♡Blind Channel In The World ♡

Luku 37.

Tää luku on tehty psykologian tunnilla, joten älkää ihmetelkö jos on jotain virheitä:D Ja loppuosa on sitte taas kirjotettu kuumeessa, sad🥲
—
POV: Tommi
Herään aikaisin aamulla pakkaamaan ja siivoamaan jo tavaroitamme. Mikko ei ollut kuulemma saanut nukuttua enää, joten hän auttoi minua. Muut sitten taas vetivät sikeitä vielä. Mökki oli suoraan sanottuna aika hirveässä kunnossa, toki ei niin pahassa ettei sitä voisi enää pelastaa. Meitä on täällä niin monta, että sotku ei ole edes ihme. Minä aloitan keittiön siivoamisesta ja Mikko olohuoneen. N. Tunnin päästä olemmekin jo tehneet osuutemme ja sitten alamme pakkaamaan yhdessä tavaroita ja viemme osan jo autoon.

Parin tunnin päästä muutkin alkavat heräilemään ja pian täällä on taas hieman sotkuista. Hetken rageamiseni jälkeen he onneksi kuitenkin lupaavat siivota jälkensä ja olen taas hyvillä mielillä:) Syömme ja muut sitten pakkailevat omia tavaroitaan.

Niko on vielä hieman kipeä, joten Joonas hoitaa tuon pakkaamisen ja auttaa häntä syömään. Ei, Niko ei ole pikkulapsi, hänellä on vain huono-olo, joten Joonas auttaa häntä perus arkijutuissa.

Parin tunnin päästä alamme tekemään jo lähtöä. Olen vienyt valmiiksi jo kaikki tavarat autoon, ettei sitten tarvitse hirveällä kiireellä niitä alkaa roudaamaan. Joonas kantaa väsyneen Nikon autoon takapenkille ja nousee myös itse kyytiin. Kuskin paikalle istuu Kiril ja Olli sitten pelkääjän paikalle. Nuo neljä menevät nyt vain keskenään takaisin tuolla pienemmällä autolla, jotta Niko saa nyt rauhassa nukkua matkan ajan. Me muut metelöijät menemme sitten toisella isommalla autolla perässä, jota minä tietysti ajan.

*skip 2h*

POV: Joonas
Herään auton pysähtymiseen. Ilmeisesti myös nukahdin matkalla. Vilkaisen Nikoa, joka vieläkin nukkuu. Astun ulos autosta ja nappaan Nikon syliini. Olli nousee myös ulos autosta ja avaa takaluukun, josta ottaa sitten minun ja Nikon laukut. Menen sisälle rappukäytävään ja painan hissin nappia, sillä en aio kantaa puoli kuollutta Nikoa noita hirveän pitkiä rappusia pitkin. Hissi saapuu ja astumme sisälle. Pian olemmekin jo oikeassa kerroksessa. Avaan Nikon kämpän oven ja lasken Nikon hänen sängylleen. Tuo ei vieläkään ole herännyt. Olli laskee laukkumme eteiseen ja kiitän häntä, kunnes hän jo häippäseekin takaisin autolle. Pian auto kurvaakin pois kerrostalon pihasta aika kovaa vauhtia. (Kiril on hurja kuski😎)

Sillä aikaa, kun Niko nukkuu, käyn kaupassa. Hänen jääkaappinsa ammotti tyhjyyttä, mikä oli odotettavissa. Kävelen kaupan käytäviä pitkin ladoten tavaraa koriini. Pian törmäänkin ilmeisesti johonkin ihmiseen vahingossa. "Ai anteeks.. ei ollu tarkotus, en vaa kattonu eteeni.." pahoittelen. "Joonas?!" "ARCHIE?!!!" Voi helvetti. Tämä tästä puuttuikin. "No mitäs hokkuspokkus, onko ostanu samanlaisen uuden takin ku mulla?" Hän vilkaisee minua ja antaa leveän hymyn päälle. "Vieläkö sä jaksat.." tuhahdan ja lähden pois. Toivon vain, ettei hän seuraa minua. Haen nopeasti viimeisetkin ostokset ja menen sitten maksamaan. Pakkaan tavarat nopeasti ja lähden sitten kävelemään kotiin päin.

Pian kuulenkin huudon takaani; "hei meillä jäi juttu kesken!" Tunnistan äänen kuuluvan juurikin tuolle henkilölle, johon juuri kaupassa törmäsin. "Meil ei oo mitää puhuttavaa enää.." sönkötän. "Hei äläs nyt, me molemmat tiedetää hyvinki et oon vaa niin komee ettet kestä.." Anteeksi mitä vittua?! Nyt meni kyllä yli. Lähden taas kävelemään pois päin, mutta tunnen tuon käden omallani. Hän vetää minua tuota kohti. "Mitä vittua sä teet!" Huudan. Menen paniikkiin ja riuhtasen käteni irti. Lähden juoksemaan kotiin erittäin kipeällä kädelläni ja lukitsen oven.

Pistän oven äkkiä lukkoon ja huokaisen. "Joonas..." kuuluu kuiskaus. "Niko, mikä olo?" "Vähän parempi, miks sä noin rytinällä sisää tulit..." (vittu ootte kaksmielisii vai oonko se vaa minä) "ei puhuta siitä nyt, kerron sitte huomenna.." hymyilen.

Menen laittamaan ostokset jääkaappiin ja alan tekemään meille heti ruokaa. Syömme ja katsomme samalla netflixiä. Ruuan jälkeen menemme suihkuun peseytymään (vain peseytymään sori). Pesen Nikon hiukset ja kropan kunnolla, sillä tuo on vieläkin niin väsynyt, ettei itse oikein jaksa. "Onks kaikki hyvin.." Niko kysyy ja ihmettelee, kun välillä inahdan kivusta. Nyökkään ja peseydyn samalla itsekin ja sitten menemme pyyhkeet lantioillamme vaihtamaan vaatteita makuuhuoneeseen. Heitän Nikolle kaapista collarit ja hupparin, sillä hänelle voi tulla kylmä, kun hän on vielä hieman kipeä. Itse laitan myös collarit ja t-paidan.

Pian kuulenkin puhelimestani kilahduksen ja katson sen vain nopeasti, luullen että siellä ei ole mitään ihmeellistä. Mutta näytölläni lukeekin yllättäen "viesti henkilöltä archie." Miten hänellä on numeroni?!
———————————————————————
Sanoja: 708
APUA EN KESTÄ TOTA PORKO KUVAA!! Btw, en haluu pls mitää heittii siitä et laitoin archienki tähän tarinaa. Aivot on sen verran sekasin johtuen tästä kuumeesta ettei täällä oo mitää järkevää enää:D Ei kyllä muutenkaa olis..🥲😂