♡Blind Channel In The World ♡

Luku 138.

Hienosti taas menee, kirjotan tätä kahelta yöllä vaikka aamulla pitäis kasiks mennä kouluu. Noh mitä pienistä, tarviitte te lukemista.
- - - -
Pov. Niko
Herään sairaalalta Joonaksen vierestä. Tulin siis Joonaksen seuraksi hänen sänkyynsä, vaikka en tiedä onko se sallittua. Hän tarvitsi tukea ja minä sitä annoin. Vaikken ole kovinkaan hyvä lohduttamaan, yritin parhaani.

Joonas nukkuu vielä. Hänen oli vaikea saada unen päästä kiinni, joten annan tuon nukkua rauhassa. Katsahdan ympärilleni ja huomaan muiden jätkien ja Lauran lähteneen jonnekin. Olemme siis kahdestaan Jonskun kanssa täällä. Tai on Noora tietenkin vieressämme omassa sängyssään johdoissa kiinni, mutta hän tuskin heräilee edes tänään. Tai no ei sitä voi koskaan tietää.

Nousen varovaisesti ylös sängyltä yrittäen olla herättämättä Joonasta. Päästyäni ylös käännyn takaisin kohti häntä. Tuo kääntää kylkeään, mutta ei sentään herännyt. Huokaisen helpotuksesta ja lähden hiljaa ulos huoneesta. Kahvi tekisi nyt terää.

Harpon pitkin sairaalan käytäviä etsien tuota kirottua rahojen viejää. Huomaan kaukaisuudessa kahviautomaatin, joten lähden nopeammin kävelemään sitä kohti. Pysähdyn sen eteen ja huomaan, että se on jopa toiminnassa. Oho, ihme on tapahtunut. Ostan kahvin ja saan ensimmäisellä yrittämällä koneesta pihalle oikean. Nyt on joku onnen päivä varmaan. Vai onko..

Hörpin kahviani samalla kävellessäni takaisin sairaalahuoneeseen. Tänään pitäisi päästä jo täältä pois Joonaksen kanssa, mikäli kaikki on hyvin. Toivon oikeasti, että ei hänen tarvitsisi enää yöpyä täällä. Sairaalat eivät nimittäin kuulu hänen lempi paikkoihinsa. Oikeastaan kenen nyt kuuluisi.

Menen peremmälle huoneeseen ja näen Joonaksen juttelevan vieressään olevalle poliisille. Odotinkin tätä jo, että milloin poliisit tulisivat meiltä kyselemään sen päivän tapahtumista. Toivottavasti Joonaksen unet eivät keskeytyneet pahasti.

Poliisi nyökkää tuolle hattarapäälle ja lähtee sitten huoneesta. Istun sängyn vieressä olevalle tuolille. "Noh, mitä ne sano?" "Viljami on tutkintavankeudessa, ettii lisää todisteita oikeudenkäyntiä varten." "Onks mein pakko mennä sinne?" "Ei koska korona on sen verran laajalti levinny taas." "Okei hyvä. Tai siis huono juttu et koronaa on viel mut hyvä ettei tarvii mennä sinne." "No nii."

Pov. Joel
Rommi on ollut jo kolme päivää minun ja Carlan luona hoidossa. Ihmettelen hieman sitä, etten ole kuullut Nikosta mitään. Yleensä tuo kokoajan varmistaa, että Rommilla on kaikki hyvin ja olemme muistaneet hoitaa sitä. Nyt ei kuitenkaan ole tullut yhtään viestiä. Toivottasti heillä kahdella on kaikki kunnossa. Tai sitten he viimeinkin luottavat eläintenhoito- taitoihini.

Istun sohvalla Rommi sylissäni. Carla lähti ulos viettämään iltaa ystäviensä kanssa, joten saan olla ihan kahdestaan Rommin kanssa. Se ajatus ehkä hieman hirvittää, koska tuon mustavalkoisen kissan kynnet kasvoillani on liiankin tuttua. Nyt Rommi on kyllä käyttäytynyt varsin hyvin. Vanhuus on varmaan tulossa. Siis kissalla, ei minulla.

Parin tunnin mietiskelyn ja Rommin silittämisen jälkeen päätän vihdoin nousta ylös sohvalta. Lasken Rommin varovaisesti maahan ja hoipertelen keittiöön antamaan tuolle ruokaa. Niko on taas perinteisesti antanut minulle tarkat ohjeet kissansa hoitoon. Ei tämä nyt viiden tähden hotelli sentään ole. Rommi on kuitenkin hänelle kaikki kaikessa, joten totta kai yritän parhaani mukaan. Siltikään eläintenhoito ei kuulu vahvuuksiini.

Lasken ruokakipon lattialle ja Rommi ampaisee heti sen luokse. Ruoka häviää siitä hetkessä jättäen pohjalle pari murusta. Omakin vatsani kurnii ikävästi. Voisi sitä jotain syödä. Olen kuitenkin todella laiska tekemään itse ruokaa, joten taas woltilla mennään.