Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 104: Maksa

*Timeskip*

Niko

Nea on nyt ollut meillä muutaman päivän. Sossut soittivat minulle ja sanoin että kaikki on hyvin ja Nea pärjää kyllä minun luonani. Hän käy koulua etänä. Vanhemmista ei ole kuulunut mitään. Olen heille aika vihainen että he jättivät Nean sillä tavalla yksin. Hän on vasta 12. Osaahan hän ruokaa tehdä ja näin mutta on silti parempi että hän on täällä. Toki hän olisi voinut mennä isovanhemmillemme, jotka asuvat Kokkolassa mutta ehkä hän ajatteli että halusi mielummin veljensä luo. Minä ja Nea olemme olleet tosi läheisiä aina ikäerosta huolimatta. Olen tällä hetkellä parvekkeella. Nea on jonkun kaverinsa kanssa ulkona. Nojaan kaiteeseen ja katselen kaikkea mitä alhaalla tapahtuu. Mietin vanhempiani. Kyllähän minuakin vähän mietityttää missä he ovat ja mistä se riita oikein lähti liikkeelle. Minulla on nuoresta lähtien ollut taipumusta yliajatteluun koulukiusaamisen vuoksi. Nyt rupesin ajattelemaan että mitä jos minä ja Joonas riitelisimme ja meillä menisi välit? Mitä jos rakkautemme loppuisi? Asia alkoi ahdistaa koska en kestäisi elämää ilman Joonasta ja huomasin käsieni alkaneen täristä. "Niko ryhdistäydy" sanoin itselleni. Menin istumaan ja keskityin pitämään hengityksen tasaisena. Se kävi kuitenkin koko ajan hankalammaksi. Juuri silloin Joonas tuli parvekkeelle ilmeisesti katsomaan mitä oikein puuhasin. Hän ilmeisesti huomasi ahdistukseni, koska hän tuli luokseni ja istui viereeni. "Niko mikä on?" hän kysyi. Silloin se purkautui ja kyyneleet valuvat poskilleni. "Niko! Heii shhh nyt hengitä. Kaikki on hyvin" Joonas sanoo ja ottaa kädestäni kiinni. Hakeuduin lähemmäs Joonasta ja tämä ymmärsi heti että tarvitsin häntä nyt. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja silitti selkääni. "Shhh ei oo mitää hätää Niko rakas. Se menee kohta ohi" hän sanoo. Nojasin Joonakseen ja vedin sisääni hänen tuoksuaan. Pikkuhiljaa olo alkoi helpottaa. Pyyhin kyyneleitä. "Osaaks sä sanoo mistä toi kohtaus johtu?" Joonas kysyi. "No mietin mun vanhempii ja aloin yliajattelee et mitä jos meille käy nii et riidellää ja meidän välit menee poikki" sanoin. "Voi Niko kulta rakas miks sä ees mietit jotai tommosta? Ei niin tuu käymään" Joonas sanoo ja halaa minua. "En tiiä.." mumisen Joonaksen rintaa vasten. "Kaikki on hyvin" Joonas kuiskasi korvaani. Suljen silmäni ja tunnen alkavani vaipua uneen.

***

Avasin silmäni hitaasti ja huomasin olevani olohuoneen sohvalla. Joonas oli ilmeisesti kantanut minut tähän nukkumaan. Neakin oli tullut jo kotiin. "Ooks kunnossa?" Nea kysyi. "Häh?" kysyin. Olin vielä vähän tokkurassa. "Joonas kerto mitä kävi" Nea selitti. Olin vain hiljaa. Nea istui viereeni ja laittoi käden olkapäälleni. "Ei se haittaa Niko. Kyl mä tiiän et sul on taipumusta paniikkikohtauksiin" hän sanoo ja halaa minua. Minulla on kyllä maailman paras sisko.

