Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 83: Kaikki järjestyy

Joonas

Pidin Ollia tiukassa halissa. Hän oli vihdoin myöntänyt ettei hänellä ole kaikki hyvin. "Mennäänkö takas olkkariin?" kysyin Ollilta. Tuo pudisti päätään. "En mä pysty" hän sanoo. "Ei se mitää. Ei meil oo mikään kiire. Haluisitko puhuu mun kaa? Jos se helpottais sun oloo?" sanoin. Olli vaikutti mietteliäältä. "Ei oo pakko tietenkää!" lisään. "Ei tätä helpota mikään. Tai ainaki tuntuu siltä" Olli sanoo. "Mä ymmärrän. Mut kyl sä voit puhuu mulle. Se saattaa auttaa ees vähän" sanon. Olli nyökkää. "Mä oon vaa nii vitun rikki tost Aleksin jutusta" hän aloittaa. "Mikään ei jotenki tunnu enää miltää. Ei oo energiaa tehä mitää" hän sanoo ja kyyneleet valuvat hänen poskilleen. Halaan Ollia. "Kaikki on hyvin. Mä ja muut jätkät ollaan sun tukena" sanon. "Pitäs niitä Aleksin hautajaisiaki suunnitella. Valita arkku ja sitä rataa. Mut ku en mä vaa pysty" Olli nyyhkyttää. "Mä ymmärrän. Ei se oo helppoo. Mut me autetaan sua. Sun ei tarvi kestää tätä yksin. Muista se" sanon. Yritän lohduttaa häntä parhaani mukaan. Kun Olli oli vihdoin tarpeeksi rauhallinen, palasimme olohuoneeseen. Tommi antoi Ollille kupillisen kahvia ja tämä joi siitä tärisevin käsin. "Kaikki järjestyy" Niko sanoo ja silittää hänen olkapäätään. "Milloin ne hautajaiset ois hyvä pitää?" Olli kysyy. "No ihan silloin ku susta tuntuu. Otat itelles aikaa niin paljon ku tarttee. Ja me ja Aleksin perhe kyl autetaan niiden kanssa" Niko sanoo. Olli nyökkää ja pyyhkii kyyneleitään, joita edelleen valui hänen poskilleen. Istuin hänen viereensä ja vedin hänet haliin. Silitin hänen hiuksiaan kun hän itki rintaani vasten. Olimme kaikki hiljaa. Kuului vain Ollin nyyhkytys.

---

Niko

Olli itkee Joonaksen sylissä ja rutistaa tätä tiukasti. Joonas vain silittää tämän selkää. "Älä itke Olli. Mä oon tässä. Shhh" Joonas kuiskasi ja yritti parhaansa mukaan lohduttaa itkevää ystäväänsä. "Mä en pysty tähän Joonas" Olli parkuu. "Ei sun tarvikkaa pystyy. Me ollaan sun tukena ja autetaan sua kaikessa mihin sä vaa tarttet apua" Joonas sanoo. Olli vain itki. Voi raukkaa. Hän tarvitsee apua. Hänen pitäisi päästä puhumaan jonkun ammattilaisen kanssa. Parikymmentä minuuttia myöhemmin Olli oli jo vähän rauhoittunut. Hän nojasi Joonaksen rintaa vasten ja piti hänestä kiinni ikään kuin peläten hänen lähtevän pois. Joonas vain silitti tämän hiuksia. "Noni kaikki on ihan hyvin. Hengitä syvään. Mä oon tässä" Joonas sanoo. Olli niiskuttaa hiljaa. "Ethän mee ikinä pois Joonas? Mä tarviin sua" Olli sopersi murtuneella äänellä. "En mee Olli. Mä oon aina täällä sua varten. Koska niin ystävät tekee" Joonas vastaa. Olli painoi kasvonsa Joonaksen rintaa vasten. "Kiitos" hän kuiskasi. Eipä aikaakaan kun alkoi kuulua tasaista tuhinaa, mikä merkitsi sitä että Olli oli nukahtanut. Joonas yritti hivuttautua pois Ollin alta, mutta tämä vain tarrasi hänestä tiukemmin kiinni ja mumisi jotain unissaan. Ihan kuin lapsi pehmolelua. Joonas siis jäi sohvalle Ollin kanssa. Joel ja Tommi sanoivat menevänsä hakemaan ruokaa. Toivottavasti saamme Ollin syömään jotain. Hän oli edelleen hieman kalpea joten luultavasti hänen verensokerinsa olivat alhaalla. Siitä tuo itkukohtauskin varmasti johtui. Vaikka kyllä hänestä näkee että hänellä on paha olla ja hän on todella rikki Aleksin takia.

