Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 81: Uuvuksissa

Tommi

Katsoin Joeliin joka vain tärisi. Hän painoi päänsä ja näin kyyneleen valuvan hänen poskeaan pitkin. "Heii, kaikki on hyvin" sanoin ja menin istumaan Joelin viereen vetäen hänet kiinni itseeni ja laittaen käsivarren hänen ympärilleen. Joel painoi päänsä olkapäätäni vasten. "Mä oon tässä. Hengitä vaa syvää. Ei oo mitää hätää" rauhoittelen. Silitin Joelin hiuksia kun hän itki hiljaa. "Shhh rakas älä itke" lohdutan. Joelin keho vavahteli itkun voimasta ja vähän väliä kuului niiskauksia. Minun kävi häntä sääliksi. Lopulta Joelin itku vihdoin laantui ja hän sai hengityksen tasattua. "Voisitko sä kertoo mulle mitä tarkalleen ottaen tapahtu?" kysyn. Joel niiskaisee. "M-mä tulin s-suihkusta j-ja sit s-se vaa s-seiso tossa ja hymyili" Joel kertoo ääni väristen. "Mä säikähdin nii paljon että melkein liukastuin" hän jatkaa. "S-sit se selitti jotai hyvästieist. Mä en pystyny kuuntelee kunnolla ku itkin lattialla" Joel sanoo ja pyyhkii poskelleen valuneen kyyneleen. Mutta eihän tuo ole mitenkään mahdollista. "Rakas sä oot nyt tosi väsyny. Mitä jos mennään nukkumaan ja mietitään tätä sit aamulla?" sanon. Joel nyökkäsi. Hän tärisi edelleen joten autoin hänet ylös ja talutin makuuhuoneeseen. Annoin hänelle bokserit, jotka hän puki päälleen. Vein pyyhkeen kylpyhuoneeseen ja hain samalla vesilasin ja otin yhden pillerin Joelin unilääkepurkista. Annoin ne hänelle. "Ota toi. Tulee uni sitte" sanoin. Joel nielaisi pillerin varovasti. Hän joi vettä ja laski lasin sitten pöydälle. Kävin itse vielä pesulla ja kun tulin takaisin, Joel oli jo sikeässä unessa. Ihmeellistä miten hän nukahti noin nopeasti. Ilmeisesti pitkään jatkunut unettomuus on imenyt hänestä voimat. Hän oli nukahtanut peiton päälle sikiöasentoon pelkästään bokserit jalassa. Vedin varovasti peiton hänen altaan ja laitoin sen hänen päälleen. Joel mumisi jotain epämääräistä unisena ja käänsi kylkeä. "Jatka vaa unia" kuiskasin ja pussasin häntä poskelle. "Mhh" Joel mumisi jatkoi sitten uniaan tyytyväisenä. Menin hänen viereensä laitoin käden hänen ympärilleen. Suljen silmät ja nukahdan pian itsekin.

---

Joonas

Olli nukkui koko loppuillan. En enää viitsinyt herättää häntä hammaspesun takia, koska hän näytti niin levolliselta ja tyytyväiseltä. Vaikka todellisuudessa hän on kaikkea muuta. Hän on rikki. Yritän olla hänen tukenaan vaikka en itsekään jaksa aina pysyä vahvana. Ennen kuin menin nukkumaan, menin katsomaan Ollia vielä kerran. Viltti oli pudonnut hänen päältään joten nostin sen takaisin. "Hyvää yötä" kuiskasin. Sitten menin takaisin makuuhuoneeseen. Niko makasi sängyllä ja selasi puhelintaan. Menin hänen viereensä ja nappasin puhelimen hänen kädestään. "Heii! Anna se takas!" Niko sanoo ja kurkottaa kädellään puhelinta. "En" sanon ja laitan sen omalle yöpöydälleni Nikon ulottumattomiin. Niko laittaa kädet puuskaan ja muka mököttää. Naurahdan ja menen hänen päälleen hajareisin. Otan Nikon poskista kiinni ja painan huuleni agressiivisesti hänen omilleen. Nikon kädet liukuvat niskavilloihini ja suutelemme intohimoisesti. Hetken päästä Niko työnsi minua kauemmas. "Ei voida jatkaa pidemmälle ku Olli nukkuu tuol ja sä yleensä huudat näis hommissa kovempaa ku mä ja Joel keikoilla yhteensä" Niko sanoo ja naurahtaa vähän. "Heii, ite huudat" sanon muka loukkaantuneena. Hymyilin kuitenkin ja pussasin Nikoa vielä nopeasti huulille ennen kuin asetuin hänen viereensä. Laitoin pääni Nikon rintakehälle ja suljin silmäni. Tunsin Nikon silittävän selkääni. "Voitko laulaa jotai ni saan unta paremmin?" pyysin. Niko naurahti söpösti ja alkoi sitten laulaa samalla silittäen päätäni. Hän lauloi Counting lifeboatsin "Everything echoes" -biisiä. Keho alkoi tuntua painavalta ja lopulta vaivuin uneen.