---

Olli

Makaan asuntoni sohvalla. Oloni on ollut Joonaksen lähdön jälkeen aika tyhjä. Itkeminen kyllä helpotti vähän mutta nyt minulla oli ihan fyysisesti huono olo. En oikein tiennyt mistä se johtuu. Olin yrittänyt syödä jos se johtuisi siitä että olen vain syönyt huonosti mutta ei tehnyt mieli. Tuntui kuin kehoni yrittäisi kertoa jotain mutta en ymmärtänyt mistä tämä kaikki johtuu. Makasin sohvalla silmät kiinni ja yritin saada oloni tasoittumaan kun yhtäkkiä mahaani alkoi sattumaan. Kipu tuntui siltä kuin joku olisi puukottanut vatsaan. Sitten alkoi oksettaa. Raahauduin vessaan ja oksensin. Huomasin oksentavani verta. Silloin tiesin että kaikki ei ole kunnossa. Oloni meni nopeasti tosi heikoksi ja vatsakipu yltyi. Olin varma että kuolen. Onneksi puhelin oli taskussani. Sain soitettua hätänumeroon. Kerroin tilanteen ja osoitteeni ja minulle sanottiin että apu on tulossa. Tärisin vessan lattialla ja kyyneleet valuvat poskilleni. Hetken kuluttua ovikello soi. Sain itseni raahattua ovelle ja oven auki viimeisillä voimillani. Sitten voimat loppuivat ja lyyhistyin eteisen lattialle tärisemään. "Auttakaa mua. En haluu kuolla" sopersin. Oksensin taas verta. Kipu oli sietämätöntä. Oloni heikkeni koko ajan. "Olli, ei oo mitää hätää. Me viedään sut nyt sairaalaan" kuulin miesäänen sanovan. Tunsin kuinka minut nostettiin johonkin makaamaan. Siinä vaiheessa olin jo niin voimaton että en jaksanut enää pysytellä tajuissani vaan suljin silmäni ja kaikki pimeni.

---

Joonas

Olin tiskaamassa paistinpannua kun puhelimeni soi. Tuntematon numero. Päätin kuitenkin vastata. "Joonas Moilanen" sanoin. "Ritva Järvinen täältä Helsingin sairaalasta moi. Soitan Olli Matelasta. Hänet tuotiin tänne äsken melko heikossa kunnossa. Emme ole vielä varmoja mikä hänellä on mutta suosittelen tulemaan mahdollisimman pian" naisääni puhelimessa sanoi. Valahdin kalpeaksi ja paistinpannu putosi kädestäni kolisten lattialle. Mitä Ollille on käynyt? "S-selvä, k-kiitos tiedosta" sain soperrettua. Puhelu loppui. Niko tuli keittiöön. "Mitä tapahtu?" hän kysyi. En saanut sanottua mitään. Niko nosti paistinpannun ja laittoi sen tiskialtaaseen. "Joonas sä oot ihan kalpee, mikä on?" Niko kysyi. Purskahdin itkuun. "Olli joutu sairaalaan" sanoin. "Täh? Oliks se taas yrittäny..?" Niko kysyi. "E-en tiiä" sanoin. Sitten muistin mitä minulle oli sanottu ja itkuni voimistui entisestään. "Mitä jos se kuolee?" nyyhkytin. "Shh, ei nyt vielä mietitä tommosii. Mut meidän pitää mennä nyt" Niko sanoo. Menimme eteiseen ja Niko nappasi auton avaimet. Sanoimme Nealle että menemme sairaalalle. Hänen ei tarvitse vielä tietää enempää. Niko ajoi vauhdilla sairaalalle ja minä vain itkin. Menimme sisään ja kysyimme joltain hoitajalta Ollista. Meidät johdatettiin teho-osastolle. Siinä vaiheessa huoleni kasvoi. Olli makasi sängyssä ja hänet oli laitettu hengityskoneeseen. Tilanne näytti aika pahalta. Joku lääkäri tuli sisään. "Mikä Ollilla on? Selviikö se?" kysyin Nikon silittäessä selkääni. "Ollin tila on valitettavasti kriittinen. Hänen maksansa petti. Hän tarvitsee uuden maksan mahdollisimman pian" lääkäri kertoi. Purskahdin hysteeriseen itkuun. Niko halasi minua tiukasti. "Uuden maksan löytyminen voi kestää kauan. Eikä ole varmaa selviääkö Olli siihen asti. Olemme laittaneet maksan hätähakuun, eli ensimmäinen sopiva maksa on Ollin" lääkäri sanoi. "M-mut eihän Olli ees juonu. Miten tää on mahdollista?" kysyin. "Sitä mekin yritämme selvittää" lääkäri sanoi. Sitten hän poistui. Itkin Nikon sylissä ja puristin hänen paitaansa käsissäni. "Shhhh Joonas. Olli on vahva. Meidän täytyy nyt vain toivoa että se jaksaa taistella siihen asti että se maksa löytyy" Niko lohduttaa. Kuulin kuitenkin hänen äänestään että hänkin itki. Juuri silloin Tommi ja Joel tulivat sisään. "Me tultiin niin pian ku päästii. Mitä oikee tapahtu?" Joel huohotti. "Ollin maksa petti jostai syystä ja nyt se tarvii uuden tai se....se..." Niko, joka pystyi tässä vaiheessa vielä puhumaan, selitti, mutta ei pystynyt sanomaan lausetta loppuun. Tommi ja Joel näyttivät molemmat järkyttyneiltä. He eivät saaneet sanaa suustaan. "Ja e-ei oo varmaa kestääkö se sitä leikkausta vaik se maksa löytyski.." Niko vielä lisäsi. Joel purskahti itkuun ja painautui Tommia vasten. Minä ja Niko itkimme sylikkäin penkeillä sängyn vieressä. Ei Ollikin voi jättää meitä. Ainakin hän pääsisi Aleksin luo mutta ei hän saa kuolla nyt. Rutistin Nikoa ja hän rutisti minua. Kuulin Nikon itkun korvani juuressa.

