Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 48: Hermoromahdus

Aleksi

Viimeiset pari päivää Kreikassa ovat menneet hyvin. Pääsin sairaalasta ja olo on ihan hyvä. Ainoa että välillä on päänsärkyä mutta sain onneksi lääkkeet siihen. Päänsärky on nimittäin niin kovaa etteivät normaalit särkylääkkeet enää auta. Kerran keskellä yötä sain niin pahan migreenin että itkin pitkään vaikka Olli yritti lohduttaa minua ja antoi lääkettä. Mutta noin on toistaiseksi käynyt vain kerran. Olemme nauttineet Kreikassa olemisesta täysin siemauksin. Kävimme esimerkiksi katsomassa niitä raunioita ja ne todella olivat aivan uskomattoman upeita. Otimme paljon Instagram kuvia. Ylihuomenna lähtisimme kotiin. Ja saisin kuulla lopullisen kohtaloni. Toivon että jotain on vielä tehtävissä. En halua kuolla. Minulla menee juuri nyt niin hyvin. Minulla on maailman ihanin poikaystävä, olen osa maailman parasta bändiä ja minulla on viisi ihanaa ystävää. Olisi kamalaa kuolla nyt ja jättää heidät tänne. Tuo ajatus sai kyyneleet nousemaan silmiini. Kello on 7 aamulla ja Olli nukkuu vieressäni joten yritän olla hiljaa. Olli kuitenkin herää vaikka yritän vain niiskuttaa ihan hiljaa. "Rakas. Mikä on?" hän kysyy huolestuneena. "Mua pelottaa niin paljon. Mitä jos mä kuolen?" sanon. Olli laittaa käden poskelleni. "Shh. Kaikki hyvin. Sä selviit tästä kyllä. Mä oon sun tukena" Olli sanoo silittäen tukkaani minun itkiessä hiljaa tämän rintaa vasten. "Nuku vaa vielä. Kello on aika vähän vasta" Olli kuiskasi. Nukahdin melko nopeasti Ollin syliin.

---

Olli

Heräsin uudelleen joskus klo 9 aikaan. Aleksi nukkui kiinni minussa ja hän oli käpertynyt pieneksi mytyksi peiton alle niin, että hänestä näkyi vain musta hiuspehko ja nenän pää. Hän tuhisi hiljaa. Söpöä. Päätin antaa hänen nukkua vielä vähän aikaa. Menin käymään vessassa. Kun tulin takaisin tuo pikku unikeko oli kääntänyt kylkeä. Avasin verhot jolloin auringon valo tulvi huoneeseen. Aleksi ei reagoinut mitenkään, paitsi että hän hautautui syvemmälle peiton ja tyynyjen alle. "Aleksi pitäs aamupalalle mennä" sanon ja istun sängyn laidalle. "Mhh ei vieläh. Väsyttääh!" Aleksi inisee kuin lapsi, jota herätetään kouluun. "Se aamupala loppuu kello 11. Nyt ylös vaa. Saat sit makoilla ku oot syöny" sanoin. Aleksi ei vastannut. Hän oli nukahtanut uudelleen. "Kai se on pakko" huokaisin ja nostin pojan ylös sängystä. "Mhh eihh Olli päästä mut, haluun nukkuuuu!" Aleksi valittaa ja rimpuilee päästäkseen takaisin sänkyyn. Kannan hänet vessaan ja laitan istumaan pöntön päälle. Tyrkkään hammasharjan pojan käteen ja laitan siihen tahnaa. "Harjaa hampaat. Mä etin sulle vaatteet" sanon. Menen Aleksin matkalaukun luo ja etsin sieltä hupparin ja farkut. Menen katsomaan joko Aleksi on saanut hampaat pestyä. Ja yllätys yllätys poika nukkuu hammasharja suussa. "Aleksi!" huudahdan. Poika hätkähtää hereille. "Mmh" hän mumisee. Hammastahna valuu hänen suupielestään. "Voi helvetti me myöhästytään kohta" huokaisen. Otan Aleksin hammasharjan ja alan pestä unisen pojan hampaita tämän istuessa puoliunessa. Kun hampaat on saatu harjattua, vien Aleksin istumaan sängylle ja alan pukea vaatteita tämän päälle. "Ala tulla nyt!" sanon. Aleksi laahustaa perässäni ulko-ovelle. Mehän emme siis ole hotellissa mutta Airbnb asunnon hintaan kuului aamupala, joka tarjoillaan läheisessä ravintolassa. Vihdoinkin pääsemme ravintolaan. Haemme ensimmäiset annokset ja etsimme kivan pöydän terassilta. Aleksi kittaa kahvia hullun lailla ja pian hän on jo melko virkeä. Yhtäkkiä Aleksi irvistää. "Mikä tuli?" kysyn. "Äh ei hätää. Vähä vaa särkee taas päätä" hän vastaa ja kaivaa lääkepurkin taskustaan. Hän ottaa yhden pillerin ja pistää sen suuhunsa. Ilmeisesti särky helpottaa, koska hän hymyilee taas.

