Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku 107: "Pysy vahvana"

Tommi

Makasin sängyssä. Olin juuri herännyt. Joel nukkui vieressäni. Oli mennyt kauan että hän oli lopettanut itkemisen. Minä niin toivon että Olli selviää koska Joelin mielenterveys ei kestä kahden rakkaan ystävän menetystä. Silitin Joelin hiuksia jolloin tuo avasi silmänsä. "Mikä olo?" kysyin. "Mm..vois olla parempiki" Joel mumisi. "Voi sua. Kyl se siitä" sanoin ja pussasin häntä tämän hiusten sekaan. Nousimme ylös ja menimme keittiöön. "Ei oo yhtään nälkä" Joel valitti. Otin jälleen blenderin esiin. Heitin sinne banaania, mustikoita, kaurahiutaleita, jugurttia ja vähän maitoa ja sitten laitoin sen päälle. Kun smoothie oli valmista, kaadoin sen kahteen lasiin ja laitoin toisen Joelin eteen. "Kiitti" Joel sanoo ja juo smoothien varovasti.

---

Niko

Olen ylpeä itsestäni kun sain estettyä kohtauksen ensimmäistä kertaa ikinä. Nea oli myös iloinen puolestani. Yhtäkkiä puhelin soi. Sairaalasta soitetaan. Mieleni valtasi taas ahdistus. Aloin ajattelemaan pahinta. Muistin mitä Joonas ja Julia olivat molemmat sanoneet. Hengitin syvään ja nostin puhelimen korvalleni. "N-niko Moilanen" sanoin puhelimeen yrittäen kuulostaa normaalilta. Sydämeni sykähti kun kuulin mitä henkilö puhelimessa sanoi. Ollille oli löytynyt maksa! Leikkaus pyritään suorittamaan mahdollisimman pian. Mutta ei ole varmaa kestääkö Olli leikkausta. "Joonas! Joonas Ollille löyty maksa!" huusin. Kyyneleet alkoivat valumaan silmistäni. Joonas tuli halaamaan minua. Itkimme sylikkäin. Päätimme lähteä saman tien sairaalalle. Halusimme nähdä Ollin vielä ennen kuin hänet viedään leikkaussaliin siltä varalta että jotain käy. Tottakai soitimme myös Joelille ja Tommille. Pääsimme Ollin huoneeseen, jossa tuo makasi edelleen rauhallisen näköisenä. Lääkäreiden mukaan maksa löytyi aivan viime tipassa. Joonas meni Ollin viereen ja otti tämän kädestä kiinni. Pian Joel ja Tommikin saapuivat paikalle. Hetken kuluttua hoitaja tuli hakemaan Ollia. Joonas puristi Ollin kättä vielä viimeisen kerran. "Pysy vahvana jooko" hän kuiskasi ennen kuin hoitaja lähti viemään Ollia leikkaukseen. Täytyy vain toivoa parasta. Elinsiirto on todella vaativa toimenpide. Joonas tärisi vieressäni. Otin hänet kainalooni. "Muru kaikki on hyvin. Olli on hyvissä käsissä" lohdutin. "Mm" Joonas mumisi ja painoi päänsä rintaani vasten. Silitin pojan hiuksia. Olimme kaikki vain hiljaa.

*Timeskip*

On kulunut jo kaksi tuntia. Se on varmaan hyvä merkki koska kyllä meille olisi jo kerrottu jos jotain olisi käynyt. Joonas oli nukkunut jonkin aikaa mutta nyt hän oli taas hereillä. "Meen käymää vessassa" hän sanoo ja nousee. Tuskin Joonas ehti ovelle asti kun hän yhtäkkiä kaatui maahan. "Joonas!" huudahdin ja ryntäsin tämän luo. Tommi tuli perässä. "Joonas! Joonas rakas herää! Avaa silmät!" huusin ja ravistelin häntä. Joonas ei reagoinut mitenkään. Otin hänet syliini. "Joonas sä et vittu jätä mua nyt!" sanoin kyyneleet silmissä. Hän onneksi hengittää. "Mitä vittua sä seisot siinä?! Hae apua!" huusin Tommille kyyneleiden valuessa poskilleni. "Niko rauhotu. Katotaan nyt eka jos Joonas heräis" Tommi sanoi. Hetken kuluttua Joonas alkoi availemaan silmiä. "Joonas! Älä jumalauta enää ikinä säikäytä mua tällee" nyyhkytin. "Mmhh...mitä...t-tapahtu?" Joonas kysyy. "Sä pyörryit" Tommi sanoi. "Oottakaa tääl mä käyn hakee jonku" hän jatkoi. Hetken päästä hän palasi mukanaan hoitaja. "Mitä kävi?" hoitaja kysyi. "E-en mä tiiä. Joonas lähti käymään vessas mut sit se yhtäkkiä vaa kaatu lattialle" sanoin. "Onko jotain sairauksia?" hoitaja kysyi. Joonas pudisti päätään. "Tulkaas tonne. Lääkärin ois hyvä tutkia ettei oo mitään vakavaa" hoitaja sanoi. Nostin Joonaksen käsivarsilleni ja kannoin hänet hoitajan perässä tutkimushuoneeseen. Laskin Joonaksen varovasti siellä olevalle pedille. Hetken päästä lääkäri tuli. Joonakselta otettiin verikokeet ja mitattiin kuume ja muuta sellaista. Kaikki oli onneksi ihan hyvin. Joonaksen verensokerit olivat vain alhaalla. Hänen piti levätä hetki. Hain Joonakselle pillimehun jotta verensokerit nousisivat.

