Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 82: Mä en oo kunnossa

TW: Itsetuhoisuus, masennus ⚠️

Tommi

Niko makasi koko loppuyön tiedottomassa tilassa sohvalla. Minä ja Joel valvoimme vuorotellen hänen vierellään siltä varalta että hän herää tai jotain muuta. Mutta ei hän herännyt. Ei hänellä kuumettakaan ollut. Joel on nyt vahtivuorossa. Kello on jo kahdeksan aamulla. Menen olohuoneeseen. Joel istuu tuolilla sohvan vieressä ja silittelee Nikon hiuksia. "Mikä tilanne?" kysyin. "Ei mitää elonmerkkejä vieläkää" Joel sanoi ja vaikutti huolestuneelta. "Kyl se siitä virkoo. Se on varmaa väsyny" sanoin. Katsoin Nikoa joka makasi sohvalla. Silloin aloin ajattelemaan Joonasta. "Pitäskö mennä kattoo Joonasta et onks se kunnossa" kysyin Joelilta. "Mee sä. Mä jään Nikon kaa" hän vastaa. Nyökkään vain. Ei Nikoa varmaan kannata yksin jättää. Lähden Nikon ja Joonaksen kämpälle. Parkkeeraan autoni tutun kerrostalon pihaan. Menen rappuun ja riennän portaat ylös. Soitan ovikelloa. Kukaan ei tule avaamaan. Onneksi minulla on vara-avain. Avaan oven ja menen asuntoon sisään. "Joonas?" kysyn. Ei vastausta. Menen olohuoneeseen. Joonas istuu sohvan nurkassa hiljaa kädet polvien ympärillä ja hänestä näkee ettei hän ole nukkunut silmäystäkään. Hänen naamansa on märkä kyyneleistä. "Joonas heii tuu tänne" sanon ja menen halaamaan poikaa. Hän tärisi ja itki. "M-missä N-niko on?" Joonas kuiskaa hiljaa. "Se on meillä. Se tuli eilen myöhään yöllä meille ja tuupertu Joelin syliin" kerroin. "Entä Olli?" Joonas kysyy. "Me ei tiedetä" sanon. Joonas alkoi itkemään kovemmin. "Shh shh ei hätää me selvitetään tää kyllä. Tuut nyt mun kanssa ettei sun tarvii olla yksin tääl" sanoin. Joonas nyökkää ja pyyhkii kyyneleitään. Lähdemme siis kohti minun ja Joelin kämppää.