---

Joel

Lähdimme Tommin kanssa ajamaan kohti lähintä mäkkäriä. Pääsimme perille ja autokaistalla oli jonkin verran jonoa. Pääsimme kuitenkin pian tilaamaan. Meille sanottiin että saattaa mennä jonkin aikaa ennen kuin ruoat tulisivat. Meillä oli kuitenkin aika iso tilaus. Kun ruoat lopulta tulivat, Tommi ojensi pussin minulle ja minä pidin sitä sylissäni kun ajoimme kotiin yrittäen olla kaatamatta juomia. Pääsimme kotiin. Ollikin oli jo herännyt. Jaoimme kaikille ruoat. Olli katseli omaa ateriaansa epäröiden. Hän otti yhden ranskalaisen ja dippasi sen ketsuppiin. Hän laittoi sen suuhunsa ja pureskeli. Vartti myöhemmin Olli istui edelleen sohvalla tuijottaen ruokaansa kun me muut jo veimme roskia keittiöön. "Etkö syö?" kysyin. Olli vain huokaisi. "Ei maistu" hän mumisi. "No yritä vähän ees" Joonas sanoo tullessaan keittiöstä. Olli huokaisi syvään ja otti hampurilaisen. Hän avasi kääreen. Hän katsoi Joonasta, joka nyökkäsi rohkaisevasti. Olli puraisi varovasti palan. Hän pureskeli hitaasti ja lopulta nielaisi. Hän otti vielä toisen haukun. Ja kolmannen. Hän sai syötyä noin puolet. "Ei pysty enempää" Olli sanoo ja laskee hampurilaisen käsistään. "Ei se mitää. Pääasia että sait vähän syötyä" Joonas sanoo ja taputtaa häntä olalle. Sitten hän otti Ollin ruoat ja vei ne keittiöön. Olli kävi sohvalle makaamaan ja huokaisi syvään. Menin hänen luokseen ja silitin tämän olkapäätä. "Kaikki järjestyy kyllä" sanoin. "En mä pysty enää uskoo tohon" Olli sanoi hiljaa. "Susta saattaa nyt tuntua siltä mut usko mua, kaikki järjestyy ajan kanssa. Mäki oon käyny pohjalla mut päätin et mä selviin ja niin selvisin. Mä oon täs vielä vaikka en uskonu siihen silloin" sanoin. Olli nousi istumaan. Istuin hänen viereensä ja hän halasi minua. Hän ei sanonut mitään. Piti vain käsiään ympärilläni ja painoi päänsä olkapäätäni vasten. Silitin hänen selkäänsä. Joskus paras tapa tukea ystäväänsä on vain olla siinä. Lopulta Olli nukahti syliini.