---

Joonas

Join pillimehuani. Niko oli tuonut lempimakuani, mansikkaa. Olo alkoi pikkuhiljaa parantua. En tiedä mikä minulle oli tullut. Yhtäkkiä vain alkoi huimaamaan ja silmissä sumeni. "Onko jo parempi olo?" hoitaja kysyy. Nyökkään. Niko pyyhkii edelleen kyyneleitä. Hän taisi pelästyä pahasti. "Muru kaikki on ihan hyvin" sanoin ja pyyhin kyyneleitä tuon poskilta peukalollani. "Mä vaa olin nii huolissani. En kestäis jos menettäisin sut" Niko sanoo. "Voit lähteä sitten kun tuntuu siltä että ei huimaa enää mutta ota loppupäivä rauhassa" hoitaja sanoi. Nyökkäsin. Niko näytti taas ahdistuneelta. "Heii shh shh shh muru kato mua. Kaikki on hyvin. Mä oon ihan kunnossa. Ollinki leikkaus on varmaa kohta valmis" sanoin. Niko niiskaisi. Vedin hänet halaukseen. "Shhhh" kuiskasin. Niko rauhoittui onneksi pian. Oloni oli jo melko hyvä joten lähdimme takaisin Ollin huoneeseen, missä Tommi istui katsomassa puhelintaan ja Joel nukkui nojaten häneen. Tommi kohotti katseensa. "Joonas onhan kaikki hyvin?" hän kysyi. "Joo on. Verensokeri vaa oli alhaalla ni meni taju" sanoin. Juuri silloin lääkäri tuli sisään. "Ollin leikkaus on nyt ohi" hän ilmoitti. "Miten se meni?" kysyin heti. "Leikkaus onnistui hyvin pienistä komplikaatioista huolimatta. Olli tuodaan pian tänne mutta häntä pidetään unessa vielä ainakin huomiseen asti. Meidän pitää vielä katsoa että uusi maksa lähtee toimimaan hyvin ja että ei tule hylkimisoireita" lääkäri kertoi. Se oli helpottavaa kuulla. Olli oli selvinnyt leikkauksesta vaikka se olikin ollut hiuskarvan varassa. Sitten Olli tuotiin huoneeseen. Aloin itkemään pelkästä onnesta ja halasin Nikoa. Tämä halasi takaisin ja itki hänkin vähän. Joelkin oli herännyt. Hetken päästä Olli tuotiin takaisin huoneeseen. Hänen ihonsa oli edelleen kellertävä mutta sen pitäisi kadota kun uusi maksa alkaa toimimaan. Otin Ollin käden omaani. Hoitaja poistui huoneesta. Katsoin ylöspäin. "Kiitos Aleksi" kuiskasin. Olen varma että Aleksi oli Ollin suojelusenkelinä ja piti huolen että hän selviää.

---

Joel

Olin sanoinkuvaamattoman helpottunut. Nyt saisin taas nukkua yöni rauhassa. Siitä lähtien kun Olli joutui sairaalaan, olen nukkunut taas tosi huonosti. Se taas on kostautunut sillä että olen ollut paljon äreämpi ja päätä on taas särkenyt paljon. Päätimme lähteä koska Olli heräisi vasta huomenna. Sitten Joonas sai idean mennä baariin ja tottakai me suosituimme. Menimme lempi baariimme ja tilasimme bisset jonka jälkeen menimme istumaan. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan oli hyvä fiilis.

*Timeskip*

Olimme jo kaikki suhteellisen tukevassa humalassa. Yhtäkkiä Tommi lähti kiskomaan minua vessoille päin. Arvasin heti mitä rumpalilla oli mielessä. Hän työnsi minut yhteen koppiin ja lukitsi oven. Hän alkoi suutelemaan minua intohimoisesti ja vastasin suudelmiin. Tommi ujutti kätensä paitani alle. Kiihotuin koko ajan enemmän. Pian olimme jo kokonaan ilman vaatteita. Nojasin vessan seinään vasten kun Tommi pani minua. "Ahh ai vittuh" päästin suustani. Ei minuun sattunut. Se tuntui aivan liian hyvältä. Yritin silti olla hiljaa koska olemme kuitenkin julkisessa vessassa. Runkkasin itseäni samalla. Tunsin olevani hyvinkin lähellä huippua. "T-tommi m-mä t-tuun kohtah!" henkäisin. Vain hetki sen jälkeen laukesin omalle kädelleni. Tommi tuli pois sisältäni. Minä sain viimeistellä hänet. Otin "sen" suuhuni ja aloin liikuttaa päätäni. Ei mennyt kauaa että rumpali laukesi suuhuni. Nielaisin kaiken. Päätimme palata takaisin muiden luo jotta emme ole epäilyttävän kauan poissa. Pääsimme pöytään ja huomasimme että Joonas nukkui nojaten Nikoon. "Shammuksh thoi joh?" kysyin vähän sammaltaen. Niko nyökkäsi. Se taitaa olla merkki että on aika lähteä. Niko nosti Joonaksen syliin ja kantoi tuon taksiin jonka olimme tilanneet koska kukaan meistä ei ole ajokunnossa. Taksi ajoi ensin Nikon ja Joonaksen talolle jossa nuo jäivät kyydistä ja sitten jatkoi matkaansa meidän kodillemme. Hoipertelimme kotiin ja kaaduimme sängylle johon lopulta sammuimme vaatteet päällä.

---

Nikon synttäreiden kunniaks uus luku ❤️❤️
Toivottavasti piditte. :3

Sanoja: 1135