---

Niko

Olen ollut Joelin luona pari päivää. Hän ei pysty olemaan yksin. Hän on ahdistunut ja heräilee keskellä yötä painajaisiin tai sitten ahdistukseen. Nytkin hän istuu keittiön pöydän ääressä ja hörppii kahvia hajamielisesti. Joelilla on muutenkin ongelmia nukkumisen kanssa ja hän on käyttänyt lääkkeitä siihen, mutta nyt hän tuskin nukkuu tuntiakaan. Hän saattaa nukahtaa puoleksi tunniksi ja herää sitten uudelleen. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Olen yrittänyt kaikkea, mutta Joel ei silti saa nukuttua. Juuri silloin Joonas soittaa. Menen toiseen huoneeseen vastaamaan. "Moi Niko onks paha paikka?" Joonas kysyy. "Ei? Miten niin?" sanon hämmästyneenä. "Pystytkö tuoda Joelin tunnin päästä studiolle. Mul on idea millä ne saatais ehkä sopimaan" Joonas sanoo. "Ööm...kai mä pystyn. Se vaan ei oo nukkunu juuri ollenkaan nii se voi olla aika vituttavaa seuraa" vastaan. "Okei hyvä. Nähään rakas. Mul onki ollu ikävä" Joonas vastaa. "Niin mullakin sua. Nähään. Pus pus" sanon ja lopetan puhelun. Nyt pitää sitten keksiä miten Joel saadaan studiolle. "Öö Joel. Meidän pitäs mennä käymään studiolla" sanon varovasti. Joel kääntää katseensa minuun. "En mä jaksa mee sä vaa" hän sanoo. "Ei ku sun on pakko tulla. Sua tarvitaan ööm...kun.....pitäs äänittää yhtä biisiä" sanon. Joel ei hievahdakkaan. Mietin hetken. Eihän tuota saa raahattua edes väkisin sinne. Sitten keksin mikä varmasti saa liikettä Joeliin. "Noh. Kai meidän pitää sitte juoda ne kaikki bisset kahestaa Joonaksen kanssa" sanon. Silloin Joel pomppaa ylös. "Onks siel bissee?! Olisit heti sanonu!" hän huudahtaa. Lähdimme siis studiolle. Pääsimme studion ulko-ovelle ja Joel veti sen vauhdilla auki ja riensi portaat ylös. Minä menin hänen perässään hymyillen. Joel rysäytti oven auki. "JÄTTÄKÄÄ MULLE KANS SITÄ BISSEE!!" hän huusi. Mutta studiolla oli vain Tommi, joka istui sohvalla ja tuijotti Joelia, joka tuijotti takaisin. "Mitä vittua toi tääl tekee?" Tommi kysyi. Joonas tuli ovelle, jossa minä jo seisoin. "Täs on teille kaks koria kaljaa. Me laitetaan ovi lukkoon ja ette pääse ulos ennen ku ootte sopinu välinne" Joonas ilmoittaa. Tommi nousee ylös ja yrittää tulla ulos mutta Joonas asettuu oviaukon eteen kädet levällään. "Mä en oo jäämässä tänne ton idiootin kanssa" hän sanoo ja vilkaisee Joelia joka vain seisoo sanomatta sanaakaan. "Te ette mee minnekään ennen kun ootte sopinu" Joonas sanoo uudelleen. Sitten hän sulkee oven ja lukitsee sen ulkopuolelta niin, ettei sitä saa auki sisältä käsin. "Oot nero" sanon ja taputan tulevaa aviomiestäni olalle. "Njääh näin tän yhdessä leffassa ja päätin kokeilla toimiiko" Joonas sanoo. "No ainaki ne tulee olemaan vitun kännissä" sanon ja me molemmat nauramme vähän. Idea on ihan oikeasti hyvä. Kunhan eivät ala tappelemaan kännipäissään.