---

Joel

Katselin Nikoa, joka vain makasi sohvalla. Ehkä hän kohta tulee tajuihinsa. Olen edelleen vähän huolissani hänestä. Silittelin hänen hiuksiaan kaikessa hiljaisuudessa. Silloin hän alkoi näyttää elonmerkkejä. "Niko?" kysyin. "Mhh" Niko mumisi. Hänen silmänsä olivat vielä kiinni. Hän sai niitä vähän auki. "Mhh m-m-missä mä o-oon? M-mitä t-tapahtu?" hän kysyi käheällä äänellä. "Sä oot mun ja Tommin kämpällä. Sä tulit tänne eilen myöhään yöllä ja pyörryit mun syliin" sanoin. Niko näytti mietteliäältä. "Olli" hän sanoo. "Missä Olli on? J-a Joonas. Onks sil kaikki hyvin. Se on varmaa huolissaan ku en palannu kotiin" hän kysyy. "Ollista me ei tiedetä ja Tommi meni hakemaan Joonaksen tänne" sanoin. Niko yritti nousta ylös. "Hei, sun pitää ottaa nyt rauhassa" sanoin. "Mikä olo sulla on? Sattuuko johonki?" kyselin. "Ihan hyvä olo" Niko vastaa. Hain hänelle lasin vettä ja autoin häntä juomaan koska hän tärisi aika paljon. "O-olli. Se on p-pakko löytää. S-se on voinu t-tehä jotai itelleen" Niko sanoo. Kyyneleet valuvat pojan poskille. Vedin hänet haliin. "Shh. Me kyllä löydetään Olli. Ei oo mitää hätää. Kaikki järjestyy" lohdutan. Niko itkee rintaani vasten. "M-mä jätin Joonaksenki yksin. Oon ihan paska aviomies" hän nyyhkyttää. "Etkä oo Niko. Sä olit vaa huolissas Ollista. Et sä tahallas jättäny Joonasta yksin" sanon. Pikkuhiljaa Niko rauhoittuu. Pian Tommi tulee ovesta sisään mukanaan Joonas, joka ei myöskään näytä olevan elämänsä kunnossa. "Niko!" hän huutaa ja rientää aviomiehensä luo. "Rakas ootko sä kunnossa?" hän kysyy istuen Nikon toiselle puolelle. Niko kieltämättä näytti aika kamalalta. Hän oli kalpea ja tärisi ja silmät olivat turvoksissa ja punoittivat. "J-joo. M-mut Olli..." Niko sanoo mutta Joonas keskeyttää hänet. "Shh" hän sanoo ja suutelee Nikoa. "Voisitteko te nyt selittää et mistä täs on kyse?" Tommi kysyy. "No siis.." Niko aloittaa. "Joonas näki pahaa unta et Olli teki itsemurhan ja sit Olli oliki oikeesti kadonnu johonkin. Sit jätin Joonaksen odottaa ja lähin ettimään Ollia mut en löytäny. Sit tulin vissiin tänne. Mun muistikuvat päättyy siihen ku Joel avas oven" hän kertoo. "No joo sä olit kyl aika heikossa hapessa ku tulit tänne. Pysyit just ja just pystyssä" Joel sanoo. Niko painoi päänsä käsiinsä. "Olli on ihan varmasti kuollu" hän parahtaa ja alkaa itkemään. "Shh odottakaa te Joonaksen kanssa täällä ni me lähetään ettimään sitä, okei?" sanoin. Niko nyökkäsi. Minä ja Tommi lähdimme etsimään Ollia. Voi kunpa vain ei olisi liian myöhäistä.

---

Joonas

Istuimme Tommin ja Joelin kämpän sohvalla. Niko näytti aika surkealta. Vedin hänet syliini ja silitin hänen hiuksiaan. "Niko rakas kaikki on hyvin. Olli löytyy ihan varmasti" sanoin. "Anteeks ku mä oon nii paska aviomies. Anteeks ku mä jätin sut yksin. Anteeks et mä en osaa mitää" Niko nyyhkyttää. "Niko et sä oo paska aviomies. Mä rakastan sua tosi paljon. Sä oot hyvä just tommosena ku oot" sanoin. Pikkuhiljaa hän alkoi rauhoittumaan. Pian kuulin tuhinaa sylistäni. Niko nukkui. Hän taisi olla väsynyt viime yöstä. Minuakin väsytti vähän joten kävin Nikon viereen ja nukahdin siihen aika pian.

*Timeskip 1h*

Herään siihen että joku ravisteli minua. Avasin silmät. Niko oli jo hereillä. "Joonas? Joonas herää" hän sanoo ja ravistaa minua vielä kerran. "Mhh mitä?" kysyn. "Mul on nälkä" Niko sanoo. "No mee hakee ruokaa. Miks sun mut piti herättää?" sanoin. "No en tiiä" Niko vastaa. No kaipa tässä muutenkin oli jo aika herätä. Menimme keittiöön ja teimme voileivät. Outoa vain mennä toisten keittiöön tekemään ruokaa mutta olemmehan me kyllä monta kertaa majailleet toistemme luona, joten ei kai tässä mitään pahaa ole. Katsoimme Nikon kanssa telkkaria kunnes Joel ja Tommi palasivat. Ja heidän perässään tuli.."OLLI!!" huusin ja juoksin pojan luo. "Missä sä oot ollu? Me oltiin nii huolissamme susta!" huusin samalla kun kaappasin hänet tiukkaan haliin. Olli itki olkapäätäni vasten. "Shh sori en ois saanu huutaa" sanoin ja silitin hänen selkäänsä. Silloin huomasin Ollin käsivarret. "Olli. Ei. Ei ei ei. Miks?!" parahdin ja katsoin Ollia silmiin. Hän ei sanonut mitään. "Me löydettiin se metsästä. Siellä se istu käsivarret auki. Se olis varmaan kuollut verenhukkaa jos ei oltais löydetty sitä" Tommi sanoi. Olli oli tosiaan vähän kalpea. "Tuu" sanoin ja vein Ollin kylpyhuoneeseen.