---

Niko

Lopetin laulamisen mutta silitin Joonaksen päätä niin kauan, että hän varmasti nukkui. Sitten siirsin käteni pojan ympärille ja suljin itsekin silmät toivoen että nukahdan yhtä nopeasti kuin Joonas. Tasainen suloinen tuhina kertoi hänen olevan kaukana unten mailla.

*Timeskip pari tuntia*

Heräsin siihen että Joonas liikkui. Avasin hitaasti silmät ja näin, että Joonas kiehnäsi unissaan ja äänteli ahdistuneen kuuloisesti. "Joonas?" kysyin ja ravistin häntä. Hän säpsähti hereille. "OLLI EI!!" hän huutaa. "Shh shh shh rakas tuu tänne" sanoin ja vedin hänet syliini. Hän alkoi itkemään rintaani vasten puristaen T-paitani rintamusta. "Ei oo hätää kulta mä oon tässä. Näitkö sä pahaa unta?" kysyin. Joonas nyökkäsi. Meni kauan ennen kuin hän rauhoittui edes vähän. "Mitä siin unessa tapahtu?" kysyin. Joonas nyyhkäisi. "O-olli oli sillalla j-ja mä olin j-juoksemas sen luo estämään sitä m-mut se h-hyppäs ennen ku ehin tehä m-mitää" hän sanoo ja purskahtaa uudestaan itkuun. "Shh kulta pieni se oli vaa unta. Ollilla on kaikki hyvin" sanoin. "O-oot-ko va-varma?" Joonas kysyy takellellen. "Oon. Mennää vaikka kattomaan" sanoin ja menimme olohuoneeseen. Mutta sohva olikin tyhjä. "Ei helvetti" sanoin mielessäni. Joonas alkoi itkemään. "Shh rakas se on varmaa tääl jossain" yritin lohduttaa itkevää aviomiestäni samalla etsien katseellani Ollia. Mitä helvettiä mä teen? Joonas itkee hysteerisesti eikä meinaa millään rauhoittua ja Olli on kateissa. "Oota siinä mä käyn kattomassa jos se ois tääl jossain" sanoin ja käskin Joonaksen istumaan sohvalle. Kiersin koko kämpän mutta Ollia ei ollut missään. Parvekkeen ovikaan ei ollut auki joten hän ei voinut olla sielläkään. Voi vittu. Saan ihan juuri hermoromahduksen ja rupean itkemään jopa kovempaa kuin Joonas jos en pian keksi ratkaisua. Joonas istuu edelleen sohvalla ja nyyhkyttää. Menin hänen luokseen. "Noni Joonas rauhotu, kuuntele mua. Mä lähen nyt ettimään Ollia ja sä odotat täällä, okei? Mä oon varma ettei sillä oo hätää" sanoin pojalle niin rauhallisesti kuin siinä tilanteessa pystyin. Joonas niiskutti ja pyyhki kyyneleitä ja nyökkäsi. Menin nopeasti makuuhuoneeseen ja vedin ensimmäiset näkemäni verkkarit jalkaan. Sitten juoksin eteiseen ja vedin kengät jalkaan. Sukkia ei ollut aikaa etsiä. Nappasin takin ja avaimet ja juoksin ulos ovesta sen pamahtaessa kiinni takanani. Anteeksi naapurit. Ryntäsin portaat alas ja ulos rakennuksesta. Juoksin katua pitkin huutaen samalla Ollia. Etsisin koko yön jos se sitä vaatii. Olli on pakko löytää. "OLLI!! OLLI!!" huusin kyyneleiden valuessa poskilleni. Olin jo melkein hengästynyt juoksemisesta. Katsoin kaikki paikat missä Olli voisi olla mutta häntä ei näkynyt. En silti aikonut luovuttaa vaikka joka paikkaan sattui ja olin jo aivan uuvuksissa.

