluan että jätkät kuulevat kuolemastani mahdollisimman pian. En halua, että he luulevat minun olevan yhä elossa, vaikka oikeasti olisin kuollut. Mutta en halua ajatella sitä nyt. Ei mennyt kauankaan kun meitä alettiin lastata pelastusveneisiin. Lopulta melkein kaikki olivat kyydissä. Silloin minä sen päätin. En aio mennä veneeseen. Olen laivassa loppuun asti ja selviän jos selviän. Viimeisessä veneessä oli enää yksi paikka ja kannella oli minun lisäkseni yksi nuori naisvanki. Päätin antaa hänen mennä veneeseen. Hänellä on koko elämä edessä. Minä olen jo 28 vuotias. Ei minusta niin väliä.

---

Niko

Heräsin rakkaan pörröpääni vierestä. Hän nukkui käsi tiukasti ympärilläni. Kuulin hänen rauhallisen, tasaisen hengityksensä korvani juuressa. Se rauhoitti minua. En ollut vieläkään saanut päästäni sitä yhtä iltaa, jolloin oli liian lähellä, ettei tuo blondi nyt olisi vieressäni. Mutta ei ajatella sitä nyt. Joonaksella on kaikki hyvin nyt. Ja niin on minullakin. Kykenin jo melkein kävelemään. Silloin kuulin suloista muminaa. Joonas oli herännyt. Käännyin niin, että näin hänen kasvonsa. Hän avasi silmänsä ja hymyili unisesti. "Huomenta rakas" kuiskasin ja sipaisin hiuskiehkuran tämän naamalta. "Huomenta" Joonas vastasi ja haukotteli. Sitten suutelimme kuten joka aamu. Kello oli vasta 9 joten jäimme vain makoilemaan sänkyyn. Joonas nukahti vielä uudelleen. Kello lähenteli 11 kun kun aloin herätellä Joonasta. "Kulta, herätys. Pitäs jo nousta" sanoin rauhallisella äänellä. Joonas avasi silmät, nousi istumaan ja venytteli haukotellen. Minäkin nousin istumaan. "Mulla on tänään fysioterapia. Tiedä vaikka mä pääsisin jo eroon tuosta" sanoin ja nyökkäsin pyörätuolin suuntaan. Joonas hymyili minulle. "Niko mä oon niin ylpeä susta" hän sanoi ja halasi minua. Hipsutin hänen pehmeitä niskahiuksiaan ja tämä naurahti. "Kutittaa!". Tiesin, että Joonas kutiaa helposti. Aloin kutittamaan häntä ihan kunnolla. Joonas alkoi kiemurrella ja vääntelehtiä. "Lopeta, lopeta!" hän aneli ja oli tikahtua nauruun. Lopulta minä lopetin ja Joonas jäi hengästyneenä makaamaan sängylle. "Perkele sun kanssa!" hän huohotti. Minä vain nauroin.