♡Blind Channel In The World ♡

Luku 130.

Pov. Niko
Nousen ylös sängyltä ja menen Joonaksen luokse, joka pidättelee kyyneleitään. "Joo me tullaan. Moikka..", hän sanoo puhelimeen ja lopettaa sitten. Joonas purskahtaa itkuun, jolloin otan tuon haliin. "Hei shh.." silitän tuon selkää samalla.

Nappaan Joonaksen syliini ja lasken hänet sängylle makaamaan. Tulen tuon viereen ja alan silittämään hänen hiuksiaan. Joonas pyyhkii kyyneleensä ja katsoo minua kohti kirkkailla merensinisillä silmillään. "M-mun pikkusisko on kadonnut", tuo änkyttää ja purskahtaa sitten taas itkuun. Menen ihan kiinni Joonakseen ja lasken tuon pään rintakehääni vasten silittäen samalla hänen pörröisiä hiuksiaan.

"Miten se on kadonnu? Tai siis niin.." "Se ei ollu pari päivää sit tullu kotiin koulusta ja nyt sen puhelin ei oo päällä eikä kukaa tiiä missä se on.." "Voi sua.. Lähetää Ouluu heti huomenna." "Kiitos. Mä rakastan sua." "Mäki sua." Annan pusun Joonaksen poskelle ja tuon kasvoille tulee jo pieni hymy. "Mut nyt mennää suihkuun. Mä voin pestä sun hiukset." "Se on sitte kans lupaus."

Pakkaan tavaroitamme matkalaukkuun. Joonas nukahti jo tunti sitten enkä halua herättää häntä. Sovin myös Rommille hoitopaikan Carlan ja Joelin luota, jossa hän on aina ennenkin ollut. Carla välillä oikein pyytää milloin saisi taas Rommin hoitoon. Tuo on niin eläinrakas.

Saan kaiken vihdoista viimein pakattua ja vien matkalaukkumme eteiseen odottamaan. Meinaamme mennä Ouluun junalla, joka lähtee jo seitsemältä aamulla. Parasta minunkin kohta mennä jo nukkumaan.
- - - -
Herätyskelloni soi kuudelta. Yritän tökkiä herätystä pois päältä, mutta se on melko hankalaa silmieni ollessa vielä kiinni. Huokaisen syvään ja nousen istumaan. Sammutan herätyksen ja huomaan Joonaksenkin tekevän jo elonmerkkejä.

"Mitä kello on?" "Kuus, mein juna lähtee tunnin päästä et nyt on pakko nousta." "Mut en jaksahh..", tuo sanoo ja menee kokonaan peiton alle. Naurahdan ja vedän peiton pois hänen päältään. "Hei anna se takas, mulla on kylmä." Nousen ylös sängyltä ja nappaan vaatehuoneestamme hupparin ja collarit. Ojennan ne Joonakselle, joka vihdoin on myös noussut. Hän pukee ne päälleen ja menemme sitten tekemään aamuhommiamme.

"Hei Jonsku tuu jo, mein juna lähtee ihan just!", huudan ja koputan vessan oveen. "Joo venaa." Parin minuutin päästä vessan ovi aukeaa. "Noni sit mennää tai myöhästytää." Laitamme kengät jalkaan ja takit päällemme. Otamme matkalaukut ja astumme ulos asunnosta. "Ainii Rommi piti viedä.." "No laitetaa Carlalle ja Joelille viestii et hakee sen täältä." Nyökkään ja silitän nopeasti Rommin päätä, joka seisoo oven edessä. "Heippa sit." Laitan oven kiinni ja varmistan sen menevän vielä lukkoon. Lähdemme kävelemään nopeasti kohti juna-asemaa, joka ei ole onneksi kaukana.

Ehdimme juuri junaan, ennen kuin sen ovet menevät kiinni. Olimme viimeiset jotka tähän edes tuli. Lähdemme etsimään paikkoja ekasta kerroksesta. "Hei tässä ne on!", Joonas pysähtyy. "Mitäs te tääl?", kuulemme tutun äänen vierestä. Siirrän katseeni ääntä kohti ja näen Ollin ja Aleksin. "Ouluun tässä menossa", Joonas naurahtaa ja istumme heitä vastapäätä. "Niin mekin. Ajateltii kertoo mun ja Allun suhteesta mun vanhemmille", Olli hymyilee leveästi ja pörröttää Aleksin hiuksia. "Onneks se tein riita oliki vaa väärinkäsitys, ootte niin söpö pari." Aleksi nyökkää pienesti ja ottaa Ollin kädestä kiinni.