---

Joel

Heräsin meteliin. Kuulosti siltä, että joku yrittää suunnilleen repiä ulko-oven irti saranoiltaan. Nousin ylös ja kävelin haukotellen ovelle. Kuka helvetti siellä tähän aikaan voi olla? Ja ihme jos joku ei kohta soita tänne poliiseja. "Tullaan, tullaan!" huusin. Avasin oven. Ovella oli itkuinen ja sekavan oloinen Niko. "Mitä vit-" ehdin sanoa mutta huomasin, että Niko alkoi huojua uhkaavasti. Otin bändikaveristani kiinni ja laitoin ulko-oven kiinni. "Niko? Onks kaikki hyvin?" kysyin tuolta pojalta, joka nojasi minuun ja huohotti, eikä saanut mitään ulos suustaan. Hänen jalkansa tärisivät siihen malliin, että hän oli varmaan juossut ja kauan. Hän oli aivan uuvuksissa. Pian jalat pettivät ja hän kaatui minua vasten. "Niko! Niko? Mikä on?" kysyin hädissäni yrittäen pitää hänet pystyssä kaikin voimin. "O-olli.." hän sopersi ja pyörtyi. Minä vain seisoin siinä eteisessä pidellen kiinni Nikosta ja miettien että mitä helvettiä minä nyt teen. En uskaltanut laskea hänestä irti. "Tommi, tuu auttaa!" huusin avuttomana. Ei mennyt kauaa kun unenpöpperöinen rumpali laahusti makuuhuoneesta. Mutta unisuus katosi sillä sekunnilla kun hän näki Nikon. "Mitä tapahtu?" hän kysyi. "En mä tiiä. Mä heräsin siihen et meidän ovee hakattiin raivolla ja ku avasin oven ni siel oli Niko ja se oli ihan uuvuksissa ja itkunen ja sit se vaa pyörty mun syliin" selitin. Tommi nyökytteli päätään. "Otetaan noi ulkovaatteet eka pois" hän sanoo. Riisumme Nikon takin ja kengät. Vaatetuksesta päätellen hän oli lähtenyt kotoa melkoisella kiireellä. Ei ollut edes sukkia ehtinyt laittaa jalkaan. Mitäköhän ihmettä on tapahtunut? No, se selviää sitten kun Niko herää. Kannoimme hänet sohvalle ja laitoin viltin hänen päälleen. Hän oli aivan hikinen ja hänen kasvoistaan näkyi että hän oli itkenyt jonkin verran. Hän hengitti edelleen raskaasti. Mieleeni muistui se, mitä Niko sanoi ennen pyörtymistä. Olli. Onko hänelle sattunut jotain? Ja entäs Joonas? Tämä koko tilanne on outo.

---

Sain sittenki tehtyy uuden luvun. XDD Toivottavasti tää ei oo liian sekava. 🥲

Ainii ja Joelin Frozen cover on I-H-A-N-A 😭💙❄️ Ja en tiiä mut ku itkin eilen illal sen meidän koiran takii vaik se on siis viel elos mut silti ja sit menin vaa kuuntelee sen ja keskityin vaa kuuntelee Joelin lauluu ni pystyin rauhottuu. Ketää ei varmaa kiinnosta mut joo. :D

Sanoja: 1305