♡Blind Channel In The World ♡

Luku 149.

Pov. Aleksi
Herään Ollin kitaran soittoon. Hymähdän ja nousen ylös sängyltäni. Lähdemme tänään sinne kylpylään viikonloppu-lomalle. Sinne ei pitäisi olla pitkä automatka onneksi. Paluumatkalla käymme sitten moikkaamassa minun vanhempiani.

Puen vaatteet päälleni ja kävelen olohuoneeseen, jossa näen Ollin istumassa sohvalla ja soittamassa. Istun tuon viereen ja hän säpsähtää. "Vittu ku säikähin." Nauran tuolle. Hän on niin symppis. "Kai mun pitää sit antaa lohdutukseks aamu pusu.." "Nyt ei pelkät pusut riitä."Pudistan päätäni ja otan kitaran Ollin sylistä. Vien sen takaisin paikoilleen ja tulen hajareisin hänen syliinsä. Katson Ollin kauniisiin silmiin ja painan huuleni tuon omille. Hän liikuttaa niitä hitaasti samaan tahtiin.

Irtaannun suudelmasta ja hymyilen. "Sulla on ihan kuivat huulet." Nousen ylös ja kipitän makuuhuoneeseeni. Nappaan yöpöydältä huulirasvan ja tulen takaisin tuon syliin. Avaan sen korkin ja alan levittämään rasvaa Ollin huulille. "Noniin, parempi..", sanon ja annan vielä nopean pusun hänen huulilleen. "Hyvä et pidät mun huulista huolta." "Pakko se on jos haluun jatkossaki pusutella sua." Nousen ylös Ollin sylistä. "Mihin sää nyt luulet meneväs?", tuo nauraa. "Kuules Matela, mun pitää pakatakki jos meinataa lähtee." "Ainii voi vittu." Olli pakkasi eilen kotonaan, joten enää puuttuu vain minun matkalaukkuni. Kävelen makuuhuoneeseeni ja alan kasaamaan tavaroita yhteen.

"Noniin, valmista tuli", puuskutan ja siirrän matkalaukun odottamaan jo eteiseen. "Oliks pakkaaminen noin rankkaa?", Olli naurahtaa ja tulee luokseni. Hän ottaa lantiostani kiinni ja työntää sen omaansa kiinni. Laitan käteni Ollin niskan taakse ja suutelen häntä.
"Meinaakko täällä jo ekan kierroksen vetää?"
"En, kunhan kiusaan sua. Saat vasta sitte siellä hotellissa." "Voihan harmi."

Tökkään Ollia nenään ja naurahdan. Kävelen keittiöön ja aukaisen jääkaapin oven. "Voi vittu ei täällä oo mitää aamupalaa.." Olli kävelee viereeni ja heittää minua leipäpussilla. "Ai ei oo muka ruokaa?" Pudistan päätäni ja otan pussista pari leipää. Annan toisen niistä Ollille ja alamme syömään. Kyllä, syömme ne kuivana. Ei nyt aina jaksa laittaa mitään leivän päälle.

Olemme istuneet viimeisen tunnin ajan sohvalla kuin liimattuina. Olli on napannut minut kainaloonsa ja silittää kylkeäni samalla hänen katsoessaan jotain lempi saippuasarjaansa. "Pitäiskö alkaa lähtee kohta?", siirrän katseeni tuohon basistiin. Olli pudistaa päätään ja laittaa seuraavaa jaksoa pyörimään edellisen jo loputtua. Nappaan hänen sylistään kaukosäätimen ja sammutan television. "Hei mä katoin sitä." "Et kato enää", nauran ja nousen sohvalta. "Korvaan sulle myöhemmin." "Se on sit kans lupaus." "Joo joo."

Menen eteiseen ja laitan kengät jalkaani. Olli tulee perästäni ja kantaa meidän molempien puhelimia. "Meinaakko jättää sit puhelimes tänne ja ignoorata koko viikonlopun muita ihmisiä." "No vähän niin ajattelin." Yritän ottaa puhelimeni Ollilta, mutta hän vetää sen pois päin minusta. "Saanko mun puhelimen?", katson tuota koiranpentu-ilmeelläni ja ojennan käteni. Olli pudistaa päätään ja laittaa puhelimeni omaan taskuunsa. "Katotaan sitä sitten myöhemmin." Pyöräytän silmiäni ja laitan takin päälleni. En kai minä mitään edes sillä tekisi nyt, joten aivan sama. Otan oman matkalaukkuni ja avaan ulko-oven. Menen ulos asunnostamme ja odotan Ollin tulevan perästäni.

Nostan matkalaukun kiani takakonttiin Ollin oman viereen. Laitan takaluukun kiinni ja kipitän sitten sisälle autoon kuskinpaikalle.
"Ootko valmis?", siirrän katseeni Olliin ja katson häntä kysyvästi. "Oon ollu jo 5minuuttia." Katson Ollia ja huomaan häneltä puuttuvan turvavyön. "Höpsö, etkä oo." Kurottaudun Ollin turvavyöhön ja laitan sen kiinni. "Kiitos äiti." "Ole hyvä rakas lapseni."