---

Olli

Istun vessanpöntön päällä kun Joonas etsii kaapista sidettä ja puhdistusainetta. Huimaa. Viime yönä olin vain ollut jotenkin sekaisin. En tiedä mikä minuun meni. Lähdin vain ulos ja päädyin lopulta metsään. Katselen kun Joonas putsaa käsivarttani. Tämä oli varmaan virhe sortua johonkin näin tyhmään. "Miks sä et sano mitään? Ootko sä vihanen?" kysyn varovasti. Joonas katsoo minuun. En saa hänen ilmeestään selvää mitä hän ajattelee. "No mitä luulet? Ymmärrätkö sä kuinka vitun huolissaan me kaikki oltiin susta?! Niko lähti keskellä yötä ettimään sua!" hän tiuskaisi. Laskin katseeni syliini. "A-anteeks" sopersin. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Tunsin kädet ympärilläni. "Anteeks Olli. Oon vaa väsynyt ja olin oikeesti tosi huolissani susta" Joonas sanoo. "Mä ymmärrän" sanon. "Miks sä teit näin?" Joonas kysyy. "Noku...en vaa kestäny enää. Päätin sit että meen jonnekki mistä kukaan ei löydä mua ja annan itteni vuotaa kuiviin.." aloitin mutta purskahdan itkuun kesken kaiken. "Shh kaikki on hyvin. Onneks Joel ja Tommi löys sut ja sä oot nyt kunnossa" Joonas sanoo. "Mä en oo kunnossa Joonas" sanon. "En ainakaan henkisesti" sanon ja itku vain voimistuu. "Shh Olli mä ymmärrän. Mä lupaan auttaa sua. Sun pitää mennä puhumaan ammattilaisen kanssa" Joonas sanoo. Ei helvetti. En todellakaan halua mennä mihinkään terapiaan. Ne sulkevat minut kuitenkin johonkin osastolle. Pudistan päätäni. "Olli sä tarviit apua" Joonas sanoo. Totta se on. Minä tarvitsen apua. Itken Joonaksen olkapäätä vasten hysteerisesti. Miten se olikin niin vaikeaa myöntää Joonakselle ja ennen kaikkea itselleni että minulla ei ole kaikki hyvin. "Ei oo mitää hätää Olli. Kaikki kääntyy vielä paremmaks. Luota muhun. Sä selviit kyllä" Joonas lohduttaa. Pikkuhiljaa alan rauhoittua. "Kiitti Joonas" soperran. Joonas ei sano mitään. Hän vain silittää selkääni. Tuntuu jo paljon paremmalta. Onneksi Joonas on siinä. Hän on minun paras kaverini. Hän on aina ollut siinä kun olen tarvinnut häntä.

---

Moikkuuuu!! Toivottavasti tää luku ei aiheuta kenellekään mitää ahdistusta yms. Yritin muotoilla noi asiat sillai mahdollisimman lievästi koska tiiän et siel on paljon ihmisiä ketkä saattaa ahdistuu tämmösestä sisällöstä. :)

Ja just ku luulin et mun elämä ei vois enää mennä paskemmaks ni sain vittu koronan. :D Siis...oon selvinny melkeen koko ton pandemia ajan ilman et sairastuin ja nyt se sitte iski. Vaan mulle voi käydä näin. 🥲 Ei täs muuten mitää mut jään aika vitusti jälkeen koulus.

Sanoja: 1295