Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 20: Joonas

Olli

Tulin sisälle ja laskin ostoskassin maahan riisuakseni takin ja kengät. Arvelin että Aleksi nukkui vielä. Mutta sitten kuulin kolahduksen keittiöstä. Ehkä hänelle oli tullut nälkä ja hän teki jotain välipalaa. Menin keittiöön tyhjentääkseni ostoskassin. Hätkähdin päästyäni keittiöön. Aleksi istui nurkassa pitäen toista kättään visusti piilossa. "Mikä on?" kysyin mutta Aleksi ei vastannut. Jätin ostokset sikseen ja menin Aleksin luo. "Sattuuko sua johonki?" kysyin Aleksilta. Hän pudisti päätään. Kiinnitin edelleen huomiota siihen, että Aleksi piilotteli toista kättään. Ehkä hän oli osunut käteensä leikatessaan jotain. "Näytä sun käsi" pyysin. Mutta Aleksi vain laittoi kätensä vielä paremmin piiloon. Silloin huomasin verisen veitsen lattialla ja sen vieressä veritahroja. "Aleksi näytä sun käsi!" sanoin nyt vähän käskevämpään sävyyn. Aleksi ei suostunut. Ojensin käteni siirtääkseni Aleksin toista kättä. "Ä-älä koske!" Aleksi vinkaisi. "Mä yritän vaan auttaa" sanoin. Hitaasti Aleksi siirsi tärisevän kätensä pois. Huomasin, että hänen paitansa hiha oli veressä. "Mitä sä oot tehny?" kysyin pelästyneenä ja vedin hihan ylös. Ranteessa oli syvä viilto. Tiesin ettei se ollut vahingossa tehty. Nostin katseeni Aleksiin. Tämän silmät täyttyivät kyynelistä. "Mä tiedän että sä et olis halunnut tehdä näin" sanoin. Aleksi purskahti itkuun. "Ei oo hätää! Mä autan sua" sanoin ja nousin hakeakseni ensiaputarvikkeet. Haavasta vuosi runsaasti verta. En ollut varma riittääkö kotona annettu ensiapu. Sidoin Aleksin käden jotta verenvuoto tyrehtyisi. Huomasin, että Aleksi näytti kalpealta. "Onko kaikki ok" kysyin siivotessani verta lattialta. "J-joo. V-vähän vaa pyörryttää" Aleksi sanoi. Nyökkäsin ja nostin veitsen lattialta. Silloin Aleksin silmät alkoivat lipsua kiinni. "Aleksi! Pysy nyt hereillä!" huudahdin. Kyykistyin pojan viereen ja ravistelin tätä. "H-huono olo" Aleksi mumisi. Täytin lasin nopeasti vedellä ja autoin Aleksia juomaan. "Ei hätää" hoin hänelle.

---

Aleksi

Minulla oli aivan järkyttävän huono olo. Minun oli yhä vaikeampaa pitää silmiä auki. Taistelin pysyäkseni hereillä. Näkökenttä sumeni sumenemistaan. "Aleksi! Pysy hereillä kiltti! Ei hätää!" kuulin Ollin huutavan. Hänen äänensä kaikui oudosti. "Aleksi!" kuulin hänen huutavan nimeäni. Sitten näin vain mustaa, kun kaikki pimeni ympärilläni. Seuraavat muistikuvat olivat hämäriä. Muistan, että minut nostettiin johonkin. Kuulin puhetta, mutta en tunnistanut ääniä. Tuntui kuin olisin leijunut jossain tajuttomuuden ja hereillä olon välillä. Lopulta tulin kunnolla tajuihini. En aluksi nähnyt mitään sillä valot häikäisivät. Sitten näin valkoisen huoneen ja sängynpäädyn. Olin sairaalassa. Mutta kuinka minä tänne olin päätynyt? "Aleksi!" kuulin tutun äänen vierestäni. Käänsin päätäni ja näin Ollin. "M-mitä....m-miten...." mumisin. Olli otti käteni omaansa. "Shh ihan rauhassa. Sä menit tajuttomaksi ja sut tuotiin tänne" hän selitti. Olin vähän hämilläni. En muistanut kunnolla mitä oli käynyt. "Muistatko mitä tapahtu?" Olli kysyi minulta. Pudistin päätäni. "Sä olit viiltänyt ranteen auki ja siitä oli vuotanut aika paljon verta" Olli kertoi. Silloin muistin. "Mä....en mä..." änkytin. Katsoin toista kättäni. Se oli sidottu tiukasti. Enkä oikein pystynyt liikuttamaan sormiani. "Ei mitään hätää rakas. Sulla on nyt kaikki hyvin" Olli sanoi ja hymyili minulle. Silloin mieleeni juolahti jotain. "Kerroitko sä muille että oon täällä?" kysyin. "En tietenkään. Paitsi Joonakselle. Tiiän että et halua huolestuttaa jätkiä. Mut Joonas haluaa puhua sun kanssa" Olli vastasi. Käänsin pääni poispäin. "Mutta missään nimessä ei oo pakko!" Olli lisäsi nopeasti. "Ei, voin mä puhuu sen kaa mut ei ehkä vielä" sanoin ja Olli nyökkäsi.