Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 15: Rakkautta ilmassa

Joonas

Avasin silmäni. Aurinko häikäisi silmiäni. Venyttelin ja haukottelin kuuluvasti. Olohuoneesta kuului muminaa ja kiroilua joten arvasin että Joelkin oli herännyt. Nousin ylös ja menin olohuoneeseen. Joel makasi sohvalla ja piteli päätään hyvin kärsivän näköisenä. Päätin vähän vittuilla joten kysyin "Mikä olo?". Joel katsoi minua erittäin vittuuntuneen näköisenä. "No miltä näyttää saatana!" hän murahti. Joelia ei kannata ärsyttää kun hän on darrassa. Joel nousi istumaan. "Mitä vittua mä tääl teen?" hän kysyi ja nappasi särkylääkkeen ja vesilasin pöydältä. "Tulit tänne kännissä rämpyttämään mun ovikelloa ja sit sammuit siihen" selitin ja Joel näytti juuri siltä miltä odotinkin. Eihän hän tietenkään muistanut mitään. Hän nielaisi lääkkeen ja joi vesilasin tyhjäksi. Sitten yhtäkkiä hän läimäisi käden suulleen ja ryntäsi vessaan. Hetken päästä sieltä kuului oksentamisen ääniä. "Kaikki ok?" kysyin mennessäni vessalle. Joel halasi pönttöä ja oksensi uudelleen. "Voitko vaa painua vittuun siitä?!" hän ärähti. Ehkä oli parempi vaan jättää Joel rauhaan ja antaa hänen potea darraa yksin. Lähdin vessasta. Kuulin Joelin huuto-oksentavan. Istuin sohvalle ja kaivoin puhelimen esiin.

Apinalauma 🐒

Olli: Ei jumalauta mikä darra vaik en ees juonu paljoo.

Tommi: Ei tunnu missää. 😎

Olli: No vittu sä et juonu ku pari.

Tommi: Ei tuntuis silti.

Olli: Joo joo. 🙄 Mites tää meidän Hokka? 😂

Minä(Joonas): Tuol se halaa pönttöä ja huuto-oksentaa. 😂

Olli: Ei mikää ihme. 😂

Minä(Joonas): Se on vitun äkänen.

Tommi: Joo. Kokemusta on darrasesta Joelista.

Olli: Ei vittu. 😂 Mut joo kyl mäki tiiän mistä puhutaan.

Laitoin puhelimen pöydälle. Sitten mieleeni muistui jotain mitä en halunnut muistaa. Lotta. Tein hänestä rikosilmoituksen mutta häntä ei ilmeisesti ole vielä saatu kiinni. Mutta teen mitä vaan että Lotta joutuu vastuuseen siitä mitä teki Nikolle.

---

Niko

Söin aamupalaani. Olen lopen kyllästynyt tähän touhuun. Haluan vain kotiin Joonaksen luo. Mutta lääkärien mukaan täytyy ensin varmistua että olen täysin kunnossa ja minun täytyy toipua kunnolla ennen kuin minut voidaan kotiuttaa. Tänään olisi taas tunti fysioterapiaa Sannan kanssa. Harjoittelisimme pyörätuolin käyttöä. Kun olen päässyt kotiin sairaalasta minun pitää silti edelleen käydä Sannan luona jotta voisin joskus vielä kävellä. Eipä aikaakaan niin Sanna tuli huoneeseen. "Huomenta" hän sanoi pirteästi. Nyökkäsin ja hymyilin. Sitten Sanna auttoi minut pyörätuoliin ja lähdimme taas siihen samaan saliin tekemään niitä harjoituksia. Minusta Sanna oli mukava ja oikein pätevä työssään. Pidin myös siitä, miten hän jaksoi tsempata minua koko ajan. Olin varma että tätä menoa nousen vielä jaloilleni alta aikayksikön.

---

Olli

Minä ja Tommi koitimme parhaamme mukaan selvitä darrasta vaikka Tommilla ei ollutkaan kuin pieni päänsärky. Olin oksentanut kerran. En ollut ehtinyt pöntön luo vaan oksensin vessan lattialle. Ei ollut kovin mukava siivota sitä sotkua. Nyt sitten istuimme keittiössäni syömässä aamupalaa. Molemmat selasivat puhelinta. Vähän väliä jompikumpi naurahti jollekin videolle tai kuvalle. Fanimme ovat kyllä kekseliäitä. Näin hauskan kuvan minusta ja Aleksista. Siinä naamamme oli editoitu hääkuvaan. Samalla nauroin sille mutta samalla mietin jotain. Ei Olli ei. Aleksi on vain ystävä. Ei mitään sen enempää. Miten minä jostain vitsillä tehdystä kuvasta edes sain tällaista päähäni? Kyllähän fanimme olivat tehneet näitä paljonkin ja kuvitelleet minua ja Aleksia parina. Sama pätee Nikoon ja Joonakseen. He vain ovat oikeasti yhdessä. En tiedä tietävätkö fanit siitä. Mutta Aleksi ja minä olemme vain tosi hyviä ystäviä. Ei mitään muuta. Otin siemauksen kahvista. "Onko kaikki hyvin Olli?" Tommi kysyi yhtäkkiä. Voi ei. Oliko hän huomannut jotain? "J-joo on öh kai mul on vaa vielä huono olo tästä darrasta tai jotain" vastasin. Tiesin että kuulostin varmasti selvästi siltä että valehtelen. "Olli. Mä nään ja kuulen kyllä jos sulla ei oo kaikki ok" Tommi sanoi. Join kahvin loppuun. Olin melko samantapaisessa tilanteessa kuin Joonas. "Ja mä kerron kyllä jos mul ei oo kaikki ok" sanoin, laitoin kahvikupin tiskiin ja menin suihkuun. Suihkussa ajattelin Aleksia. Olinko tosiaan ihastunut häneen? Ei. Ei en voi. Olli ei. En tiedä oliko tätä turha peitellä. Tunsin kyyneleet silmissäni. Pakko se oli myöntää. Olin rakastunut Aleksiin niin palavasti että se sattui. Koska tiesin että en voi saada häntä. Onneksi olin suihkussa. Huuhtelin naamani vedellä ja menin kuivaamaan itseni.