---

Tommi

Tulin takaisin olohuoneeseen ja näin ihanan näyn. Olli nukkui nojaten Joeliin ja Joel silitti tämän selkää rauhallisesti. En minä ollut mustasukkainen. Joelhan vain piti huolta ystävästään. Olli on lähiaikoina nukkunut tavallista enemmän mutta se on vain hyvä asia, koska hän tarvitsee lepoa ja unta. Hän ei taatusti ole nukkunut kovinkaan hyvin Aleksin kuoleman jälkeen. Joel siirsi Ollin niin, että hän makasi sohvalla ja hänen päänsä oli Joelin sylissä. Olli meinasi herätä siihen. "Shh jatka vaa unia" Joel sanoi. "Mhh" Olli mumisi. Sitten Joel huomasi minut. Hymyilin ja hän hymyili takaisin. Puoli tuntia myöhemmin myös Joel oli nukahtanut. Hän oli katsellut kännykkää mutta se oli pudonnut hänen kädestään. Nostin sen pöydälle. Kännykän näyttö käynnistyi kun nostin sen. Joelin taustakuva oli kuva minusta ja Joelista pussaamassa. Hymyilin ja laskin puhelimen pöydälle. Ihmettelin minne Niko ja Joonas olivat kadonneet. Menin keittiöön. Pysähdyin oven ulkopuolelle. Keittiöstä kuului itkua. Menin katsomaan. Niko ja Joonas istuivat keittiön pöydän ääressä ja Joonas lohdutti Nikoa, joka itki tämän olkapäätä vasten. "Hei mitä on käyny? Mikä Nikolla on?" kysyin ja katsoin Nikoa huolestuneena. "Nikon sisko on joutunu sairaalaan" Joonas kertoo. "Mitä? Mitä tapahtu?" kysyn järkyttyneenä. "Se ajo pyörällä ja auto törmäs siihen" Joonas sanoo. Niko vain itkee. Voi raukkaa. Tiedän, että hänen siskonsa on hänelle todella rakas ja tärkeä. Istuin Nikon viereen ja silitin hänen selkäänsä. "Mä oon niin pahoillani. Mut sil on varmasti kaikki hyvin. Ne lääkärit tekee varmasti kaikkensa et sun sisko toipuu" yritin lohduttaa. Niko vain itki lohduttomasti.

---

Joonas

Silitin Nikon hiuksia. "Shh rakas kaikki järjestyy kyllä" sanon. Minun kävi häntä sääliksi. Nea on Nikolle todella rakas. He ovat olleet todella läheisiä lapsesta asti. Tai siis Niko on reilusti vanhempi kuin Nea mutta Niko on aina pitänyt siskostaan huolta. Muut veljet myös. Nea on onnekas kun hänellä on näin ihana perhe. "M-mitä jo-jos se kuo-lee?" Niko sanoo takellellen. "Ei se kuole. Se on vielä nuori ja vahva. Lähdetään heti huomenna aamulla ajamaan Ouluun. Nyt on jo liian myöhä" sanoin. Niko nyökkäsi ja pyyhki kyyneleitä. Hän oli jo vähän rauhoittunut. Hän nojasi minuun ja niiskaisi. "Noni ei oo hätää" sanoin ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. "Mitä jos mennään jo nukkumaan? Kello alkaa olla jo paljon ja huomenna pitäs herätä ajoissa ja lähtee sinne Ouluun" sanoin Tommille ja hän nyökkäsi. "Noi kaks nukkuu tuolla jo" hän sanoo viitaten Olliin ja Joeliin, jotka nukkuvat sikeästi sohvalla. Katsoin Nikoa. Hän näytti olevan aivan uuvuksissa kaiken itkemisen jälkeen. Autoin Tommia laittamaan patjan olohuoneen lattialle ja sitten teimme iltatoimet. Tommi meni makuuhuoneeseen nukkumaan ja minä asetuin Nikon kanssa patjalle. Niko nukahti pian pää rintakehäni päällä ja suu hieman raollaan. Vedin peiton päällemme ja laitoin käden Nikon ympärille. Minun oli vähän vaikea nukahtaa kun mietin vain Nikon siskoa. Toivottavasti tilanne ei ole kauhean vakava. Suljin silmäni ja keskityin kuuntelemaan Nikon tuhinaa. Kai minäkin lopulta vaivuin uneen.

---

Kukkuu! Uus luku vihdoin. Ja siis voi paska jos joulukuun keikat perutaan. 😭 Mul on kyl liput sinne risteilylle ja se toteutuu anyway mut silti.

Sanoja: 1270