*Timeskip*

Olimme edelleen kaikki neljä sairaalalla Ollin luona. Olin jo vähän rauhoittunut. Niin Joelkin. Niko nukkui. Hän oli väsynyt. Hetken kuluttua hoitaja tuli ilmoittamaan että vierailuaika alkaa loppumaan. Meille kyllä kerrottaisiin jos Ollin tilassa tapahtuu jotain muutosta. En viitsinyt herättää Nikoa joten nostin hänet syliini ja kannoin autoon. Niko nukkui koko matkan kotiin. Laskin hänet sänkyyn ja peittelin sinne. "Mitä on käyny?" Nea kysyi. Mitä minä sanon? Huokaisin. "Sun on parempi istuu alas.." sanoin. Menin Nean kanssa sohvalle. Otin tytön kädestä kiinni. "Olli joutu tänää sairaalaan. Se oli soittanut itelleen ambulanssin. Ollin maksa petti ja se tarvii uuden maksan. Ei oo kuitenkaa mitää varmuutta selviääkö Olli siihen asti ja kestääkö se sitä leikkausta vaik se löytyski" kerroin. Nea ei sanonut mitään. Hän oli selvästi shokissa. Vedin hänet halaukseen ja silitin hänen selkäänsä. "Meidän pitää nyt vaan elää päivä kerrallaan ja toivoa että Olli jaksaa taistella" sanoin. Juuri silloin puhelimeni alkoi soimaan. Otin sen taskustani. Se oli sairaalasta.

---

Piiiiitkästä aikaa uus luku! Mul on ollu saatanan kiire mutta tässä sitä ollaan. Syksyn yo kokeet oli ja meni ja ne meni ihan hyvin. :)
Ja siis apua näin jätkät f2f Nokia arenan nimmari sessiossa ja pääsin näyttää Nikolle mun tatuoinnin, joka oli siis hänen piirtämä sydän ja se oli otettu siitä ja tykkäs todella paljon ❤️
Ku mä otin sen tatuoinnin ni aattelin et ois ihana päästä näyttää se sille joskus mut en mä nyt helvetti oottanu et se tapahtus alle kuukaus myöhemmi 🥲 Anyway merkkas nii paljo.

Ainii ja Die another day on nii ihana biisi rakastan ❤️‍🩹

Toivottavasti teil on myös menny hyvin ja hyvää itsenäisyyspäivää tällee jälkikätee 🇫🇮

Sanoja: 1302