Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 64: Aleksin takia

Aleksi

Makaan sairaalasängyssä yhtä tylsistyneenä kuin joka ikinen päivä kun lääkäri tuli huoneeseeni. "Hyviä uutisia. Me voimme kotiuttaa sinut tänään. Olet toipunut hienosti" lääkäri sanoi hymyillen. Hymyilin takaisin. Pääsisin vihdoin pois tästä tunkkaisesta huoneesta, jossa olen maannut liian kauan. Olli oli jo ilmoittanut tulevansa tänään luokseni. Voisin siis yllättää hänet iloisilla uutisilla. Pian hän tulikin. Lääkäri oli lähtenyt käymään jossain. "Moi rakas. Mul on ollu ihan kauhee ikävä sua" Olli sanoo ja suutelee minua. "No pian sun ei tarvi enää ikävöidä mua. Nimittäin mä pääsen tänään kotiin!" sanoin. Ollin ilme kirkastuu. "Ihanaa! Pitääki heti varata junaliput Helsinkiin" hän sanoo ja kaivaa kännykän taskustaan. "Oota nyt vähän. Enhän mä edes tiedä mihin aikaan noi mut täältä päästää" naurahdan. Olli naurahti myös. Lääkäri tuli takaisin. Hänellä oli mukanaan joitain papereita. "Noniin eli tässä on muutamia ohjeita ja asioita, jotka pitää ottaa huomioon. Lisäksi sinun täytyy käyttää tuollaista happilaitetta jonkin aikaa ja sinulla on kahden kuukauden liikuntakielto" lääkäri selittää ja näyttää minulle laitetta, jossa on happiviikset ja sen mukana tulee reppu, jossa sitä voi kantaa kun on liikkeellä jossain. Tiesin, että niiden kanssa näytän sairaammalta kuin koskaan. En tiedä kehtaanko liikkua yhtään missään kun minulla on tuo laite. Lääkäri näytti miten sitä käytetään. Se ei onneksi ollut vaikeaa ja laite oli kevyempi, kuin mitä luulin. Sen jälkeen saimme lähteä kotiin. Olli oli ostanut liput junaan, joka lähtisi tunnin päästä. Onneksi Rovaniemen juna-asema on ihan lähellä sairaalaa. Ollilla oli minun tavarani mukanaan hotellilla. Olli kirjasi itsensä ulos ja sitten lähdimme kohti juna-asemaa. Sain kyllä katseita ja tiedän että kaikki katseet eivät johtuneet siitä että olemme Blind Channelin jäseniä. Muutama fani tuli kysymään yhteiskuvaa. Olli suostui mutta minä valehtelin että oli kiire ja lähdin edeltä etsimään oikeaa junaa. En olisi halunnut kieltäytyä mutta en minä halua ottaa kuvia nyt kun on nämä happiviikset. Onneksi fanit eivät toivon mukaan huomanneet niitä. Istuin junan penkille ja huokaisin syvään. Pian Olli ilmestyy myös paikalle. "Ale onks kaikki hyvin?" hän varmistelee. Vedän hupparin hupun päähän. "Hei, oliks toi kohtaaminen fanien kanssa jotenki ahdistava vai-" Olli aloitti mutta keskeytän hänet. "Ei! Ei mitää semmosta. Mä en vaa haluu et kukaan näkee mua tän kanssa" sanon ja taputan reppua, jossa laite on. "Joo mä ymmärrän" Olli sanoo ja silittää olkapäätäni. Silloin juna nytkähtää ja lähtee liikkeelle. Nojaan Olliin ja suljen silmäni.

---

Joonas

Olemme istuneet makuuhuoneessa nyt jonkin aikaa ja Niko on itkenyt. Vihdoin hän nostaa päänsä olkapäältäni, pyyhkii kyyneleitä ja niiskaisee. "Onhan sulla nyt kaikki ok rakas?" kysyn ja laitan käteni tämän olalle katsoen häntä silmiin. "J-joo...*niiskaus* en mä edes tiedä mistä tää johtu. Tunteet varmaa purkautuu tai jotai" Niko sanoo. Halaan häntä vielä kerran. "Mä ymmärrän. Mut hyvä et saitte asiat sovittua" sanoin. Hymyilen Nikolle ja sipaisen sormellani tämän poskea. Pian hänen suupielensä kääntyvät varovaiseen hymyyn. Hän laittoi käden niskani taakse ja veti minut suudelmaan. "Tiiätkö Joonas et mä rakastan sua ihan helvetisti enkä mä anna minkään estää mua menemästä sun kanssa naimisiin" Niko sanoo. "Mäki rakastan sua" vastaan. Juuri silloin Rommi hyppää sängylle ja alkaa hieroa päätään Nikon kylkeä vasten. "Joku taitaa olla vähän mustasukkainen" Niko naurahti ja silitti kissan päätä. Silloin kissa asettui Nikon syliin ja kehräsi tyytyväisenä. Kun Niko yritti nousta ylös, Rommi alkoi sähistä. Niko naurahti. "Vähintään yhtä huomionhalunen ku sä" hän sanoi. "Heii miten niin?" sanoin muka loukkaantuneena vaikka tiesin ihan hyvin mitä Niko tarkoittaa.